KATARIINAN MARTTABLOGI

...oh, beibebeibe...
Pidän tätä blogia sekä omaan kirjalliseen tutkimukseeni että marttaharrastukseen liittyvänä. Kirjoitan siis joskus "mariana", joka on myös yksi kolmesta etunimestäni, että "marttana", jonka nimen saan Marttaliiton jäsenenä. Marttojen ravintoneuvonta, ympäristöasioiden hoidon korostaminen ja käsityö ovat aiheita, joita tahdon erityisesti painottaa. Marttaliiton toiminta perustuu kotitalousneuvonnassa asiantuntemukseen ja vapaaehtoistyöhön sekä keskinäiseen luottamukseen yhdistystoiminnassa.
Blogini aiheet löytyvät oikean sivupalstan lopusta. Painamalla nuolista saat aiheet näkyviin.

tiistai 8. heinäkuuta 2008

Ympäristöasioita


Seuraan aika ahkerasti ympäristökysymyksiä ja 90-luvun puolessa välissä, jolloin kaikkien kerrostalojen pihoilla ei ollut vielä biojäteastiaa, soitin huolissani ympäristökeskukseen ja kysyin, että milloin sellainen astia ilmestyy meidän kerrostalon pihalle Aika pian se sen jälkeen sitten ilmestyikin talon takapihalle. Ilmastoasiat ovat myöskin tulleet tutuiksi ja olen jonkun verran seurannut keskustelua siitä, millainen energiamuoto on luontoa säästävin ja mitä pitää tehdä, että emme jo pian pääse metsistämme ilmaston lämpenemisen tähden. Kannatan aurinkoenergian lisääntyvää käyttöä ja olen tehnyt, minkä voin energia-asioissa. Lamput on vaihdettu energiansäästölamppuihin ja vaikka se aluksi aiheutti pienen päänsäryn, niin lampuista ei aiheudu enää mitään haittaa. Kaikki kodin koneet suljetaan käytön jälkeen, pesukoneet täytetään huolellisesti ja kaikkea energiankulutusta yritetään valvoa mahdollisimman hyvin.

Mitä tulee muuhun ympäristön hoitoon, niin kannatan kaikkia järkeviä asioita ympäristönhoidossa, mutta välinpitämättömyyttä kohtaa paljon kaikissa asioissa. Muovin tuotantoa pitäisi vähentää, ongelmajätettä tuottaa vähemmän ja teollisuutta järkevöittää tältä osin. Pihojen roskalaatikoihin jää aika paljon käyttökelpoista tavaraa, jota kukaan ei viitsi lajitella tai kierrättää. Se kiertää siellä sitten itsekseen, jos on kiertääkseen, mutta jää ihan sattuman varaan se, löytääkö joku roskistavara uuden tyytyväisen omistajan, joka poimii sen itselleen roskalaatikosta.

Ruokatuotannossa jatkuvasi ihmetyttää se, että pakkauksiin satsataan niin kovin paljon materiaalia ja energiaa menee siihen, että teollisesti tuotettu ruoka joudutaan kuljettamaan niin kauas tuotantolaitoksista, mikä juuri lisää pakkausten osuutta. Joskus ihmetyttää myös pakkausten koko, toisinaan niiden suuruus ja toisinaan taas päinvastoin, niiden pienuus. Me leikimme pieninä sellaista leikkiä, että teimme oman kaupan kaikista paketeista, joita kotitalouksista kertyi. Voisi olla edelleen tärkeää se, että mietittäisiin enemmän sitä, mihin pakkausmateriaalin voisi hyödyllisesti käyttää, ettei niin paljon menisi hukkaan hienoja paketteja. Eräs vaihtoehto olisi, että pakkausten roskiin heittäjät käsittelisivät pahvisia tai muovisia pakkauksia niin, että niitä voisi joku käyttää uudelleen. Myös lahjapapereita voisi hieman rauhallisemmin viikata roskikseen, jos niistä haluaa eroon. Paperi säilyisi näin sileämpänä uusiokäyttöä varten.

Ruokaa menee myös pilalle aika paljon ja pakkausten päivämäärät vanhenevat ennen kuin ne ehditään myydä ja käyttää, siksi olisi tärkeää se, että osattaisiin nykyistä enemmän arvioida kulutusta ja menekkiä, mutta kun ihmisille on nykyisin niin tärkeää se, että kaupat ovat hyvin varustettuja ja kuluttajia palvellaan, niin se usein ohittaa muut näkökohdat. Otetaan siis mieluummin vähän ylimääräistä, ettei vaan jouduta sanomaan ”ei-oo” tai ”huomenna vasta tulee” kuluttajille. Itse olen kiinnittänyt yhä enemmän huomiota ruuanlaiton yhteydessä siihen, että lajittelen jätteet huolellisesti, jotta saisin ruuanlaiton sujumaan hyvin. Pakastan usein saman päivän myynnissä olleet ruuat, joita voi ostaa jopa puoleen hintaan ja teen kaikkea hyödyllistä, mitä hoksaan ja opin vaikkapa juuri martoissa.

Ympäristöteema on saanut minut kirjoittamaan muutaman runonkin, joista laitan tähän lopuksi yhden blogiini. Käsittelen ympäristöaihetta aika paljon siitä näkökulmasta, että luonto on Jumalan luoma, mutta se ei yhtään vähennnä ihmisen omaa vastuuta siitä, millaisen elinympäristön hänen toimintansa saa aikaan. Kirjoitin runoja ympäristöstä jokin aikaa sitten ja olen tähdännyt siihen, että voisin tuoda esiin niissä mahdollisimman paljon huolta ja hätää luonnon ja ympäristön puolesta.

Kuinka kauan

Kuinka kauan jaksaa
luomakunta kantaa
sen, minkä ihminen tuhoaa?
On saastuneet Jumalan vedet
on leväset meret ja järvet.
Ja kalatkin kuolevat pian.

Kuka varjelee luomakuntaa
saasteilta tehtaiden?
Ei jätevuoria kestää
voi muovisen teollisuuden
tämä pallomme yhteinen,
ellei huolemme heti jo herää.