KATARIINAN MARTTABLOGI

...oh, beibebeibe...
Pidän tätä blogia sekä omaan kirjalliseen tutkimukseeni että marttaharrastukseen liittyvänä. Kirjoitan siis joskus "mariana", joka on myös yksi kolmesta etunimestäni, että "marttana", jonka nimen saan Marttaliiton jäsenenä. Marttojen ravintoneuvonta, ympäristöasioiden hoidon korostaminen ja käsityö ovat aiheita, joita tahdon erityisesti painottaa. Marttaliiton toiminta perustuu kotitalousneuvonnassa asiantuntemukseen ja vapaaehtoistyöhön sekä keskinäiseen luottamukseen yhdistystoiminnassa.
Blogini aiheet löytyvät oikean sivupalstan lopusta. Painamalla nuolista saat aiheet näkyviin.

maanantai 24. joulukuuta 2007

Enkelijoulukortti ja joulutonttu

Teen ihan mitä vaan kädentöihin liittyen riippuen siitä, onko asiassa jokin kiva idea ja onko se hyödyllinen. Minulta jäi lapsena askartelu aika vähiin, emmekä koulussakaan käsityötunnilla tehneet kovin paljon sellaista, mitä nykyisin tehdään. Koulun käsityöstä on jäänyt mieleen vohvelikankaasta tehty pyyhe, kaulaliina, johon tehtiin sellainen pujotusaukko, pieni ruokaliina ja siihen kotelo sekä käsityökassi. Luulenpa, että suurin osa entisen kansakoulun käyneistä on tehnyt nämä samat asiat koulun käsityötunneilla. Koulussahan opitaan juuri perustaidot.

Aloitin oman käsityöharrastuksen 90-luvun loppuvuosina uudelleen ja nykyisin teenkin ihan kaikenlaisia asioita, joita olen oppinut mm. käsityökursseilla ja Marttojen käsityöilloissa. Neulahuovutan, teen ja askartelen huopatöitä. Suunnittelen nahasta pieniä koruja. Teen kortteja vesiväreillä sekä erilaisia aiheita ja materiaaleja yhdistellen. Opettelen erilaisia askartelutekniikoita. Ompelen ja neulon ja sen sellaista eli vähän kaikkea löytyy. Vältän ihan suoranaisesti valmiiden mallien uudelleen tekemistä, vaikka usein tulee mieleen se, että joku on jo keksinyt hyvän mallin - miksei sitä sitten toteuttaisi. Suunnittelen kuitenkin mielelläni myös itse ja vaikka kaikkeen suunnitteluun liittyy jonkin aiemmin opitun tai nähdyn sekoitusta, oma tekele on kuitenkin aina tyydyttävämpi kuin vain valmiin mallin toistaminen.

Ohessa on joitakin ihan helppoja ohjeita enkelijoulukortin, joulukynttilän ja joulutontun tekemiseen. Idean enkelikorttiin olen säilyttänyt monia vuosia. Löysin sen kerran jostakin esittelystä, mutta en ole ohjeeseen ehtinyt aiemmin paneutua enkä ole siihen törmännyt missään askarteluoppaassa. Enkelin voi tehdä sen suuruisena kuin tahtoo.

Enkelijoulukortti:
Siihen tarvitaan jotakin hieman paksumpaa paperia kuin tavallinen monistuspaperi ja oheinen ohje. Enkelikortin voi lähettää jollekin ja sen voi sitten taittaa pöydälle koristeeksi. Leikkaa siis paperista kuvan mukainen malli.

Nuolet tarkoittavat sitä, että viivaa pitkin leikataan siipien ja helman välistä puoleenväliin siitä, mistä nuoli alkaa. Pään ympäriltä leikataan ympyränmuotoinen osa pois. Pää jää kuitenkin kiinni siipien väliin. Enkeli taitetaan ympyränmuotoiseksi ja takaa se laitetaan nuolien kohdalta limittäin. Enkelin saa pysymään hyvin pystyssä, jos tekee enkelin pään ja siivet kaksinkertaisesta paperista... ja sitten siihen vaan kirjoittamaan, että iloista joulua kaikille.

Joulukynttiläidean löysin käsityökirjasta, mutta olen sitä hieman muunnellut materiaalien suhteen. Joulukynttilän saa lasipurkista, jonka ympärille voi laittaa ohutta silkkipaperia, paperinarua tai jotain ohutta kangasta solmimalla ympärille nauhaa tai narua. Valvo kuitenkin kynttilän palamista hyvin, sillä tuikusta voi tulla mustaa savua lasipurkin pintaan, jos se palaa liian lähellä lasia. Peltisistä ja matalista säilykepurkeista saa hyviä ulkotulia. Niissä voi polttaa kaikki vanhat kynttilänpätkät.

Tämän joulutonttuidean sain äidiltäni, joka toi sen meille ulkomailla käytyään. Kerää syksyllä niin suuria käpyjä kuin löydät. Tee kävylle pää huopapallosta tai muovailuvahasta ja teline, jossa se pysyy pöydällä, muovailuvahasta. Maalaa tontun pää vesiväreillä, laita villalangasta hieman hiusta ja pumpulista partaa (paitsi tyttötontuille), ompele tonttulakki ja tee askartelupunoksesta kädet ja jalat. Tontun voi tehdä myöskin askartelupunoksesta niin, että taittelee siitä ensin tontun kädet, vartalon ja jalat, laittaa vartalon, käsien ja jalkojen ympärille harmaata villalankaa ja tekee tontun pään samalla tavalla kuin käpytontulle. Tämän tontun opin Martoilta.

Hyviä jouluaskarteluita ja jos tänä vuonna ei enää ehdi, niin joulu on joka vuosi. Kaikkea ei yhtenä jouluna ehdi toteuttaa. Jouluhyasinttien suhteen pääsin tänä jouluna siihen asti, että ostin kolme valmista hyasintin alkua, laitoin ne eri purkkeihin ja koristelin kävyillä ja sammaleilla. Hyasintit ehtivät aueta vasta uutena vuotena.

lauantai 22. joulukuuta 2007

Valokuva-albumistani


Tämä kuva on otettu kansakoulun ekaluokan keväällä, jolloin sain ensimmäisen oman pyörän. Se oli turkoosi Jupiter. Seison kuvassa (pikkuveljeni näkyy taustalla) Ounasjoentiellä Postin omistamien talojen edustalla, jossa asuimme. Pyörä lisäsi vauhdin tunnetta ja ajoin sillä usein n. kilometrin matkan läheisen Lempi-tädin luo. Ajoin myös usein Ounasjoen uimarannalle ja pyykkilaiturille sekä Ounasjoentien päästä päähän.
Jupiterpyörän jälkeen ajoin oppikoulussa ja lukiossa Rovaniemellä koulumatkoja keltaisella Jopolla ja tein pitkiä pyörälenkkejä Vanttauskoskelle, mutta sitten Helsingissä opintojen alettua pyörällä ajaminen väheni. Pyörä on ollut ehdottamasti minulle kaikkein tärkein kulkuneuvo elämässäni. Olen tosin omistanut myöskin lyhyen ajan kuplavolkkarin, mutta koska auto on melko vanha eli 1970-luvun malli enkä ole hyvä autonkorjaaja, en ole sitä pystynyt pitämään ajokunnossa. Vasta opiskelun päätyttyä ostin itselleni uuden vaihepyörän Helkaman, jolla ajoin työmatkoja assistenttina toimiessani. Helkamasta "pääsin eroon", kun joku ehti sen itselleen napata kerran juna-asemalta. Se oli suuri tragedia, koska pyörä on suhteellisen kallis ostaa. Opettajan työssäni olen käyttänyt myöskin paljon pyörää työmatkoihin. Uuden pyörän hankin tätä tarkoitusta varten Lappajärveltä, jossa olin vuoden opettajana. Tällä norjalaisella ja aika pienikokoisella pyörällä ajelen yhä niin, että pyörän keksijälle suuri kiitos tästä kulkuneuvosta. Juuri tänä syksynä menin kursseille, jonne 5 km:n matka on juuri sopiva pyörällä tehtäväksi. Siinä säästyy hyvät bussirahat!


ILOINEN ILME
Tämä kuva on otettu Kaartokadun postin omistamien talojen kodistamme, kun olin 13-vuotias. Olen saanut nauravan ilmeen kuvaan, vaikka usein murkkuikäisen tavoin muistan "murjottaneeni". Minua sanottiin joskus tosikoksi, mutta se piirre on luonteestani vuosien myötä kaikonnut lähes kokonaan. Eihän elämä niin vakavaa ole! Kuva on otettu sunnuntaina ja meillä oli vieraita käymässä. Laitoin vaaleansinisen puseron liivihameen kanssa ylleni. Puseron väristä pidin, mutta kangas siinä oli karhea. Siitä murjotin äidilleni, joka sen oli ommellut.
URHEILULLINEN TYTTÖ

Pelasin pesäpalloa erityisesti ennen lukioa, mutta se ei ollut varsinainen lajini. Koulun urheilutunneilla sain usein pesäpallojoukkueen kapteenin osan ja jaoin joukkueet, mikäli sain pesäpallomailasta viimeisen otteen. Harrastin myöskin yleisurheilua ja talvella pikaluistelua, jonka johdosta sain kuvani Lapin Kansan sanomalehteen. Varsinaisista sisäurheilulajeista muistan, että pelasimme koripalloa ja lentopalloa. Voimistelutunnit menivät usein opettajan tamburiinin tahdissa. Muun musiikin tahdissa me emme voimistelleet.

LUKION EKALLA
Alla olevassa kuvassa olen lukion ekaluokkalainen. Näin jälkeen päin kuvaa katsoessani näen siinä tulevan teologisen alani. Siinä määrin kuva muistuttaa jotakin keskiaikaista kirkollista taidemaalausta. Äidin antama kalevalaristi kaulassa täydentää tätä vaikutelmaa. Se on säilynyt tallessa. Olen antanut kuvalle nimen "katolinen tyttö", vaikka minut on kastettu luterilaisen kirkon jäseneksi, mutta keskiajallahan ei vielä luterilaista kirkkoa ollut. Jos pitäisi antaa jokin toinen nimi, niin ehkä se olisi Maria, joka on kaikkein yleisin ja tunnetuin naisen nimi, sillä minulle on kasteessa annettu kolme etunimeä Briitta, Maria ja Katariina.

keskiviikko 19. joulukuuta 2007

Hei hei,


Nimeni on Katariina ja toimin Matinkylän Martoissa. Lisäksi teen parhaillaan väitöskirjaa Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan. Liityin Marttoihin kolme vuotta sitten. Ensiksi kävin tutustumassa Marttojen toimintaan syksyllä 2004 ja seuraavana vuonna liityin Matinkylän paikallisyhdistyksen jäseneksi, joka kuuluu Marttaliittoon. Vuoden 2007 alusta tehtiin uudistus, että kaikki jäsenet maksavat jäsenmaksun suoraan Marttaliitolle ja he saavat jäsenmaksua vastaan Martat-lehden, jonka aiempi nimi oli Emäntä-lehti. Kun liityin vuonna 2002 perustettuun Matinkylän Marttoihin, siinä oli jäseniä parikymmentä. Kolmen vuoden aikana jäseniä on tullut hieman lisää, joista noin puolet käy marttailloissa. Meillä on kerran kuukaudessa marttailta ja kerran kuukaudessa sen lisäksi käsityöilta. Käsityön paikalla oli aluksi kirjallisuuspiiri, mutta se muutettiin 2005 käsityöpiiriksi, mikä sopii paremmin Marttojen toimintaideaan. Matinkylän Marttojen vuosittaiseen ohjelmaan voi käydä tutustumassa nettisivustolla: Matinkylän Martat.

Olen lukenut Raamatusta kertomuksen Martasta ja Mariasta (Luuk 10:38-42), josta Martan toiminnan malli on lähtöisin. Siinä kerrotaan kahdesta naisesta, jotka ovat sisaruksia ja joista toinen eli Martta tekee käytännön hommia ja palvelee vieraita ja toinen eli Maria asettautuu kuuntelemaan Jeesuksen hengellistä opetusta. Kun Martta huomauttaa Jeesukselle, että Maria vain kuuntelee ja jättää kaikki työt hänen tehtäväkseen niin, että eikö Jeesus kehota Mariaa auttamaan Marttaa, niin Jeesus vastaa hänelle, että Maria on valinnut hyvän osan, jota häneltä ei oteta pois. Lisäksi Jeesus sanoo, että Martta huolehtii ja hätäilee vain moninaisista asioista.

Jeesuksen sanat Martalle tuntuvat hieman sellaisilta, että ei tule huolehtia käytännön asioista eikä muiden palvelemisesta. Muuallakin Uudessa testamentissa on kohtia, joissa sanotaan, että ei tule huolehtia liikaa jokapäiväisistä asioista. Jeesus sanoi, että henki on enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet (Luuk 12:23), mutta hän ei kuitenkaan erottanut näitä toisistaan. Martta kyllä huolehti pääasiassa jokapäiväisistä asioista, sillä niillä on meille merkitystä ja muualta Raamatusta voimme oppia, että ennen hyvin hoidettua Martan osaa emme voi saada Marian osaa. Ennen kuin opimme hoitamaan hyvin käytännön asioita kuten Jeesuksen vertauskertomuksista (esimerkiksi Luuk 16:1-13) voimme lukea, emme voi siis päästä niiden yli ja ohi muita asioita mietiskelemään ja rukoilemaan.

Monet ovat yrittäneet yhdistää omaan toimintaansa sekä Martan että Marian osan. Joulunaikaan tätä kirjoittaessani korostuvat sekä Martan että Marian toiminta. Kaikesta joulutohinasta, joululahjojen antamisesta ja jouluruokien valmistamista huolehtii "martta" kunnes tulee se H-hetki, jolloin hiljennymme joulun viettoon ja pääsemme "marian" osaan. Joulutunnelmaa tavoitellessamme ja kynttilöiden valoa ihastellessamme, voimme kuten "maria" mietiskellä joulun sanomaa, evankeliumia ja ottaa vastaan Jeesuksen, Vapahtajamme syntymäuutisen. Kun meillä on lomaa ja rauhaa, niin voimme keskittyä kuuntelemaan "marian" tavoin ja kätkemään sydämeemme tapahtumia samoin kuin teki jouluevankeliumin toinen päätähti, Neitsyt Maria, Vapahtajamme äiti, joka kätki sydämeensä kaikki Jeesuksen syntymään liittyvät tapahtumat ja enkelinkin sanat (Luuk 2:19; 2:51) niitä miettiäkseen.