KATARIINAN MARTTABLOGI

...oh, beibebeibe...
Pidän tätä blogia sekä omaan kirjalliseen tutkimukseeni että marttaharrastukseen liittyvänä. Kirjoitan siis joskus "mariana", joka on myös yksi kolmesta etunimestäni, että "marttana", jonka nimen saan Marttaliiton jäsenenä. Marttojen ravintoneuvonta, ympäristöasioiden hoidon korostaminen ja käsityö ovat aiheita, joita tahdon erityisesti painottaa. Marttaliiton toiminta perustuu kotitalousneuvonnassa asiantuntemukseen ja vapaaehtoistyöhön sekä keskinäiseen luottamukseen yhdistystoiminnassa.
Blogini aiheet löytyvät oikean sivupalstan lopusta. Painamalla nuolista saat aiheet näkyviin.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Maksaa - ei maksa

Paljon tää maksaa? Mitkä on hinnat? Mikä maksaa? Millä maksaa? Onko jotain ilmaista? Nämä ovat meidän kaikkien kysymyksiä, joihin törmäämme lähes päivittäin. Työtä tekevä kysyy itseltään, teenkö tarpeeksi tai saanko työstäni riittävän korvauksen, niin että voin elää ihmisarvoisesti, ettei minusta tulisi työn orjaa tai yhteiskunnan orjaa. Jos ei voi maksaa jotain rahalla, niin voiko jollain muulla kuten ennen oli esim. vaihtotaloudessa tavaralla. Voiko maksaa ystävällisyydellä tai ystävällisillä sanoilla? Voiko maksaa levollisuudella tai rauhalla tai mitä ne maksavat?
...jatkuu kun ehdin...

perjantai 5. joulukuuta 2014

Itsenäinen nainen

Minulla on ollut jo useita kuukausia blogini vasemmassa reunassa haastattelukutsu tutkimukseen, mutta en ole saanut siihen vastauksia. Ehkä olen liian vähän kirjoittanut siitä, mitä sillä tarkoitan, sillä kysymys on haastatteluista, joita haluaisin tehdä naisen identiteettiin liittyen. Haastateltavina voivat olla sekä miehet että naiset.
Viime syksynä oman alani edustajat järjestivät symposiumin, jossa tarkasteltiin identiteettiä Uskonto ja identiteettipolitiikan näkökulmasta näin sanoen: "Symposiumissa tarkastellaan erilaisia tapoja, joilla suomalaista identiteettiä on rakennettu niin itsenäisyyden alun modernin yhtenäiskulttuurin aikana kuin nykyisessä jälkimodernissa moninaiskulttuurissa. Jälkimodernissa ajassa yhtenäisen kansallisen kertomuksen haastajaksi nousevat monimuotoiset ryhmäidentiteetit, jotka tavoittelevat itselleen tilaa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Esimerkkeinä tunnustusta hakevista ryhmäidentiteeteistä ovat eri tyyppiset vähemmistöidentiteetit. Identiteettipolitiikan ajatuksen kautta symposiumissa tarkastellaan eri tyyppisten identiteettien (esim. kansallinen, uskonnollinen, sukupuoli- tai aktivismi-identiteetti) rakentumista ja niiden kohtaamista yhteiskunnallisessa keskustelussa ja käytännöissä." Symposiumin esitelmistä julkaistaan kirja ensi vuonna.
Olen itse haastatellut vasta vain muutaman ihmisen aiheeseeni liittyen. Haluaisin omassa tutkimustyössäni edistää suomalaisen naisen identiteettiä ottaen huomioon sen, miten sen jokainen ymmärtää ja millaisen identiteetin itselleen haluaisi saada. Tähän liittyen haluaisin myös tutkia naisen identiteetin niitä puolia, joita hän ei ole ollut itse muokkaamassa, vaan jotka hän saa ikään kuin "äidin maidossa", suomalaisena tai jonkun erityisryhmän jäsenenä,ehkä vielä jonkun brändin edustajana tai sitten kansalaisena ja perheenjäsenenä. Tähän liittyvät sellaiset identiteetit kuten lapsi, nuori, sisar, sisko, morsian, (joka on hyvin lyhytaikainen identiteetti tosin)vaimo, äiti, isoäiti, leski, sinkku ja kristitty tai kahvityttö Paula, vuoden Eeva, martta, missi, tms.

Kun yritin ehdottaa lapsille tässä eräänä päivänä, että he piirtäisivät joulukortteja, niin sain ensimmäisenä vastaukseksi, että "me ei keksitä niihin kortteihin mitään". "Eikö niistä joulukuusista, joulutähdistä, tontuista jne. synny mitään korttia," kysyin heiltä siihen. Minulla oli mukanani yksi kortti, jonka olin itse tänä vuonna tehnyt ja sen nähtyään lasten kortteihin syntyi samanlaisia joulukuusia kuin oli omassani. "Mummin korttiako siinä nyt matkitaan", sanoin lapsille. "Ai, matkitaan - hauska sana tuo matkitaan", sanoi siihen sitten yksi lapsista.
Tämä matkiminen sopii tietysti myös tähän mainitsemaani identiteettiaiheeseen, sillä jäljittelyn avulla tietysti opitaan asioita. Teologiassa tunnetaan traditio nimeltä "imitaatio", jossa ihminen jäljittelyn avulla yrittää tavoittaa todellisuuden ja raamatullisten aiheiden ydintä ja luonnetta. Me imitoimme, matkimme, jäljittelemme sitä, minkä koemme todelliseksi ja tavoittelemisen arvoiseksi, samalla kun jotain tapahtuu meissä itsessämme ihan myös luonnostaan ja ilman tätä jäljittelyä.
Identiteettiin liittyy idoli. Moni ihminen kysyy itseltään, miksi en ole kuin hän? Mitä minulta puuttuu, kun en saa osakseni sitä tai tätä? Ulkonäkö tai muut "luonnonlahjat" määrittelevät ihmisen tulevaisuuden monelle jo varhain ja ammatin valintaan vaikuttavat sekä perhe että sukukin erilaisia mahdollisuuksia luoden ja asioita arvioiden.
Olen selannut Facebookia koko syksyn ajan melko paljon, sillä se on monelle mahdollisuus tuoda esille juuri omaa itseä ja omaa identiteettiä. Moni jää pois tästä sosiaalisuuden muodosta seuraten sitä, miten muille siinä käy, mutta identiteetin tutkija ei voi varmaankaan ohittaa FB:a, jonka tutkimuksellinen näkökulma on vielä melko uusi. Moni on kokenut, että FB toimii positiivisuuden lähteenä, sillä ihmiset pyrkivät siellä kannustamaan toisiaan.
Kun blogini otsikko on yhä Katariinan marttablogi, kommentoin tässä myös ns. marttaidentiteettiä. Marttaliiton toiminnanjohtaja on useissa puheenvuoroissa tuonut esille sitä, millainen on nykynainen marttana. Hän on osaava, arvostaa hyvää ruokaa, arvostaa ja harrastaa kädentaitoja, on sosiaalisesti vastuuntuntoinen ja myönteisyyttä esiintuova...Myös eri marttayhdistyksillä on mahdollisuus korostaa eri puolia naisen identiteetissä tuomalla esille tiettyjä ryhmäidentiteetin malleja. Kaiken kaikkiaan tavoitellaan yhteisöllisesti hyväksyttyjä identiteettimalleja, joita voidaan perustellusti kannattaa kuten demokratiassa on tietysti yleistä. Toiminnanjohtajan esittämissä ajatuksissa on mukana myös naisen elämänkaari, mutta siihen liittyen on todettava, että marttaidentiteetin kokonaisuus vapaaehtoistyön muotoineen ei ole kovin suosittu tietyissä ikäluokissa, joissa arvostetaan naisen saamaa korvausta työstä. Tämän saman olen havainnut myös omissa haastatteluissani, joissa nuoremmat naiset pitävät tärkeänä sitä, että työstä maksetaan palkkaa. Vapaaehtoistyö on kuitenkin tärkeä osa yhteiskunnallisen vastuuntunnon ilmentämisessä.
Se, miten itsenäinen nainen ja hänen identiteettinsä on ymmärrettävissä eri yhteyksissä muuttuu ehkä hieman juuri sen mukaan, mitä tavoitellaan ja mihin pyritään. Minulla on tämä tutkimusidea syntynyt melko itsenäisesti, mutta silti monen vuoden opiskelun tuloksena. Jokainen itsenäisyyttä tavoitteleva nainen joutuu ehkä omassa elämässään toiminnanjohtajaksi, jossa se oma kädenjälki ja omaehtoinen asioiden toteuttaminen tulee vasta kokemuksen ja ammatillisen pätevyyden kautta. Itsenäisyys on tavoiteltavaa, ainakin se on kansallisella tasolla arvossa. Identiteettinä sitä voidaan pitää tietyillä ehdoilla, mutta aina ei ole kovin selvää, mitkä ne ovat ja kuka ne määrittelee.


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Pursuava vaatekaappi

Mitä tehdä vanhoille vaatteille? Mistä ostaa vaatteita? Millainen vaate on mieluisa? Minkä tähden pukeutua? Mitkä vaatteet ovat välttämättömiä, tarpeellisia? Mitä ajatella vaatteiden muotialasta?
Tässä muutamia kysymyksiä, joita itse mietin parhaillaan. Olen kirjoittanut blogiini aiemmin aiheesta Huivi ja Vaatteet ovat aatteet ja nyt aihe tuntuu taas askarruttavan ainakin itseäni. Marttojen sivustolta löysin keskustelun aiheesta "mitä tehdä vanhoille vaatteille", mutta ollakseen naisjärjestö siellä on hyvin vähän aiheesta, eikä Martat-lehden sivustollakaan ole vaatejuttuja juurikaan käsitelty, mikä olkoon tässä yhteydessä omasta mielestäni positiivinen seikka. Vaatetuotanto on sen verran laajamittaista, että kaikki voivat löytää itselleen vaatteita, jotka ovat asianmukaisia. Ei siis tarvitse kiinnittää siihen sen enempää huomiota, vaan keskittyä olennaisimpiin asioihin. Onko näin?
Kun itse olen hankkinut humanistisen alan koulutuksen, niin siinä ei vaateasia ole ollut päällimmäinen, johon koulutusala olisi kiinnittänyt mitään huomiota. Ainoastaan valmistujaisjuhlien pukeutumisesta on olemassa joitakin suosituksia, joita yleensä noudatetaan. Tietyn asiasisällön aiheeseen liittyen löysin vasta väitöskirjan teon vaiheessa, jossa tutustuin sääntökuntapukeutumiseen ja siihen, millaisia käsityksiä pukeutumiseen voi liittyä. Olisiko näistä kuitenkin syytä vihdoin luopua? Tietysti on niin, että luostareissa asuu vielä nykyisinkin ihmisiä ja he edustavat jokaisessa julkisessa tilanteessa vain yhteisöään, jolla tavallisesti on jokin vaate tunnusmerkkinä. Omia vaatteita ei ole ja joidenkin käsitysten mukaan niiden välttäminen liittyy siihen, että mitään muutakaan omaa persoonallista ei ole, eikä tuoda esille, mikä erottuisi yhteisöllisistä ja yhteisistä päämääristä. Omista vaatteista kieltäytyminen tarkoittaa siis yksilöllisyyden kieltämistä näissä yhteyksissä. Samaa tarkoittavat ilmeisesti ainakin jossain määrin erilaiset virkapuvut, joissa ihminen, joka sellaisen omistaa, edustaa virkaansa ja tehtäväänsä tässä asussa esiintyessään. Marttakin pukeutuu marttapaitaan, kun haluaa tuoda esille vain yhteisöllisen puolen identiteetistään.
Kun tarkastelee nykyistä vaatteiden massatuotantoa ei voi välttyä siltä ajatukselta, että siinä ei yksilöllisyyden korostuksella ole myöskään kovin suurta merkitystä. Vaatteiden väreillä voi myös valita sen, haluaako jättää asian vähälle huomiolle ja pukeutua siten, ettei se kiinnitä mitään erityistä huomiota, mutta onko tämä sittenkään itse asian ydin, jos haluaa pukeutumistaan jollakin tavalla kehittää. Hyvin istuvat so. sopivan kokoiset vaatteet ovat kalliita ja lähes jokainen joutuu vaatteitaan korjaamaan, jos aikoo sellaisia hyvin sopivia itselleen saada, sillä vaatteiden standardikoko on aika harvalle juuri se sopiva. Myös materiaalit ja suunnittelu maksavat, joten vaatteiden hinta on pian "pilvissä", jos niiden laatuun kiinnittää huomiota. Onko tämä sitten kuitenkaan tarpeellista? Eikö ole kutakuinkin sama, mitä päällensä laittaa arkiseen aherrukseen? Onko sillä väliä näyttävätkö vaatteet hyviltä, eikö riitä se, että ne täyttävät perimmäisen tarkoituksensa?
Näihin kysymyksiin voi jokainen vastata mielessään sen juuri oikealta tuntuvan vastauksen. Voi olla myös, että ikä vaikuttaa vastauksen lajiin ja omalla koulutusalalla on siihen myös vaikutuksensa. Se, joka kannattaa hyvien tapojen noudattamista, tuskin enää siihenkään nykyisin liittää kovin paljon pukeutumiseen liittyviä vaatimuksia. Se, mitä kaupasta voi ostaa, noudattaa myös hyvää makua ja hyviä tapoja... Näinkö? Mikä on siis pukeutumisen "viesti" ja onko sitä enää hyvinvointiin pyrkivässä yhteiskunnassa ja sitä edustavissa järjestöissä.

lauantai 4. lokakuuta 2014

Lasten kanssa juttusilla

Lapset asettivat minut tässä eräänä päivänä uskontotestiin seuraavassa tilanteessa: Liisa (7v.) oli saanut koulusta uskonnontehtäväksi värittää Israelin kartan. Istuimme kaikki keittiön pöydän ääressä Liisan tehdessä väritystehtäväänsä. Silloin mummi lausahti: "minä olen käynyt Israelissa" näyttäen Jerusalemin kohtaa kartassa. "Näitkö siellä Jeesuksen", Liisa kysyi, joka väritti juuri Jeesuksen toiminta-aluetta kartassa. "Ei, Jeesusta ei voi enää nähdä, hänhän on kuollut ja taivaassa," mummi vastasi, mutta "näin mä siellä sijaisjeesuksia", hän jatkoi. Tähän keskusteluun liittyi sitten Aamos (8v.) sanoen: "No, näitkö siellä niitä Jeesuksen opetuslapsia?" "En niitä vanhoja, niitäkään ei voi enää nähdä, kun nekin ovat jo kuolleet, mutta näin mä uusia Jeesuksen opetuslapsia", keskustelu jatkui mummin lausumana. "Kuka niitä sitten on opettanut?" kysyi edelleen Aamos fiksusti. Siihen mummi lausahti, että "Raamattu, rukous ja taivas", mielessään ajatus, että tyydyttivätköhän nämä vastaukset nyt kenties lapsia ja voiko niitä perustella lainkaan teologian näkökulmasta. Keskustelu kristinuskon osalta jäi meillä nyt tällä kertaa tähän -lasten kysymyksiä ei tullut enempää, joten ajattelin, että ehkä tämä riitti nyt tästä aiheesta, onhan lapsille luettu Raamatun kertomuksia jo niin moneen kertaan Lasten Raamatusta ja myös Eeliksen (10v.) saamasta ihan virallisestakin Raamatusta, jonka hän sai koulustaan.
Itse jäin miettimään noita omia eli mummin vastauksiani ja perustelin niitä sillä, että Jeesuksen ollessa juutalainen rabbi, Israelissa voi nähdä vielä nykyäänkin juutalaisia rabbeja ja toivon mukaan heistä joku toimii Jeesuksen sijaisena viisaine opetuksineen, joku, joka välittää kristinuskon sanomaa lapsille, vaikka juutalaiset rabbit ovatkin tietysti enemmän juutalaisuuden tulkkeja, eikä Vanhassa Testamentissa ole kenties niin paljon kertomuksia lapsille kuin Uudessa, näin tulee äkkiseltään mieleen. Myöskään kukaan juutalaisista rabbeista ei ollut erikoistunut lasten uskonnollisiin kysymyksiin siinä määrin kuin Jeesus oli omana aikanaan (Mk 10:13-16), joten voisi kuvitella, että nykyään joku on, koska juutalaisetkin voivat lukea Uutta Testamenttia.
Mummin päivään lastenlasten kanssa kuuluvat nämä monenlaiset juttelut, joiden aiheena on milloin mitäkin vaikeaa vastattavaa kuten mikä on maailman vanhin puu ja missä se on, mitä mummi on pelännyt kaikkein eniten elämässä, kuinka iso on avaruus, voiko järvikaloille perustaa kotiakvaariota jne.jne. Joskus mummista tuntuu, että keskustelu lastenlasten kanssa ei olekaan keskustelua lasten kanssa, vaan lapsilla on kysymyksiä, joihin ei mummilla eikä kaikilla aikuisillakaan ole vastausta. Jos toisaalta kaiken tietäisi, ei jäisi enää mitään, ei tutkijallekaan työtä.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Katoliset Maria-juhlat - Marian mietteet

Katsoin juuri kalenteriini ja siinä on tämän päivän kohdalla paitsi Marketan, Maaritin, Reetan jne. nimipäivä myös apostolien Matteus, Markus, Luukas .. päivä. Naistenviikkoa mennään ja aiheenikin sopii siihen onhan se kirkon naisaihe. Apostolisuuteen vedoten perustellaan katolisessa kirkossa Marian taivaaseen ottamisen juhlapäivä, jota vietetään katolisissa maissa 15.8. Laitoin sen muistiin kansainvälisestä kalenterista. Me vietimme Marian päivää 2.7. Luin ensimmäistä kertaa nämä Mariadogmien perustelut apostolisesta konstituutiosta katolisen kirkon sivustolta (Apostolinen konstituutio Munificentissimus Deus (1950) Neitsyt Marian taivaaseen ottamisesta). Se on aika pitkä kirjoitus, mutta kannattaa lukea, jos aiheesta haluaa keskustella ja olla perillä myös ekumeenisessa merkityksessä ja kirkon ei siis vain teologian näkökulmasta.
Omasta lukemisestani jäi mieleeni se, että katolinen kirkko lukee neitsyt Mariaa koskevat oppijulistuksensa uskoon kuuluviksi. Luterilaisen kirkon opetuksessa asiayhteys avautuu kenties uskontunnustuksen siihen kohtaan, jossa puhutaan ruumiin ylösnousemuksesta, johon luterilainenkin uskontunnustus nojaa. Sekä Jeesuksen ja Marian taivaaseen astuminen tai ottaminen liittyvät siten tähän ruumiin ylösnousemususkoon, mikäli tällainen ekumeeninen tarkastelutapa asiassa yhtään valaisee tätä kysymystä.
Feministisessä tarkastelussa on paljon keskusteltu siitä, mitä nämä ns. Mariadogmit sisältävät ja mihin ne viittaavat. Niihin luetaan kuuluvaksi siis Marian neitseellinen sikiäminen (juhlapäivä 8.12.)ja taivaaseen ottaminen. Molemmat näistä uskonopeista viittaavat siihen, että Marian elämä oli pyhä elämä ja hänen elämäänsä, uskoaan ja luottamustaan Jumalaan pidetään esimerkillisenä. Mariassa tiivistyy se, mitä tarkoitetaan, kun puhutaan tapahtumien hengellisen merkityksen avautumisesta, sillä hänen oma hengellinen heräämisensä liittyy Jeesuksen syntymää koskeneisiin enkelin ilmestymisiin, niiden sisäiseen mietiskelyyn ja Marian kiitosvirteen (Luuk 1:28-3,1:46-55,2:19). Feministisessä kriittisessä tarkastelussa Marian tällainen pyhittäminen, mitä tulee hänenkin neitseelliseen sikiämiseensä, ja hänen esikuvallisuutensa nähdään uhkana irrottaa hänet ihmisen tavallisesta elämästä ja elämänmenosta. Ajatellaan lisäksi, että katolinen ja ortodoksinen usko korottavat naisen tehtävässä äidin osan liian keskeiseksi aiheeksi, mikä osaltaan estää naispappeuden hyväksymistä mainituissa kirkoissa. Marian osallisuus lunastukseen nähdään sitä kautta, että hän synnytti ihmiskunnan Vapahtajan ja vaikka samalla tuodaankin esille Marian monia kärsimyksiä äitinä ja naisena, niihin ei sisälly mitään lunastukseen liittyvää kuten Jeesuksen kohdalla puhuttaessa hänen kärsimyksestään ristillä. Apostolisessa konstituutiossa on tietynlainen erityisen kunnioittava tunnelma ja henki, joka leimaa paavin vahvistamaa konstituutiota. Siinä näitä Mariadogmeja tarkastellaan Jumalan anteliaisuuden valossa ja siksi perustelut pohjautuvat siihen, että Marian osaa pidetään etuoikeutettuna ja erityisenä esimerkkinä Jumalan armosta. Mitään ekumeenisuuden katselmusta konstituutioon ei sisälly.
Voisiko sitten jotain ideaa saada asiasta nainen, jonka elämä ei ihan yllä tähän Marian pyhitettyyn elämään, jollaiseksi se on muuttunut katolisen ja ortodoksisen kirkon käsittelyssä ja opeissa, ja naisen, jonka kärsimyksilläkään ei ole kovin yleismaailmallista merkitystä. Kirjoitin aiheesta aiemmin viittaamalla siihen, että Mariaan liittyvä opetus on korostanut joitain kristillisinä pidettyjä arvoja kuten uskoa, sydämen luottamusta, rohkeutta, iloa (Marian kiitosvirsi Uudessa testamentissa Luuk 1:46-55) ja kärsimystä, jolla hän katsoi Poikaansa ristillä tämän täyttäessä Vapahtajan työtään. On tutkijoita, joiden mielestä kirkon syntyyn vaikutti mm. Jeesuksen sanat, jotka hän lausui äidilleen ristinpuulla (Joh 19:26-27). Joissakin keskiaikaisessa sanoituksissa Mariaan liitettyjä hyveitä on pidetty myös neitsyyteen ja neitiyteen liittyvinä kuten Ave Marian saksankielisessä käännöksessä sanotaan, että neiti on samaa kuin sydämellisyys. Nuoreen, neitseelliseen ja naimattomaan naiseen on siis liitetty ominaisuuksia kuten ystävällisyys, herkkyys, suloisuus...eli sellaisia, joita liitetään ehkä nykyisin pieniin lapsiin. Seksuaalisuuden näkökulmasta tarkasteltuna puhtaus on ollut seksuaalista kokemattomuutta, koskemattomuutta eikä vaimon osa ole ollut yhtä innoittava tai inspiroiva kuin neitsyen. Tosin keskiajalla oli myös näkemyksiä, joissa korostettiin vaimon hedelmällisyyttä, ei vain lasten synnyttäjänä vaan myös muuna toimijana. Raamatun tulkinta Jeesuksen sikiämisestä Pyhästä Hengestä on liittynyt kysymykseen seksuaalisuuden ymmärtämisestä jollain tavalla, mutta kertomusta Jeesuksen syntymästä on kuitenkin pidettävä raamatullisesti omaperäisenä.
Nykyajan itsenäistä naista kenties hieman huvittaa nämä uskonnolliset näkemykset naisesta, kun hän joutuu ihan melkein mihin tahansa rooliin joskus yrittäessään saada arvostusta tai taloudellista perustaa toiminnalleen tai naisten toiminnalle yleensä. Enää dualistisen jaot hyveellisiin naisiin ja muihin eivät päde. Nuorten kannalta puhutaan turvaseksistä ja muutenkin oman ruumiin löytäminen ja siitä nauttimisen korostus on muuttunut vuosikymmenten kuluessa. Nuoret ihmiset valtaavat alaa omille kokemuksilleen tällä saralla.
Luettuani apostolisen konstituution Marian elämään liittyen tulin siihen johtopäätökseen, että jokaiselle voisi olla tärkeää se, että elämässä olisi uskoa ja yhteisöllisyyttä kirkon tarjoamasta näkökulmasta, että luottamus Jumalaan voisi olla elämän perustana vaikka aina ei olisi niin yhteiskunnallisesti tai urheilun kannalta merkittäviä saavutuksia, joilla tuoda esiin itseään. Tavallinen elämä riittää ja senkin voi kokea tietyllä tavalla pyhänä, omana ja arvostettavana. Ihmisen elämän ja kristityn identiteetin kannalta tarvitaan kirkon armontäyteistä julistusta ja ihmisarvon korostamista. Katolisessa näkemyksessä Mariasta vetää puoleensa se, nimittäin, että siinä kirkko on ollut Marian kohdalla Jumalan anteliaisuuden välittäjänä vaikka nämä dogmit sisällöltään olisivatkin ongelmallisia rationaalisen, ekumeenisen tai raamatullisen tarkastelun kannalta. Kirkoilla on kyllä taipumusta määritellä asioita ja laatia kannanottoja eri kysymyksiin: luterilaisuus askartelee näissä erilaisissa tasa-arvon kysymyksissä ja pyrkii määrittelemään niissä ihmisen osan. Elämän pyhittämisen kokemukseen liittyy kuitenkin katolisen kirkon apostolista konstituutiota seuraten se, että Marian elämä on tässä näkemyksessä tuotu Jumalan anteliaisuuden piiriin ja hänen ruumiillinen elämänsäkin nähdään siinä valossa. Siksi on ehkä hyvä muistaa, että koko ihmisen osa ja sen hyvyys: terveys, hyvä ravinto, luonto ja hyvinvointi sekä kaikki kauneus elämässä eivät ole itsestään selvyyksiä, vaan ne voi nähdä Jumalan anteliaisuuden ja toivon mukaan kenties myös kirkollisen anteliaisuuden valossa.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Faces - kasvoja

Luin jokin aikaa sitten haastattelun eräästä tunnetusta elokuvanäyttelijästä, jolta kysyttiin, että mitä hän tahtoo ihmisten muistavan hänestä itsestään kuolemansa jälkeen. Tähän henkilö vastasi, että sen, että hän on yrittänyt olla kiva (nice)ihminen. Tosin jossain varhaisemmassa lehtiartikkelissa hän sanoi, että hän on joskus osannut käyttäytyä hyvin epäsovinnaisesti, vihaisesti ja jopa röyhkeästi. Nämä kaksi aika ristiriitaista seikkaa saa kysymään sitä, mitä ne tarkoittavat? Näkyykö kivuus ja vihaisuus kasvoilta, jolloin ne voisi lukea myös niistä samaan aikaan, kun ihminen on kiva tai vihainen/röyhkeä. Voisi myös miettiä asiaa siltä kannalta, ovatko kivuus ja vihamielisyys opittuja, perittyjä, kasvatuksen tulosta, kokemuksesta syntyneitä, hyvyyttä, pahuutta jne. Mitä kivuus sisältää eri yhteyksissä ystävänä, johtajana, työtoverina, perheessä tai harrastuksissa ja sen vastakohtana vihamielisyys? Onko kivuus samaa kuin avuliaisuus, armollisuus, reiluus, asiallisuus? Onko vihamielisyys taas pahuutta, politiikkaa vai tarkoituksellista syrjintää?
Kesällä pitäisi miettiä ehkä enemmän maisemia ja mielen maisemia kuin kasvoja, mutta valitsen tämän kasvoaiheen sen tähden, että siitä syntyi mielessäni muutama ajatus Pohjoismaiseen kokoukseen osallistuttuani. Isossa joukossa näkee monia kasvoja. Joku on tuttu kasvo jo ennestään. Tämä merkitsee sitä, että hänet on tavannut jossain aiemmin, hän on melkein kaikkien tuntema henkilö jostain elokuvasta tai lehdistä. Sitten on tuttuutta, jota onkin vaikeampi määritellä: on vain jokin kokemus, että on nähnyt kasvot aiemmin tai kenties jonkun kasvon piirteen tai jonkun ilmeen, joka tekee kasvot tutuiksi. Jollakin voi olla kasvoissa samannäköisyyttä jonkun tuntemansa henkilön ja hänen kasvojensa välillä ja jollakin voi olla samat kasvojen piirteet, samanlainen suu, samanlaiset silmät tai poskipäät kuin jollakin muullakin jo tuntemallaan henkilöllä. Hymystä tulee joillekin hymykuopat. Havaintoja on monentyyppisiä ja monenlaisia.
Törmäsin tähän kokemukseen jo aiemminkin silloin, kun toimin opettajana. Lasten kasvoissa havaitsin joskus samoja piirteitä, joskus tuntui siltä kuin lasten isät ja äidit olisivat jotenkin läsnä siinä lasten kasvojen katselukokemuksessani. Silti yritän välttää asian ylitulkintaa tai liiallista tulkintaa kasvoja katsellessani. Jossain ryhmäkuvassa kerran ajattelin näkeväni äitini, koska henkilö, joka kuvassa oli muistutti häntä niin paljon. Onhan myös tuttu seikka se, että pienelle vauvalle, joka hahmottaa kasvoista vasta vain jonkun asian, muutamalla kasvojen piirteellä ja hymyllä tuodaan esille myönteiset seikat.
Kasvojen havainnointiin liittyy mahdollisuus työskennellä asioita. Koenko näkemäni kasvot ystävällisinä vai vihamielisinä? Näenkö kasvoissa virkeyttä vai väsymystä? Osaanko lukea kasvoista jotain, jolla on merkitystä ihmisten kohtaamisessa? Voiko kasvoja havainnoimalla tehdä jonkun johtopäätöksen, jonka merkitys itselle avautuu aiemmin koetun pohjalta?
Uskonnollisessa mielessä Vanhan testamentin sisältämään Herran siunaukseen (4 Moos 6:24-26) sisältyy rukous, että Jumala kirkastaisi kasvonsa ja kääntäisi kasvonsa ihmisten puoleen, jolloin ihmiset voisivat kokea Jumalan armon, rauhan ja siunauksen ts. että ihmiset voisivat nähdä Jumalan rakastavat kasvot.
Mihin perustuu sitten hunnun käyttö joissakin uskonnoissa, voisi edelleen kysyä? Vapaasti tulkiten sitä voisi pitää merkkinä siitä, että ihmisten välinen kommunikaatio ei värittyisi liikaa kasvojen näkemisen kautta tai että henkilö tahtoisi ikään kuin itse suojata pois osan häntä itseä koskevasta havaittavasta kokonaisuudesta. Näinhän on myös netin välityksellä tapahtuvassa kommunikaatiossa. Ei tarvitse koko olemuksellaan olla läsnä jokaisessa viestissä, jonka lähettää. Asia avautuu myös kuvan tulkinnan suuntaan siten, että voi etsiä kuvia kuin myös kasvoja, jotka vastaavat omaa sen hetkistä mielenmaisemaa, voi sijoittaa itsensä kuviin, jotka kuvaavat omia olosuhteita ja tilannetta. Näin laajenee se henkinen tila, jossa elää ja voi paljosta kuvien tarjonnasta löytää jotain, jolla työskennellä oman elämän kysymysten ja kasvojen kanssa. Tähän kysymykseen yritän saada jonkin otteen myös tutkimustyössäni.
Lopuksi vielä Lassi Nummen (1928-2012) runo:

Tungosta kasvoillasi, ystäväni.
Kuin kaikki eletyt vuodet pyrkisivät niille yhtä aikaa.

Yhäkö yritän
vangita sanoiksi sen mitä näen?
Keulaa vasten aalto aallon jälkeen
ohi.
(Lassi Nummi: Maailma, Yhä. Keuruu 1988.)



torstai 12. kesäkuuta 2014

Matkalla Suomessa - Marian mietteissä

Radiossa oli vielä joitakin vuosikymmeniä sitten kuulutuksia, joissa etsittiin henkilöitä, jotka olivat matkalla jossain päin Suomea, jotka eivät olleet kokonaan kadonneet, mutta joita esimerkiksi sukulaiset etsivät joidenkin sukutapahtumien tähden, koska eivät tienneet heidän matkasuunnitelmistaan tms. Muistan kuunnelleeni näitä omassa lapsuudessani radiosta.
Suomessa matkustamiseen liittyen oma ylivoimaisesti eniten kulunut reittini on Helsinki- Rovaniemi -matka, jota olen matkustanut jo neljänkymmenen vuoden ajan junalla, autolla ja lentäen. Näistä ehkä eniten junalla. Junan yövaunuja on uudistettu useaankin otteeseen tänä aikana ja aivan viimeksi pari vuotta sitten otettiin uusimmat vaunut käyttöön, joissa on ylellinen tunnelma. On menty kolmen vuoteen hyteissä ja nykyisin mennään kahden, vaikka vanhojakin on vielä liikenteessä.
Autolla matkan olen tehnyt pariin kertaan myös ihan itse. Ajoin aiemmin isältäni saamallani Volkkarilla matkan vanhempieni luo opiskelupaikkakunnalta Helsingistä. Junassa olen pariin kertaan vienyt mukanani myös pyörän, jolla olen ajanut parinkymmenen kilometrin matkan Rovaniemellä mökkimaisemiin Norvikselle. Suomi on jäänyt monin paikoin aika tuntemattomaksi alueellisesti tästä syystä, että matkustaminen on ollut juuttunut tähän mainitsemaani reittiin. Jos minulla ei olisi ollut mahdollisuutta tehdä koulutyötä kuudella eri paikkakunnalla Suomessa, ei varmaan senkään vertaa olisi tullut matkustettua omassa maassa. Lapsena tosin kävimme vanhempien mukana Saimaalla, Keski-Suomessa ja Helsingissa sekä Lapissa jonkun verran, mutta Varsinais-Suomeen, Itä-Suomeen ja Etelä-Pohjanmaahan tutustuin vasta mainitsemani opettajaperiodin aikana. Länsirannikolla en vieläkään ole juuri käynyt.
Olen usein miettinyt asiaa, miksi matkustaminen Suomessa on jäänyt aika vähälle. Syitä on monentyyppisiä: opiskelupaikkakunta valikoitui jo varhain, sukulaiset ovat olleet enimmäkseen vain tietyissä paikoissa ja omat ystävyydetkin ovat keskittyneet jostain syystä vain Etelä-Suomeen. Usein autolla matkaa pohjoiseen tehtäessä, ei ole ollut aikaa pysähtyä mihinkään Oulun seutua lukuunottamatta. Vaikka automatka on joskus ollut ahdas ja rasittava, ei ole ollut mahdollista pysähtyä yöpymään missään matkalla, vaan ajuria on vaihdettu aina sen mukaan, kuka jaksaa kulloinkin ajaa ja vaikka erilaiset matkailusijoitukset Suomessa ovat lisääntyneet, niillä ei ole ollut kovin suurta vaikutusta matkantekoon omalla kohdallani. Myös erilaisiin eri puolella Suomea pidettäviin tapahtumiin on ollut vaikea osallistua, enkä ole tehnyt vierailu- tai esitelmämatkoja juuri mihinkään senkään jälkeen, kun suoritin oman alani korkeimman tutkinnon.
Onneksi kuitenkin itselläni ovat vielä hyvässä muistissa nuo kuusi eri paikkakuntaa, joissa sain olla opettajana ja nähdä asioita myös muusta kuin etelä-Suomen näkökulmasta. Pohjoinen, joka on tullut tutuksi vanhempien kautta ja lapsuudesta, mahdollistuu taas tänä kesänä matkankohteeksi, kun osallistun Marttaliiton Pohjoismaiseen kokoukseen Rovaniemellä, joka pidetään samaan aikaa kuin kansainvälinen musiikki- ja tanssitapahtuma Jutajaiset kesäkuun lopussa. Pohjoismaisen kokouksen ohjelmassa on sekä uutta että vanhaa ja jollain tavalla tuntuu hyvältä se, että laajenee se näkökulma lapsuuden ja nuoruuden ajoista vielä tähänkin päivään, kun äitini vielä asuu paikkakunnalla ja uusia kaupungin tutustumiskohteita on tarjolla. Voin majoittua äidin luona, marttojen keittiön herkut ovat maisteltavissa ja monet vaikutelmat jaetaan taas isommalla joukolla yhdessä muiden kokouksen osallistujien kesken. Tosin jossain merkityksessä voi olla, että lapsuutensa ajat vielä joutuu sielläkin kohtaamaan, koska suomalainen hyvinvointi ei ole kaikin paikoin ja kaikin osin ja kaikille mennyt sillä tavalla eteenpäin kuin sen voisi ajatella menneen viimeisten 40-vuoden aikana. Ompelija-äidin tyttärenä olen viime päivät ommellut itselleni jonkun asun tapahtumaa varten, miettinyt pohjoisen naisen roolia ja kysymystä naisen asemasta siinä, onhan Lappi tunnettu monista käsityöalan ja taiteen alan naisosaajista. Rovaniemellä yliopisto on toiminut jo useita vuosikymmeniä, koulutuspalvelut ovat lisääntyneet jne. Oma työni naiskysymyksen parissa saa lisäpontta olenhan jo haastatellutkin muutamia naisia ja toivottavasti saan aiheeseeni jonkun uuden näkökulman vielä nytkin, kun työvuodet ovat jo kohta lopussa ja edessä on vanhuus omine kysymyksineen ja haasteineen.

lauantai 10. toukokuuta 2014

Äitien miss universum

Omasta puolestani tallensin tällä kertaa äitienpäivän kunniaksi joitakin kuvia neitsyt Mariasta todetakseni vain sen, että äitiys on todellakin universaali asia - niin universaali, että Neitsyt Marian äitiys on koko maapallon ja universuminkin kattava kuten näissä valitsemissani kuvissa näkyy. Hänet voisi siis nimittää miss Universumiksi, mikä tietysti tavallisimmin viittaa hieman toisenlaiseen asiaan, jossa ei äitiydellä ole varsinaista osaa. Viittaan tässä samalla aiempaan kirjoitukseeni äideistä, jonka laitoin blogiini joitakin vuosia sitten (toukokuu 2009). Sitä myöten edelleen myös kiitos omalle äidilleni, jonka elämänuskoa yhä ihailen ja jolle toivon terveyttä ja elinvuosia niin kuin meille kaikille.

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Keväisiä käsityöaiheita - EU-vaaleja

Toivotan tämän käsityöaiheen ympärillä hyvää Vappua kaikille blogini seuraajille. Sain juuri valmiiksi nappikaulakorun, jonka suunnittelu on omani. Aiheeseen olen kuitenkin tutustunut monin esimerkein Pinterestistä ja netistä. Helmet on kerättyjä vanhoja nappeja, päälle hieman lasimaalia, lisäksi jokin teräsvaijeri, johon kiersin hopealankaa. Vapun eli työn juhlan kunniaksi kirjoitan tällä kertaa pienen poliittisen kirjoituksen. Jatkan silti käsityöaiheen päivitystä jatkossakin.
Olen viime päivinä seurannut lehdistä ja netistä tulevien EU-vaalien teemoja ja keskusteluja. Osallistunutkin niihin jopa pienellä "pöhinällä". Kävin läpi myös päivälehden EU-vaalikysymykset, joiden pohjalta etsiä omaa ehdokasta. Suurin osa kysymyksistä tarvitsisi kuitenkin enemmän pohdintaa, joten mielenkiinto niitä kohtaan hieman lopahti heti alkuunsa. Joskus tuntuu myös siltä, että ihan yksittäinen kansalainen ei kovin paljon EU:sta ole vuosien mittaan netonnut, mutta onhan se tuonut oman lisänsä tähän kansainvälisyysteemaan. Ihmisoikeudet, rauha, vapaus ja energiakysymykset sekä ympäristön hoito ovat aiheita, joita on syytä pitää jatkossakin esillä ja myös sitä, toteutuvatko ne sielläkin, missä niiden olemassaoloon uskotaan ja niitä toivotaan mitä suurimmasti. Mitä tulee tähän poliittiseen keskusteluun, niin usein isot politiikan aiheet kuten Suomi ja EU, Suomi ja Venäjä tai muut naapurimaat, Suomi ja Nato tms. ovat vain joidenkin asialistalla ja niissä vastaan tulevat monet sellaiset kysymyksenasettelut, jotka ovat historiallista perua tai joita on laadittu kansainvälisissä kokouksissa ja konferensseissa. Välimatka asiantuntijoiden ja muun väestön suhteen kasvaa, ellei huolehdita siitä, että saadaan aikaan tiedotusta siitä, mitä on ollut esillä niissä ja mitä uhkatekijöitä tai mahdollisuuksia kestävään ja rauhanmukaiseen yhteiskuntaan on olemassa. Aika paljon EU:n toimet kohdistuvat isojen yksiköiden kuten teollisuuden toiminnan valvontaan ympäristöasioissa, mistä saadaan energiaa teollisuudelle ja kotitalouksille tai valtioiden toimintaan ihmisoikeusasioissa tai maahanmuuttoasioissa, vaikka paljon voitaisiin tehdä myös jokaisen kansalaisen kohdalla ohjaamalla parempaan ympäristön hoitoon ja hyvinvointiin. EU:n pyrkimyksistä väännetään myös koko ajan kättä ja ollaan sitä mieltä, että se on Suomelle liian kallis. Entä sitten sotilaalliset liittoutumat? Nehän voisivat olla vielä kalliimpia, jos niistä haluttaisiin etsiä kansakunnan turvallisuutta ja hyvinvointia. Jonkun maan asiat voivat tietysti olla niin hyvin hoidettuja, ettei se tarvitse EU:ta itselleen, mutta silloinkin voisi jäsenyyttä perustella ehkä sillä, että voidaan auttaa muita maita ja heidän kansalaisiaan. EU:n lisäksi tulisi kuitenkin varmaan pitää yllä myös kansalaisten omaa toimintaa samojen päämäärien hyväksi, mitä EU ajaa, kirkkokin tähän mukaan lukien.Erilaiset kansalaisjärjestöt, jotka ovat mainittujen ihmisoikeuksien, rauhan, vapauden ja hyvinvoinnin asialla, toimintaa tulisi myös tukea ja käydä aktiivista keskustelua päämäärien ja keinojen suhteen, joilla asioita ajetaan paremmalle tolalle. Jokaisen tulisi sitä miettiä myös omassa elinpiirissään.
Olen oman ehdokkaani valinnut jo mainittuja vaaleja ajatellen, jota aion äänestää, mutta koska en ole minkään poliittisen puolueen blogisti, pidän asian omanani, ja siitäkin huolimatta, että äänestämme enemmän ehkä Suomea edustavaa ehdokasta kuin puoluetta näissä vaaleissa. Näin vapun ja työn kunniaksi kuitenkin tämä politiikan aiheinen kirjoitus, jolla haluan vain osoittaa sen, että seuraan kyllä yhteiskunnallista keskustelua ja politiikkaa, mutta se ei ole ollut milloinkaan varsinainen kutsumukseni. Jokaisessa meissä asustaa pieni poliitikko. Sitä ei tarvitse yhteiskunnasta etsiä. Näin olen kuullut joskus jonkun lausahtavan, ehkä sitten näin.

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Passio eli kärsimysnäytelmä

Lisään tähän tekstiin vielä kuvan aiheesta Stabat Mater Dolorosa, koska tämä teksti on ollut yksi luetuimmista tässä blogissa. Latinankielinen ja englanninkielinen teksti, johon osa sävellyksiä on tehty, löytyy netistä.
Tänä vuonna olen kuunnellut kuoroesityksiä pääsiäisen tapahtumista eli passiosävellyksiä, joiden otsikkona on usein myös Stabat Mater Dolorosa(Rossini, Dvorak, Jenkins, Pergolesi).Kävin myös kirkossa kuuntelemassa Bachin Matteuspassion kuoron ja orkesterin esittämänä. Myös lapsikuoro oli mukana esityksen alkupuoliskolla. Bachin kuuntelussa on ollut pitkä tauko,sillä opiskeluaikana tuli aika paljon kuunneltua Bachin sävellyksiä. Niiden suhteen on saanut ison annoksen säveliä,joiden rytmisyys klassisuuden lajiin on omaa luokkaansa. Nyt sitten kuunneltujen esitysten herättämiin ajatuksiin. Tapahtumallinen luonne Jeesuksen kärsimyshistoriassa on melko karu:ovat ne virkakoneistot, jotka haluavat, että Jeesuksen julkinen toiminta loppuu ja hänen joukkonsa hajoavat. Jeesus on siis päätetty vangita. Kuka kaiken toimeenpanee ja ehdottaa, mikä on tapahtumien jäsentely, se jää joskus hieman taustalle, mutta evankeliumit kuitenkin esittävät tapahtumien kulun, joka on monelle aika tuttu uskonnonopetuksen ja jokavuotisen kirkollisen pääsiäisajan ja siinä tapahtuvan kertauksen vuoksi. Musiikillinen toteutus kärsimyshistoriasta kuten passioissa tuodaan esille synnyttää tietyn etäisyyden siihen aikaan,kun Jeesus eli ja omaan aikaamme. Bachin Matteuspassion kuuntelee hiljaa ja teoksen musiikillinen ote tapahtumiin tuo mukanaan aivan oman horisontin siihen, miten tapahtunutta käsitellään ja kenties jopa olisi hyväkin käsitellä. Kaikki paha: Jeesuksen kohtalo (olkoonkin Jumalan suunnitelma ja hänen taistelunsa turmiovaltoja vastaan), juutalaisen ja roomalaisen virkakoneiston tuomiot ja kansankin lopulta tuomitsema Jeesus, saa sävellyksessä omat virityksensä. Se,mikä on ehdottoman kauheaa ja väkivaltaista,saa ylleen järkytyksestä nousevat kyyneleet ja ymmärtämättömyydestä avautuvan hiljaisuuden. Puolustuskyvyttömän ja köyhän Jeesuksen kuin myös köyhän kannattajajoukon jäsenten, jotka eivät kykene pelastamaan Jeesusta kuolemantuomiolta, ylle Bach sävelsi kaunista ja herkkää kuultavaa, joka saa kärsimyshistorian tiukat ja ylen ankarat tuomiot näyttämään hieman yliampuvilta, vaikka niihin sisältyisikin kasvatuksellista aineistoa, eikä ihan kaikki siis näyttäisi olevan ihmisen osaa elävälle Jeesuksellekaan mahdollista. Samalla kristinuskoon tulee jokin ulottuvuus, joka ei ole paljaaseen historiaan sidoksissa. Bachin Matteuspassiossa toistuu usein virsi 63 varmaan 10 kertaa. Sen sanat "Oi rakkain Jeesukseni, piinattu verinen, jo särkyy sydämeni, kun tuskaas muistelen..." ja melodia ovat passion tunnetuinta, mutta lähes kolmen tunnin kestävässä musiikkisävellyksessä on tietysti paljon muutakin, johon voi uppoutua siitä ammentaen tekstiä seuraamalla. Ylösnousemukseen asti sävellys ei kurotu.Ensi vuonna siis taas passioesitykseen, ehkä kuitenkin johonkin muuhun kuin Bachin säveltämään,jos sellainen on tarjolla.

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Käsityössä lisää koulutusta

Olen osallistunut käsityömessuille ja kässämarttojen käsityöpiiriin. Niistä ideoin tämän kaulakorun, jota myös myyn, jos saan siitä tilauksia. Kaulakoru on itse suunniteltu, vaikka siinä onkin taustalla lehtimalli, joka on aika yleinen koruissa. Myös muita käsitöitä on tullut tehtyä. Niistä laitan blogiini esimerkkejä, kun ehdin. Tämä koru meni lahjoituksena myyntiaikeista huolimatta eräälle käsityömessujen osallistujalle.

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Marian mietteet - Kansainvälinen naistenpäivä ja rukouspäivä

Peräkkäisinä päivinä vietetään kansainvälistä naistenpäivää ja rukouspäivää, jolloin rukoillaan naisten puolesta kaikkialla maailmassa. Minulla on mielessäni ja sydämelläni niitä asioita, joille oikeudenmukaisuutta kenties voitaisiin perustaa. Yksi niistä on yhteisyys ja naisten jakamat yhteiset kokemukset elämässä, siitä esimerkkinä monet yhteiskunnalliset järjestöt kuten Marttaliitto. Yhteisiä asioita on paljon kuten mahdollisuus saada koulutusta, terveydenhoitoa ja myös neuvontaa erilaisissa kansalaisuuden ja kulutuksen asioissa. Sitten yhteisiä ovat morsius, vaimous, äitiys, sisaruus, työelämä ja sitä myötä sosiaalisuuden eri muodot, yhteiskunta ja siinä vaikuttaminen, ystävyys, henkiset erilaiset emootiot, kokemusten jakaminen, sisäinen kasvu...
Näistä nostan esille nyt morsiuden, jota muistan muutamia vuosia sitten itse paljon miettineeni erityisesti ts. morsiusmystiikkaa teologiseen perintöön liittyvänä. Tunnetaanhan sieltä esimerkiksi sanat Kristuksen morsian, joka liittyy Jumalan pelastussuunnitelmiin niin, että morsiameen viitataan ensimmäisestä Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan asti. Morsiamena ovat Jumalan omaisuuskansa, kirkko, kristitty ja nainen(siis kuten myös mies sulhasen ominaisuudessa).Siinä saadaan luomisarmoa ja rakkautta ystävällisin ottein ja sanakääntein kaikesta omasta nauttien sekä siitä iloiselle mielelle tullen. Tässä yhteydessä en siis viittaa niihin tulkintoihin, joissa morsius on seksuaalinen teema, ja johon liittyvät intohimon monet ekstaasinomaiset piirteet ja erilaiset toteutukset. Silti seksuaalisuuskin on yhteisyyttä luova teema.

Kun itselläni oli tilanne joitakin vuosia sitten, jossa postiluukusta tuli lähes pelkkiä laskuja ja maksukehotuksia, joissa luki: "ellet maksa heti, asia viedään oikeustoimin ulosottoon", niin usein paniikinomaisesti mietin, mitä voin asialle tehdä vähävaraisena, asunnon jo myyneenä, kunnes opin ottamaan yhteyttä maksamista vaativaan tahoon ja selvittämään sinne asiani ja tapaukseni. Nyt monet laskut on hoidettu työllä ja kulutusta suuresti karsimalla, mutta samalla on jäänyt ankara kuva lainojen ottamista ajatellen ja kaikkeen maksamiseen liittyen. Siitä syystä omat pankkilainat ja luottokortit ovat yli kaksikymmentävuotta vanhoja eli siltä ajalta, kun isäni vielä eli. Me jaoimme yhdessä sen kokemuksen ja asian, että suomalainen yhteiskunta on vähävarainen, isien sodassa lunastama, mitä tulee rahaan nähden ja jokainen penni on maksettava, jonka on lainaksi saanut ja ottanut pankilta. Ellei sitä tee, seuraus on maksuhäiriö, joka vielä viime vuosikymmeneen asti oli 18 vuotta kestänyt aika nykyiseen muutamaan vuoteen verrattuna. Kun jälkeenpäin mietin ankaraa ja monin paikoin väkivaltaiselta, kuriin ja yhteiskuntajärjestykseen perustunutta perintää siihen organisoituneine virastoineen senkin jälkeen, kun asuntoni oli jo myyty, päädyin miettimään tätä kristittynä olemista ja morsiutta. Kun kaipasin hieman pehmeämpää otetta raha-asioissa, jäin miettimään sitä morsiamen osaa, joka saa osakseen niin suurta hellyyttä, huolenpitoa ja ymmärrystä, että hänen kyyneleensä vain virtaavat vuolaina kiitoksesta. Tälläinen kyyneliä vuotavan morsiamen kuva löytyi myös entisen opettajani työpöydältä Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa, jonka kuvan edessä en silloin opiskelijana ymmärtänyt sen kaikkia merkityksiä, vaan pidin morsiuskuvaa esityksenä surusta, joka liittyy entisestä luopumiseen, johon myös morsiamena oleminen tietysti viittaa.
Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus korostaa tasa-arvossa usein taloudellisia seikkoja, joita ei tule mitenkään vähätellä, mutta itse korostaisin myös näitä muita seikkoja, joihin viittasin tämän kirjoituksen alussa ja joista olen osasta jo kirjoittanut tänne nettiin.
Hyvää naistenpäivää siis, joka pian jo laskeutuu iltaan. Myös miehille ja lapsille hyvää naistenpäivää: kokemusta tasa-arvosta on hyvä edistää ja samalla opetella jakamaan asioita kaikkien kesken ja eri sukupolvienkin kesken, että voisi jatkaa hyvissä käsissä elämän lahjasta kiittäen.
Omasta puolestani vielä tähän: olen käynnistämässä haastattelututkimusta aiheeseen liittyen otsikolla "Naisen identiteetti ja sen itse tuotettu osa nykysuomalaisessa yhteiskunnassa".

tiistai 21. tammikuuta 2014

Pipoja,sukkia,lapasia, kaulaliinoja ja villaisia rintarosseja

Päivitän nyt ma 17.2. kenties vikakertaa tämän aiheen ympärillä. Huivi on paitsi kaulaliinan mallinen entisestään myös neliön tai kolmion muotoinen kappale. Nyt kuitenkin huivin muotoa on nykyisin hieman muunneltu ja sitä löytyy puoliympyränä tai kolmiona, jonka kateetit ovat eri pituisia ja kateettien päät on venytetty ohuiksi suikaleiksi, jolloin se voidaan kietoa kaulaan helpommin. Kolmion hypotenuusa on kaarrettu. Yhden tällaisen uuden mallisen huivin silmukat olen jo luonut. Näitä uusia malleja löytyy pinterestistä, ravelrystä, etsystä tai knittystä (scarfs, wraps), joissa on valtava kaikkien neuleiden ja käsitöiden mallisto verkostoituneine tekijöineen. Törmäsin myös neuleen henkisyyteen, jota käsitellään yleensä muotiin liittyen puhumalla esimerkiksi rock-, vintage-, grunge-, business-, pin-up-, preppy-, chanel-,sport- tai katumuodista. Tätä henkisyyden teemaa tuodaan esille Rowanin ja Knittyn neulesivustoilla, joissa neuleen ominaisuuksien ja langan laadun kuvaukset vaativat jo asiaan perhtyneen kielellistä ilmaisukyvykkyyttä ja niiden lukeminen saattaa herättää sen tunteen, että oma harrastuneisuus ei kykene näkemään asiassa niin monia ulottuvuuksia kuin aiheeseen perehtynyt kirjoittaja. Tässä on eräs syy siihen, miksi neuleharrastus on niin aikaavievää. Jos kaikkeen tähän aika riittää eli trendien seuraamiseen ja neuleista kirjoittamisen lukemiseen neulomisen ja leipätyön lisäksi, niin olisi aloitettava jo lapsena tämä ala. Näin on kuitenkin kenties kaikessa taiteessa. Omassa marttayhdistyksessäni ei ole vielä ehditty tutustumaan näihin uusiin neulemahdollisuuksiin, vaikka siellä jotkut yksittäiset jäsenet ovatkin niihin jo hieman perehtyneet aiemmin. Laitan oheen vielä kuvia uudenmallisista hartioilla pidettävistä huiveista.

Olen valmistautunut juuri tulevan Neulojat verkostoyritysten tarjontaan koskien edullista lankamyyntiä 14.-15.2. tapahtuvassa Neulojien yössä klo 21-9. Kävin läpi mukanaolevien yritysten lankatarjonnan lankamerkeittäin ja lankalaaduin. Opettelin merinovillan, buckleen, efektilangan, kampalangan ja karstatun langan termit ja tutustuin kauppojen laatimiin esitteisiin eri valmistajien langoista. Löysin noin 100 eri lankamerkkiä. Jokaisella lankamerkillä on oma nettisivustonsa neuleohjeineen - asiaan perehtymiseen kuluu siis vielä useita työtunteja lisää. Neulojat-FB-sivustolla löytyy myös yritysten parissa työskentelevien henkilöiden esittelyjä, joissa he tuovat esille omia neuletöitään. Monella on töitä pitkässä jonossa ja toiset päivittelevät sitä, etteivät kaikki työt oikein tahdo valmistua. Tämä on varmaan monen yhteinen kokemus neulomiseen liittyen.
Samalla tässä opettelin tekemään myös ruusunen-korun huopakankaasta. Löysin korun kuvan taitogroupin facebook-sivustolta. Myös huopahelmiä on tehtynä laatikossa useita kymmeniä ja niiden kokoaminen odottaa nyt, kun neulomisessa on vielä keskeneräisiä töitä. Tähän vielä kuva ruusunen huopakangaskorusta, joka on kevyt ja kaunis. Värejä vaihdellen korun käytön voi sijoittaa eri vuodenaikoihin. Valkoinen sopii tietysti lumeen ja talveen. Otan koruteeman esille myös blogiini, sillä siihen liittyviä töitä on jo ollut siinä esillä ja onhan korukin tietysti asusteisiin liittyvä käsityö, jos se on erityisesti käsintehty tekstiilikoru. Tarjoan myös neuvontaa aiheeseen liittyen.

Tässä seuraavassa kuvassa on juuri valmiksi saamani kaulaliina tämän talven vielä tuleviin pakkasiin. Lankana on kahta väriä villalankaa ja erityylisiä mohaireja. Laitan kuvan myös vielä huopahattumallista, jonka löysin netin käsityötarjonnasta. Tällaisen voisi yrittää tehdä. Onnistuukohan ilman kurssia?

Sain valmiiksi ensimmäisen tämän vuoden pipon pitsineuleella tehtynä. Alla on myös keltainen huivi, joka on hieman kesken, kun siitä loppui lanka. Odotan lankalähetystä parhaillaan. Huivi on tehty ohuesta villalangasta suositeltua suuremmilla puikoilla. Näin tulee ohut ja pehmeä neulos, joka sopii myös väljään puseroon tai liiviin. Huivi tulee isoilla puikoilla nopeasti valmiiksi. Sopii hyvin lahjahuiviksi.

Tänä vuonna teen blogiini sellaisen uudistuksen, että päivitän aina yhden kuukauden tekstejäni ja lisään niihin asiaa ja kuvamateriaalia, jolloin blogin lukeminen toivottavasti helpottuu. Joka kerta ei siis tule uutta otsikkoa, vaan aihe pysyy jotakuinkin samana ainakin kuukauden-parin ajan. Nyt aiheena ovat talviasusteet, sillä onhan kylmin aika vuodesta juuri meneillään.
Omassa käsityösivujen selaamisessani käytän suomen lisäksi englantia, saksaa, ranskaa ja ruotsia. Näin ollen aiheeni kannalta termit villa, huovutus, villakorut, neulominen sekä neulotut lapaset, sukat, kaulaliinat, pipot jne. on parasta kääntää ensin eri kielille ja alkaa sitten neulemallin haku. Tämä on tietysti aikaa vievää puuhaa, mutta omasta mielestäni kannattavaa. Neuleen suunnittelusta laitan kokemuksenani sen, että hieman kovempaan villalankaan sopii jokin joustava neulos, hieman pinnasta kohoava neulos tai pitsineulos. Pehmeä lanka taas näyttää hyvältä lähes kaikissa neuloksissa, mutta pehmeyttä voi tietysti korostaa valitun neuloksen avulla.
Harjoittelen itse huovutetun hatun tekemistä. Olen valmistanut myös villasta rintarosseja. Marttojen tämän vuoden neuleaihe on sukat, joista löytyy ohjeita Uudenmaan marttojen kässämarttojen sivustolta. Myös Pirkanmaan Kotityö Oy on julkaissut pari pientä vihkosta aiheesta Sukka ja toisen aiheesta Lapanen. Itselläni myös sukkaparin neuominen on aihelistalla tänä vuonna. Muita kässämarttojen aiheita ovat mm. rannekkeet ja säärystimet.
Viime vuoden lopussa neuloin kaulahuivin lasten Seurasaari-joulupolun tapahtumaan, josta sain myös idean tutustua kaulaliinamalleihin. Huiveista puheen ollen voisi eri maiden huiviperinteeseen olla kiinnostavaa tutustua esimerkiksi ruuan ja aterioinnin yhteydessä. Juuri nyt marttayhdistykseemme on tulossa Intia-ilta. Bashminahuivin niin kuin muidenkin huivien sitomisesta on olemassa youtubessa videoita. Kommenttiosasto on myös avoinna niille, jotka haluavat nauttia aiheesta keskustellen.
Lopuksi tähän asustekuvia:



lauantai 11. tammikuuta 2014

Jäähyväiset vuodelle 2013

Nyt on taas jäähyväisten aika, sillä vuosi on vaihtunut ja vanhalle vuodelle sanotaan jäähyväiset eli näkemiit ja "heipat", jota tietysti käytetään myös kohdattaessa. Jäähyväiset-sanasta minulle tulee ensiksi mieleen vaikkapa jokin sävelmä, mutta myös siihen liittyviä monia muita aiheita. "Jäähyväiset aseille", jonka opin 80-luvulla Liisa Tavin esittämänä lauluna, oli alunperin Ernst Hemminwayn kirjoittama romaani II-maailmansodan tapahtumista. Mainitun romaanin kautta monet yhteiskunnalliset teemat nousevat mieleen vuoden vaihtuessa. Niiden tapahtumallisuus jää historiaan. Uudet tapahtumat odottavat tulemistaan tänä vuonna. Marttatoiminnassa ja käsityössä tavoitellaan hyviä tuloksia.
Jos googlettaa sanan jäähyväiset, saa sen käyttöön liittyviä useita merkityksiä. Jäähyväiset liittyvät tuutulauluihin, matkalle lähtöön, kuolemaan, vuodenaikojen vaihteluihin, rakkauteen, ajan kulumiseen, jopa yöhön ja nukkumiseen... ja vielä tietysti moneen moneen muuhun seikkaan. Joskus jäähyväiset ja uuden vastaanottaminen ovat ikään kuin samanaikaisia tai hyvin läheisesti peräkkäisiä tapahtumia. Jäähyväisissä on läsnä vanha ja uusi toisiinsa sekoittuneina.
Vanhan ja uuden kohtaamista voi soveltaa myös blogin pitämiseen. Uudet ajatukset valtaavat mielen siitä, mitä aiheita käsittelisi tänä vuonna blogissa. Kamera on nyt uusi ja sillä kuvien laatu toivottavasti hieman kohentuu, jos aikaa kuvaamiseen ja blogin pitämiseen löytyy. Jotkut aiheet ovat jääneet hautumaan ja odottavat käsittelyä, jos asia siltä tuntuu. Yhteisöllisyyden muotoa blogissa voisi kehittää: joko kavereitten kirjoituksia tai ryhmä, jota kiinnostaisi blogeilu. Ehkä tällä yksin puurtamisella on kuitenkin merkityksensä. Onhan sekin työtä se.