Pyhän Teresan syntymän 500-vuotis juhlavuosi 2015

Tällä kertaa blogissani on viittaus väitöskirjaani, jota on yhä saatavilla tekijältä. Katolinen kirkko, joka tosin Suomessa on vähemmistökirkko, huomioi sen, että tänä vuonna 500 vuotta on kulunut siitä, kun Teresa syntyi pieneen Avilan kaupunkiin Espanjassa. Luterilaisen kirkon parissa ei tunneta pyhimyselämäkertoja. Termi pyhä ei Teresankaan kohdalla viittaa niinkään häneen itseensä, vaan siihen kokonaispanokseen, jonka hän antoi kirkon työlle. Pyhimyselämäkertoja voidaan siis pitää erityisenä katolisen kirkon elämäkertalajina, jossa tähtäyspisteenä on kirkollinen vaikuttaminen ja kirkon evankeliumisanoman eteenpäin vieminen. Väitöskirjassani on luku, jossa käsittelen aihetta. Pyhimyselämäkertojen erityinen kysymys on, missä määrin ne ovat esikuvallisia? Mitä niissä on sellaista, joka kestää vuosikymmenten ja vuosisatojen saatossa?
Tarjoan sinulle lukijani mahdollisuuden itse arvioida aihetta lukukokemuksen kautta, johon väitöskirjani vie. Tee tilaus sähköpostiini rkatariina@hotmail.com Saat kirjani tämän juhlavuoden kunniaksi hintaan 25 euroa plus postituskulut. Myös googlettamalla esim st. Teresa 500 löydät netistä sivustoja aiheeseen liittyen.

Keittiössä ja kylpyhuoneessa

Luin juuri artikkelin Kauppalehdestä, jossa pohdittiin ruuan hintaa. Tulokehitykseen nähden sen prosentuaalinen osuus tuloista on pienentynyt huomattavasti muutamassa vuosikymmenessä suomalaisessa yhteiskunnassa. Jos perheen tuloista 50-60-luvuilla meni ruokaan noin 50%, niin 70-80 -luvuilla enää noin 30%, 90-luvulla 15-20% ja nykyisin se vie keskimäärin ja keskimääräisestä palkasta noin 10%. Silti ruuan hinnasta valitetaan jatkuvasti ja siihen menevien rahojen nähdään olevan poissa harrastus- ja lomamahdollisuuksista, joita arvostetaan lähestulkoon enemmän kuin ruokaa, mikäli otetaan huomioon tämä hintavalitus.
Muistan hyvin omasta lapsuudestani, että moniin ruoka-aineisiin suhtauduttiin eri tavoin kuin nykyisin. Tutkimus kansansairauksista on lisääntynyt ja sitä myöten terveellistä ravintoa pidetään tärkeänä sairauksien ehkäisijänä. Sellaiset ohjeet kuten lisää kasviksia, kourallinen pähkinöitä per päivä, vähemmän sokeria, vähemmän suolaa, vähemmän eläinrasvoja ovat jo monelle tulleet tutuiksi. Kuitenkaan monet kevyemmän ravinnon tuotteet eivät yksin ole tuottaneet toivottua tulosta terveyden tai ylipainon suhteen.
Marttayhdistyksemme tämän kevään ensimmäisessä kokoontumisessa olivat esillä suolat ja niiden käyttö ruuanlaitossa. Oli kristallisuolaa, Himalajan suolaa, ekosuolaa jne., joita suositellaan kotiruuanlaitossa, koska ne ovat luonnonaineita, joissa ovat tallella monet mineraalit ja hivenaineet, joita ei ole jodipitoisessa puhdistetussa kaupan yleissuolassa. Silti jodisuolaakin tarvitaan jodin takia, jota ei ole käytetty juurikaanka valmiissa ruuissa, rasvoissa, juustoissa jne.
Saimme tutustua myös suolan käyttöön ihon hoidossa kuten suolakuorintaan, suolakylpyihin, fluorittomaan suolahammastahnaan, suoladeodoranttiin, suolasaippuaan...Fluorin käyttöä hammaslääkärit pitävät tärkeänä, joten kokonaan suolahammastahnaan ei voi siirtyä, mutta joillakin yrtti- ja suolahammastahnoilla on myös valkaiseva vaikutus, joten niitä kannattaa käyttää fluoria sisältävien lisäksi. Suolakylpyjen kanssa suositellaan varovaisuutta, sillä niiden ihoa kuoriva ja verenkiertoa edistävä vaikutus voi olla aika suuri, joten annostelussa kannattaa noudattaa kylpysuolojen ohjeistusta.
Olen tutustunut myös muuhun suolan käyttöön kuin edellä mainittuihin. Suolalla (kuten myös ketchupilla) voi puhdistaa hopeaa (hopeaesineet laitetaan suolalla peitetyn folion päälle, johon kiehuvaa vettä) ja kuparia ketchupilla tai suola-etikka seoksella, suolalla tahroja, kattiloita, tee- ja kahvikuppeja jne. Siitä voi tehdä muovailuvahaa lapsille sekoittamalla siihen vettä ja vehnäjauhoja... Käyttöjä on siis monenlaisia ja joitakin näitä mainittuja olen itsekin kokeillut hyvin tuloksin.
Keittiökoneiden puhdistuksesta suolalla ja ruokasoodalla, folion käytöstä lämmön tuottajana, silitysraudan pohjan puhdistajana, saksien teroittajana on myös lukemissani oppaissa ollut esimerkkejä. Ruokasoodan, etiikan ja sokerin käytöstä keittiövälineiden puhdistuksessa on myös ohjeita. Viemärin puhdistuksessa tosin ruokasooda-etikkaliuos ei tosin yksin purrut. Shampoolla voi pestä pikkupyykkiä, pyykin huuhteluaineella voi pyyhkiä pölyjä ja hiustenhoitoaine sopii myös silkin pesuun. Niksikirjoista voi löytää vielä lukuisia muitakin edullisia vinkkejä keittiön ja kylpyhuoneen toiminnassa. Myös lehdissä kuten Pirkka-lehdessä on niksejä, jos vaan joku niitä jaksaa seurata ja kokeilla. Monet ruuanlaiton vinkit ovat vielä tähän lisäksi kuten tämä: 25 helppoa ja näppärää vinkkiä ruuanlaittoon/Vivas.
Marttojen sivustoilta selataan ilmeisen runsaasti tahranpoisto-ohjeita. Mikä olisi sitten Marttojen ohje koskien näitä suolan, etiikan, ruokasoodan ja muiden aineiden monikäyttöä? Ehkä sellainen, että jos ne eivät kokonaan korvaa nykyaikaisia pesu- ja puhdistusaineita, niin niitä kannattaa opetella käyttämään ja kokeilun kautta voi itse todeta sitten sen, onko niistä hyötyä omassa taloudenpidossa. Itselleni on ollut.

Pientä ja suurta

Juuri päättynyt terroristidraama Pariisissa toi mukanaan monet isot kysymykset uskonnosta, sananvapaudesta ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Tässä draamassa, jossa muslimit surmasivat lehtimiehiä islamiin kohdistuneiden pilkkakuvien johdosta, jotka islaminuskoisten parissa koetaan sorroksi, surmaajista tuli surmattuja poliisin ampuessa todennäköiset epäillyt. Jotain suurta draamaa oli tapahtumissa mukana, joka sai liikkeelle Ranskan poliisin erikoisyksikköineen ja koko eurooppalaisen median New York Timesia myöten. Myös islamin maiden kannanotot koskien väkivallan tuomitsemista uskonnollisten käsitysten ollessa kyseessä tulivat julki.Vain harva suomalainen on tuskin kuitenkaan tutustunut Charlie Hebdo:n tapaiseen journalistiikkaan ja siihen sisältyvään sarkasmiin ja huumoriin, jossa uskonnon voimahahmot kuvataan sarjakuvahahmoin milloin missäkin asussa ja tilanteessa parransänkineen ym. erityispiirteineen ja sanavalintoineen siinä tarkoituksessa, että heille voisi nauraa ja heitä kohtaan syntyisi huumoria.
Tähän suureen ja paljon pahaa sisältäneeseen tapahtumaan syntyi monia pieniä rukouksia, joissa pyydetään Jumalan varjelusta ihmisille, jotka eivät voi tapahtumiin vaikuttaa ja sitä, ettei joutuisi surmatuksi uskonnollisen vakaumuksensa tai muun mielipiteensä tähden.
Olen itse ollut vain vähän aktiivinen yhteiskunnallisessa keskustelussa ja poliittisessa osallistumisessa. Usein tuntuu siltä, ettei ole mitään lisättävää siihen, miten asioita pohditaan, joten tuntuu turhalta esittää omia mielipiteitään, vaikka kuten todettua, yhteiskunnallinen osallistuminen ikään kuin laajentaa oman pienen elämän piirin ja tuo siihen suuruudentunnetta, joka siitä muuten puuttuisi. Myös omiin kannanottoihin tulee pontta ja voimaa, kun luottaa omien ajatustensa ja mielipiteidensä järkevyyteen ja pyrkii esittämään sellaista, josta kaikki hyötyvät ja joka on mahdollisimman monen kannalta hyvin ajateltua ja perusteltua näkemystä.
Kun seuraa lehdistöä, tulee usein sellainen tunne, että lukija on melko passiivisena osapuolena eli vastaanottajana siinä, mitä lehdissä lukee. Nykyisin tosin on mahdollista käydä keskustelua lähes kaikista lehdissä olevista artikkeleista, mutta siinä tulee vastaan se ongelma, että kenellä on siihen aikaa ja että eivätkö toimittajat sitten osaa työtään, jos heidän juttujaan pitää koko ajan lukijoiden kommentoida. Lukijoiden aktivointi jollain muulla tavalla kuin vain mielipidevaihdon tasolla voisi olla sitä journalistiikkaa, jolla voisi saada jotain uutta aikaan. Jos lehdissä olisi enemmän osallistumismahdollisuuksia myös lukijalle, niin se olisi uutta ja mielenkiintoista. Joissakin lehdissä tätä on yritetty jollakin tavalla toteuttaa mm. kysymällä lukijoilta, mikä on lehden paras juttu tms., mutta lisää tarvittaisiin lukijan mukaan ottamiseksi lehden tekoon ja aiheiden käsittelyyn, vaikka se olisi kuinka pientä asioiden huomioimista.
Pientä ja suurta. Monien elämänkatsomuksellisten ja yhteiskunnallisten asioiden edessä sitä on ikään kuin jonkin suuren edessä, kun taas monet oman elämän asiat tuntuvat ihan pieniltä. Jatkan miettimistä pienten ja suurten asioiden edessä. Jatka sinäkin blogiystäväni, joka luet tämänkin tekstini. Viimeksi tein aloituksen viestissäni hinnoista ja maksamisesta, mutta se on yhä aihepiiri, jota vain jään myös miettimään niinkuin tätä suurta ja pientäkin elämässä yleensä.