Tänä vuonna olen kuunnellut kuoroesityksiä pääsiäisen tapahtumista eli passiosävellyksiä, joiden otsikkona on usein myös Stabat Mater Dolorosa(Rossini, Dvorak, Jenkins, Pergolesi).Kävin myös kirkossa kuuntelemassa Bachin Matteuspassion kuoron ja orkesterin esittämänä. Myös lapsikuoro oli mukana esityksen alkupuoliskolla. Bachin kuuntelussa on ollut pitkä tauko,sillä opiskeluaikana tuli aika paljon kuunneltua Bachin sävellyksiä. Niiden suhteen on saanut ison annoksen säveliä,joiden rytmisyys klassisuuden lajiin on omaa luokkaansa. Nyt sitten kuunneltujen esitysten herättämiin ajatuksiin. Tapahtumallinen luonne Jeesuksen kärsimyshistoriassa on melko karu:ovat ne virkakoneistot, jotka haluavat, että Jeesuksen julkinen toiminta loppuu ja hänen joukkonsa hajoavat. Jeesus on siis päätetty vangita. Kuka kaiken toimeenpanee ja ehdottaa, mikä on tapahtumien jäsentely, se jää joskus hieman taustalle, mutta evankeliumit kuitenkin esittävät tapahtumien kulun, joka on monelle aika tuttu uskonnonopetuksen ja jokavuotisen kirkollisen pääsiäisajan ja siinä tapahtuvan kertauksen vuoksi. Musiikillinen toteutus kärsimyshistoriasta kuten passioissa tuodaan esille synnyttää tietyn etäisyyden siihen aikaan,kun Jeesus eli ja omaan aikaamme. Bachin Matteuspassion kuuntelee hiljaa ja teoksen musiikillinen ote tapahtumiin tuo mukanaan aivan oman horisontin siihen, miten tapahtunutta käsitellään ja kenties jopa olisi hyväkin käsitellä. Kaikki paha: Jeesuksen kohtalo (olkoonkin Jumalan suunnitelma ja hänen taistelunsa turmiovaltoja vastaan), juutalaisen ja roomalaisen virkakoneiston tuomiot ja kansankin lopulta tuomitsema Jeesus, saa sävellyksessä omat virityksensä. Se,mikä on ehdottoman kauheaa ja väkivaltaista,saa ylleen järkytyksestä nousevat kyyneleet ja ymmärtämättömyydestä avautuvan hiljaisuuden. Puolustuskyvyttömän ja köyhän Jeesuksen kuin myös köyhän kannattajajoukon jäsenten, jotka eivät kykene pelastamaan Jeesusta kuolemantuomiolta, ylle Bach sävelsi kaunista ja herkkää kuultavaa, joka saa kärsimyshistorian tiukat ja ylen ankarat tuomiot näyttämään hieman yliampuvilta, vaikka niihin sisältyisikin kasvatuksellista aineistoa, eikä ihan kaikki siis näyttäisi olevan ihmisen osaa elävälle Jeesuksellekaan mahdollista. Samalla kristinuskoon tulee jokin ulottuvuus, joka ei ole paljaaseen historiaan sidoksissa. Bachin Matteuspassiossa toistuu usein virsi 63 varmaan 10 kertaa. Sen sanat "Oi rakkain Jeesukseni, piinattu verinen, jo särkyy sydämeni, kun tuskaas muistelen..." ja melodia ovat passion tunnetuinta, mutta lähes kolmen tunnin kestävässä musiikkisävellyksessä on tietysti paljon muutakin, johon voi uppoutua siitä ammentaen tekstiä seuraamalla. Ylösnousemukseen asti sävellys ei kurotu.Ensi vuonna siis taas passioesitykseen, ehkä kuitenkin johonkin muuhun kuin Bachin säveltämään,jos sellainen on tarjolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti