Tässä omista juhannuksen vietoistani pieni katkelma - niistä parhaista, joita olen itse kokenut. Tämä pieni meditaatio on syntynyt mökkimaisemissa, jossa puhdasvetinen, mutta niukkakalainen Norvajärvi on ollut meidän mökkeilijöiden nautittavana. Se on erityisen ihana uintiin ja myös kalastukseen, vaikka pieneenkin. Järven toisella puolella on hiekkaranta ja sen ympärillä on marjaisia metsäalueita. "Suuri vesi" on pinta-alaltaan noin 11,80 km2. Verrattuna Saimaaseen, jonka pinta-ala on 4400 km2, se on kuitenkin aika pieni vesi ja verrattuna Itämereen, joka on noin 420 000 km2, se on tietysti hyvin pieni vesi.
Soutelen järvellä
Soutelen järvellä ja katson järven pintaa.
Suuri vesi keinahtelee, kuplii ja aaltoilee
tuulen henkäillessä sen yllä.
Auringon kimallus järven pinnassa kuin peili,
johon heijastuvat tummina laikkuina
pienet taivaalla leijailevat pilvenhattarat.
Minussa keinahtelee tämä ympärilläni soiva musiikki: pieni veden liplatus veneen liukuessa järven pinnalla, kaislojen kahina tuulessa ja heinäsirkan siritys veden päällä.
Valo ympärilläni kirkastaa ajatukseni ja sydämeni tunteet. Rauha ja kiireettömyys lepäävät ylläni. Tuulenhenkäys vai veden sini - mikä herättää kaipuut, jotka yhtäkkiä valtaavat mieleni?
