KATARIINAN MARTTABLOGI

...oh, beibebeibe...
Pidän tätä blogia sekä omaan kirjalliseen tutkimukseeni että marttaharrastukseen liittyvänä. Kirjoitan siis joskus "mariana", joka on myös yksi kolmesta etunimestäni, että "marttana", jonka nimen saan Marttaliiton jäsenenä. Marttojen ravintoneuvonta, ympäristöasioiden hoidon korostaminen ja käsityö ovat aiheita, joita tahdon erityisesti painottaa. Marttaliiton toiminta perustuu kotitalousneuvonnassa asiantuntemukseen ja vapaaehtoistyöhön sekä keskinäiseen luottamukseen yhdistystoiminnassa.
Blogini aiheet löytyvät oikean sivupalstan lopusta. Painamalla nuolista saat aiheet näkyviin.

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Karkauspäivän Marian mietteet - tuletko miehekseni?

Netin tietosanakirjasta (Wikipedia) löytyy selitys neljännesvuosittain esiintyvälle karkauspäivälle, johon on vaikkapa liitetty naisten kosinnan salliminen. Siitäpä sitten sainkin aiheen, jota pohdin sekä tutkimustyöni että juuri katsomani elokuvan Certified Copy äärellä. Ehdin siis hieman harrastaa tätä elokuvan katsomistakin, josta olen blogiini kirjoittanut aiemmin. Tutkimusaiheisiini liittyen luin äskettäin myös katolisen kirkon uudesta naispyhimyksestä, 1600-luvulla eläneestä intiaani Kateri Tekakwitasta (Mohawkien lilja), jonka elämänhistoriaan liittyi muun muassa naimattomuus ja monet traagiset tapahtumat. Häntä on pidetty luonnon ja ympäristön suojelijana, mikä liittää hänet karkauspäivän luontoa koskeviin teemoihin. Luultavimmin onkin niin, että kirkon historiassa ei ole pyhimyksiä, jotka olisivat olleet aviosäädyssä lukuunottamatta joitakin Raamatun henkilöitä.(Toivottavasti joku korjaa asian vaikkapa sähköpostiini, jos sellainen löytyy.)
Karkauspäivänä pohditaan miehen ja naisen suhdetta, mikä ei ole siis ollut koskaan mikään "pyhimystarina". Karkauspäivän naisen kosinta tapahtuu myös mainitsemani elokuvan lopussa, jossa mies ja nainen keskustelevat miehen juuri ilmestyneestä kirjasta, Certified Copy - aitoa vai kopioitua.
Ero ja sinkkuna eläminen on nykyisin yleistä. Se liittyy monen ihmisen elämänvaiheisiin. Eron syyt ovat milloin missäkin: nuoruus, talous, erilaisuus, itsenäisyyden tarve, seikkailun loppuminen, ihmissuhteiden psykologia ... Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka ja näkemyseroja painottaa. Sillä aikaa, kun parit ja perheet elävät elämäänsä, sinkut ja yksinäiset elävät toisenlaista elämääkö? He ehkä kertaavat, etsivät sen ensimmäisen aidon kopiota, tekevät jotain vaan itsekseen, murehtivat loppuunkulunnutta rakkautta, kirjoittavat muistelmiaan, heillä on aikaa tehdä sitä, mitä tahtovat... ja kuka ties mitä. Elokuvassa kaksi todennäköisesti yksinelävää kohtaavat. Ennen kuin istutaan vierekkäin rappusilla ja nojataan tai luotetaan toiseen on jo jalat rakkuloilla. Toisen raataminen alkaa pikkuisen herättää myötätuntoa. Naisen kosintaan mies vastaa, että hänen pitää ehtiä tämän tapaamisen yhteydessä junaan klo 21 illalla. Nyt ei ehdi vastata kosintaan.
Yksin elämässä selviytyjä tietää, että pitää saada nukkua, syödä, hoitaa itseään, oppia jotain uutta tai päästä joskus vaihtamaan maisemaa kumppanista, jostakin toisesta ihmisestä, jopa lapsista, tai muusta maailmasta piittaamatta. Yhteyttä toiseen ei synnytä välttämättä toisen parhaimmatkaan ominaisuudet, kun pitää löytää työtä tai ansaita rahaa jokapäiväisiin tarpeisiin ja arjen huoliin.
Blogissa pitää yrittää olla lyhytsanainen - tämän aiheen ympärillä se on vaikeaa. Oma yritykseni tavoittaa asiasta jotain jää nyt tähän: jään miettimään kirkon historian sinänsä merkittävää pyhimyshistoriaa, sen vastapainona avioliittoa, miehen ja naisen välistä yhteyttä sekä taiteen siihen tuomia näkökohtia. Tätä elokuvaakin voin suositella aihetta pohtiville.

tiistai 14. helmikuuta 2012

Ystävänpäivän hidastus

Ystävänpäivää on alettu viettää Suomessa vasta 1980-luvulla. Tämä vasta on tässä paikallaan, sillä juhlapäivän juuret ulottuvat muinaiseen Roomaan asti. Sen aihe on muuttunut rakastavaisten juhlapäivästä ystävyyden juhlapäiväksi. Suomalaiseen kalenteriin ystävänpäivä merkittiin vuonna 1987. Sen tunnuksena on punainen sydän. Hitaasti on siis ystävänpäivään tultu, kun otetaan huomioon sen muinaiset alkujuuret. Hidastamalla hyvinvointiin on myös Marttaliiton viime vuonna alkanut kolmivuotinen teema, jota yritetään toteuttaa eri tavoittein huolellisuudella ja olennaiseen keskittymällä sekä harkitulla kulutuksella. Minulla on nyt hidastus kävelyssä, joka on pääasiallisin liikuntamuotoni, sillä jalkapohjassani on rasitus- ja hankausvamma, jota yritän parhaillaan hoitaa. Muutenkin olen hoitanut jalkoja aivan liian vähän ainaiseen kävelyyn nähden. Muilta osin olen voinut nauttia ihan hyvästä terveydestä vaikka lasten kanssa altistuu aina silloin tällöin flunssaan ja vatsatautiin. Ystävyyden päivänä toivon lisää käsityöystävyyttä, jota Martoissa onkin tarjolla. Ystävyyden teemat ovat niin monet. Niistä on hyvä pitää mielessä auttaminen, luottaminen, onni ja vastoinkäymisistä oppiminen. Hyvää ystävänpäivää siis!

torstai 2. helmikuuta 2012

Käsityön sponsorointia



Tammikuun lopussa liikkeelle lähtenyt lapasrekka, josta löytyy infoa Marttaliiton sivuilta, jatkaa Marttaliiton käsityön merkitystä korostavaa linjaa. Käsityöllä on pitkät perinteet ja vaikka nykyinen teollinen vaatetuotanto heikentäisi käsityötaidon merkitystä, se tuskin häviää minnekään. Luin äskettäin käsityön historiaa koskevan teoksen, jossa pohditaan käsityön yhteiskunnallista merkitystä eri tavoin. Kysytään, onko käsityö naisten työtä - ja siten tietystikin heikosti palkattua. Samoin pohditaan yksilöllisen käsityötaidon hankkimisen mahdollisuuksia ja esteitä. Aiemmin jotkut pitivät käsityötä niin vaikeana alana, että siihen ajateltiin tarvittavan jokin synnynnäinen lahjakkuus. Epäonnistumiset käsityössä on tulkittu usein hyvin henkilökohtaisesti ja niiden pohjalta on lakattu opettelemasta käsityön taitoa. Myös hieman varoitteleva "koukkuun jääminen" tai "koukuttuminen" tunnetaan kuitenkin nykyään käsityössä, johon itsekin viittasin aiemmin. Siihen voisi liittää tasapainottavan verkostoitumisen ja käsityöystävyyden. Suomessa voi saada käsityön opetusta nykyisin yliopistoissa, mutta vasta 1990-luvulta lähtien erillisenä oppiaineena. Sitä ennen käsityötä opiskeltiin pääasiassa opistoissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa. Tämä kehitys on tuonut käsityöhön sen tutkimisen ja yhteiskunnallisen vaikutuksen arvioinnin. Käsityö erotettiin aiemmin taidealoista, joihin katsottiin liittyvän enemmän muotoilua tai omaa suunnittelua kuin käsityöhön. Nykyisin kuitenkin käsityössäkin tunnetaan taidekäsityö ja myös erilaiset vapaan käsityön muodot, jotka usein ovat yhteneväisiä abstraktisen taidesuunnittelun kanssa. Marttaliiton toiminnassa on korostunut naisten työn kaikenpuolinen arvostaminen. Kuitenkin voisi vielä lisätä tätä yhteiskunnallisen merkityksen arviointia käsityöhön liittyen varsinkin nyt, kun innostus näihin valtakunnallisiin projekteihin näyttää olevan suurta. Myös niille, joille ei ole tarjoutunut mahdollisuuksia tai aikaa käsityön ammatilliseen, opistoissa tarjottavaan tai yliopistollisiin opintoihin tarjoutuu Marttaliiton avulla osallistumismahdollisuus käsityön taidon kartuttamiseen.