Onginnalla ja kalastuksella viitataan usein siihen, saadaanko onkeen jotain muuta kuin kalaa: ideoita, ihmisiä ja mitä tahansa muuta "saalista". Kun olen viimeksi onkinut kaloja mökkimaisemissa, en nyt viittaa tällaisiin seikkoihin lainkaan, vaan ihan siihen omaan pieneen taitooni, jonka olen vasta viime vuosina itselleni hankkinut. Todellakin kalojen onkiminen järvellä ei ole ollut mieluista puuhaa kuin vasta aikuisiällä, koska madon laittaminen koukkuun ei ole ollut mielipuuhaani. Juuri tänä kesänä nuori äiti totesi minulle eläinsuojeluaspekteja korostaen, että madon lävistäminen ongenkoukkuun ei ole hänen lempipuuhiaan ja niin kalat jäävät järvestä noukkimatta. Olen todennut kuitenkin itselleni, että madolla ei ole ehkä ihan niin herkkää hermostoa kuin ihmisellä, jolle tällainen lävistys voisi olla suuri kärsimys ja siksi olen tämän madon koukkuamisen opetellut ja nykyisin viihdyn hyvin järvellä veneessä ongella, vaikka myös kalan perkaus on ollut itselleni aiemmin vastenmielistä puuhaa.
Kun olen viimepäivinä joutunut käsittelemään maahanmuuttoasioita, niin oma pieni ongintani tuntuu näiden ongelmien edessä tosi pieneltä asialta, niin kuin monen muunkin taidon opettelemisen korostaminen, jota olen blogissani yrittänyt tuoda esiin juuri marttaharrastukseen liittyen. Pohjoisissa metsissä marjastusta harrastavat usein maahan muuttaneet thaimaalaiset, mutta heidän ongintataidoistaan en ole toistaiseksi kuullut puhuttavan juuri lainkaan, niin kuin en muidenkaan maahanmuuttaneiden vastaavista harrastuksista. Kalastusta saa harjoittaa onkimalla ilman kalastuslupia, joten se voisi olla monelle hyvä keino saada pientä lisätuloa, mutta mistä löytää puhtaita vesiä ja muut välineet ongintaan, jos niitä ei varsinkaan kupungeissa ole tarjolla.
