Viime päivinä olen taas miettinyt sitä, mitä ajatuksia ja kokemuksia syntyy pelkästä kuulemisesta ja katselemisesta eli melko suppeasta osallistumisesta tiettyjen aiheiden käsittelyyn. Tosin ei välttämättä passiivisesta siinä mielessä, ettäkö kuunnellut asiat eivät olisi kiinnostaneet. Olisi siis sanottava, että mitä ajatuksia syntyy siis enemmänkin aktiivisesta valinnasta sen suhteen, mitä kuuntelee. Kuuntelemiani ohjelmia lähinnä TV:n tarjoamista ohjelmista ovat tällä kerralla olleet tangomarkkinat ja monet Suomi Areenan keskustelut. Ensiksi tango. Suomalainen tango on saanut jo vuodesta 1985 laulukilpailun Seinäjoella, jossa on valittu tangokuninkaallisia. Suomalaisen tangon suuret säveltäjänimet Unto Mononen ja Toivo Kärki sävelsivät tangot jo 1900-luvun alkuvuosikymmenistä eteenpäin, jolloin myös Suomen yhteiskunnallinen tilanne hyvin todennäköisesti vaikutti tangosävellysten syntytilanteisiin ja niiden sanoituksiin. Kun omassa lapsuudenkodissani muistan 1960-luvulla tangojen soineen aika tiheään mm lauantain toivottujen levyjen soidessa, niin vieläkin kykenen muistamaan sen eräänä lapsuuden kokemuksenani, miten jonkun tangon kuten Taisto Tammen laulaman Tango merellä soi ikävöivä tunnelma sai keskittymään kuuntelemiseen samoin kuin tangon Satumaa kaihoisa tunnelma tai monien Olavi Virran laulamien tangojen tunnelma, vaikka aina kaikkien tangojen sanoituksista ei siinä iässä kaikkea voinut ymmärtääkään.
Suomalainen tango sisältää monien tunteiden kuvaamisen kertoen kaipauksesta, kaihosta, rakkaudesta, kärsimyksestä, onnesta ja sen tavoittelusta, ikävästä, arasta ihailusta ja hiljaisesta odotuksesta usein rakkaussuhteissa, mutta myös monista tunteista yhteydessä luontoon, ikuisuuteen ja johonkin saavuttamattomaan maailmaan. Henkistä ja aineellista ravintoa etsien tangon sävelmät soivat kesäyössä, merellä, satumaassa, hiljaisella kylätiellä, onnen maassa, rakkaan silmiä katsellessa, liljankukkaa ihaillen, täydenkuun loisteessa, kuun sillassa, kuun loisteessa, tähtien alla, rannalla, sateessa, eron hetkellä, joka on kaunis, tulen liekissä jne. tässä joitakin tangon aiheita siteeraten.
Jollain tapaa suomalainen tango on hitaanluonteisena sellainen, jota ei välttämättä kerrallaan kovin montaa kymmentä kappaletta enempää oikein jaksaisi ja siksi tangomarkkinoiden anti yhdellä kerralla riittääkin pitkäksi aikaa eteenpäin. Toisaalta idea markkinoiden ympärille rakennetusta tangotarjonnasta on hyvä, koska silloin se luo yhteisyyden tunnetta juuri suomalaisen tangon tuomiin tunnelmiin nähden ja monet elämän ongelmat tulevat näin jaetuiksi suuren ihmisjoukon kanssa. Sotien jälkeiset yhteiskunnalliset ongelmat, jotka ovat heijastuneet tangon aiheisiin tulevat taas kerran käsiteltyä ja kenenkään ei siksi tarvitse tuntea itseään yksin jääneeksi näiden ongelmien kanssa. Nuoremmat ikäluokat taas löytävät tangoista muita näkökulmia. Pukuloisto, esiintymislavat ja äänentoisto muuttavat vanhojen tangojen ilmettä monella tavalla. Hyvinvointi, jota tangomarkkinat edustavat, ikään kuin muuttaa tangojen alkuperäistä sanomaa ja tekee joistakin kappaleista sisällöltään hieman pateettisia. Tosin myös nykyvuosien pukuloiston merkitys on sekin jo markkinavuosien kuluessa hieman menettänyt merkitystään, sillä juhlapukeutumisen taso on kokenut nousunsa eikä sillä saralla ole enää kovin paljon uutta saavutettavaa, niin hienoja ovat esiintymisasut olleet niin kuin juhlapuvut kuninkaallisilla yleensä ovatkin, mutta niin on myös nykyisin demokraattisilla ja tästä sitten siirrynkin Porin Suomi Areenan tarjoamiin keskusteluihin.
Kuunnellessa eri alojen ammatti-ihmisten keskusteluja hyötyy siinä, jos ei ole jotain alaa opiskellut. Näin on nykyisin koulutusyhteiskunnassa, että kaiken koulutuksen saamisessa ei tarvitse itse hakeutua oppilaitoksiin, vaan paljon oppii muita kuuntelemalla ja tietysti lukemalla asiantuntevia kirjoituksia aiheista, jotka eivät käsittele juuri omaa alaa. Myös kansalaisjärjestöissä toimiminen on osa kokoikäistä oppimista ja usein oman koulutusalan laajentamista. Oma taustayhteisöni Martat olivat mukana Suomi Areenassa keskustelemassa ruuan tuottamisesta, sen yhteiskunnallisista markkinointi- ja myyntiketjuista ja sen arvostuksesta sekä suomalaisesta ruokaperinteestä.
Suomi Areenan keskusteluihin viitaten niiden keskustelijoiden kuunteleminen, jotka edustavat samaa kuin oma koulutusala, toivoo olevan niin hyviä, ettei jää sellaista tunnetta, että esiintuodut näkökulmat ovat liian kapeita, aiheen käsittely jää liian pintapuoliseksi tai suorastaan puutteelliseksi tms., jolloin tietysti turhautuu kuulemaansa ja pahimmillaan ärsyyntyy siitä, eikä enää täysin luota järjestävien tahojen asiantuntemukseen. Koska keskustelijoiden joukossa on myös paljon yhteiskunnallisia vaikuttajia, poliitikkoja ja eri alojen johtajia, keskusteluista ja aihealueista saa yleiskuvan niistä ongelmista, jotka juuri tällä hetkellä ovat ajankohtaisia monilla ammattialoilla tai yhteiskunnallisen kehittämisen kysymyksissä.
Yksineläville ihmisille, pienten lasten vanhemmille ja muuten työstään uupuneille, joiden jokapäiväiseen elämään ei kuulu keskustelu kaiken maailman asioista, Suomi Areenan tarjoama keskittynyt lähes viikon kestävä ohjelmatarjonta on tervetullut, jos sitten silloinkaan ehtii kovin montaa tuntia kuunnella aktiivisesti, mutta ainakin siihen mahdollisuus on. Tietysti TV tarjoaa samantyyppisiä ohjelmia muulloinkin, joten Suomi Areenan kaltainen tapahtuma antaa eniten kyllä paikkakuntalaisille ja lähikunnissa asuville, jotka helposti pääsevät itse mukaan paikan päälle ja voivat sillä tavalla osallistua muutenkin kuin pelkkinä korvina, ainakin toivottavasti.
