Marttaliitto täyttää ensi vuonna 120 vuotta ja on siis perustettu vuonna 1899. Olen ollut siinä mukana viimeiset runsaat kymmenen vuotta. Aloitin tuntematta laaja-alaista yhdistystoimintaa juuri lainkaan, vaikka olinkin itse toiminut aiemmin sihteerinä yhdistyksessä, jonka luonne oli ammatillisuuteen perustuva. Liityin Martaksi saadakseni kotiin, ympäristöön ja käsityöhön liittyen käytännön taitoja oman ammattini tueksi ja täydennykseksi. Kiitos Marttaliiton toiminnan, niitä on tullut runsain määrin.Marttaliitossa on tällä hetkellä jäseniä n. 46 000. Jäsenmäärä on ollut pienoisessa nousussa viime vuosina, vaikka ei ole saavuttanut huippua, joka sillä on joskus ollut. Omassa yhdistyksessäni, joka on perustettu vuonna 2002, se on hiljakseen noussut jo n 80 jäseneen pitkään jatkuneen n 40 jäsenen kokoonpanon muuttuessa siis puolet suuremmaksi yhdistykseksi entisestä. Kasvun myötä uutena toimintamuotona on tullut kässämarttojen viikottainen kokoontuminen jäseniltojen lisäksi.
Marttaharrastus on ollut pääsääntöisesti kiva ja siinä on ollut mukana oppimisen idea, vaikka joissakin asioissa on maksettu myös oppirahat, tosin ei onneksi ylisuuret. Pieneksi harmiksi nousi eräässä vaiheessa se,mitä martta voi odottaa toiminnalta tai saada siitä hyötyä Marttaliiton maksaneena jäsenenä. Mielipiteet jakautuivat sen suhteen, onko kaikki toiminta vapaaehtoista, ilmaista vai jopa korvaukseen perustuvaa, jota se ei ole tietystikään jäsenille, mutta joillekin iltojen alustajille se on sitä ollut. Onko ainut hyöty oppimisessa, sosiaalisessa kanssakäymisessä tai viihtymisessä? Sitä on moni martta mielessään miettinyt. Onko hyötyä opiskelijalle, nuorelle, työttömälle, muuten koulutusta hakevalle tai eläkeläiselle? Näihin kysymyksiin löytyy Martat.fi sivustolta vastauksia nykyisin enemmän kuin 10 vuotta sitten. Marttaliiton työntekijämäärä löytyy vuosittain ilmestyvästä vuosikertomuksesta.
Kuinka vahvan identiteetin Marttaliitto tarjoaa jäsenilleen, sitä jokainen martta miettii ja sitä myös jäsenistön ulkopuolella seurataan. Kun Emäntä-lehti muutti nimensä Martat-lehdeksi vuonna 2007, se tarkoitti kenties marttaidentiteetin painopisteen siirtymistä pelkistä maaseudun emännistä laajempaan naisidentiteettiin, joka kattoi myös eri ammateissa toimivat martat, vaikka emäntä-nimi olisikin yleiseltä merkitykseltään perheen äitiin viittaava. Se on ehkä kuitenkin hieman vanhahtava sana, vaikka edelleen käytössä, kun muutakaan ei ole. Kun Marttaliiton jäsenet ovat pääsääntöisesti naisia ja ns. naistenlehtiä on muutenkin Suomessa aika paljon, niin varmaan
Martat-lehdellä on ollut vaikeaa luoda oma ilme ja sisältö muuten niin runsaassa naistenlehtien joukossa. Ruokareseptit, henkilöhaastattelut ja käsityösivustot ovat kaikkien naistenlehtien sisältöä. Jäsenten lehtenä se ei sisällä kovin paljon jäsenasiaa jäsenten itsensä tuottamana, mutta kyllä sitäkin tietysti löytyy. Lehti toimii tavanomaiseen tapaan Marttaliiton valitsemien toimittajien toimittamana julkaisuna. Toivoisi kuitenkin, että yhdistysten panos lisääntyisi lehden teossa vai lisäisikö se kenties liikaa yhdistysten välistä kilpailua tai vertailua, mikä ei ole toiminnan tarkoitus? Jäsenyhdistykset ovat viime vuosina ollet mukana valtakunnallisissa Marttaliiton käsityöprojekteissa, mutta moni muu Marttaliiton projekti on jäänyt vähemmälle huomiolle. Yhteisten projektien ja niihin osallistumisen toivoisi lisäävän marttaidentiteetin vaikutusta ja vakuuttavuutta.
Jokainen martta voi tietysti olla tyytyväinen Marttaliiton tavoitteisiin, sillä ne ovat yleishyödyllisiä ja yhteisöllisesti merkittäviä, mutta mikä sitten "purisi" vielä hedelmällisemmin yksilöidentiteetin kysymyksissä jokaisen martan kohdalla, näin voidaan kysyä? Olisiko se "erinomainen ruuan laittaja", "kukoistavan oman puutarhan pitäjä", "itse tehtyjen vaatteiden ompelija", "sienten asiantuntija", "juhlien emäntänä toimija", "martta-aatteiden ilmentäjä lähiympäristössä" jne. Pitäisikö näihin olla saatavilla jokin Marttaliiton toimittama materiaali? Tähän on kenties pyritty toiminnalla, jossa jäsen voi yhdistyksessään alkaa ruokamartaksi, käsityömartaksi, puutarhamartaksi, mediamartaksi..., mutta mikä merkitys näillä on Marttaliiton ulkopuolella, työelämässä tai työllistymisessä? Voidaan myös esittää kysymys, riittääkö marttataitojen opiskeluun muutama vuosi? Kysynkin siis itseltäni, olenko 10 vuodessa saavuttanut marttaidentiteetin, jolla on muillekin kuin itselleni jokin merkitys niiden asioiden osalta, joita Marttaliitossa on voinut oppia ja joita se edustaa. Mitään kotitalouden, ympäristönhoidon, käsityön, tasa-arvon tms. yleishyödyllisen yleistaidon tenttiä taitoavaimista huolimatta ei tähän ole tarjolla ainakaan toistaiseksi, joten riitävän taidon mittaaminen jää omaan varaan ja siihen syntyykö tyytyväisyyttä siellä, missä toimitaan marttaoppien mukaisesti niitä noudattaen.
