Netin tietosanakirjasta (Wikipedia) löytyy selitys neljännesvuosittain esiintyvälle karkauspäivälle, johon on vaikkapa liitetty naisten kosinnan salliminen. Siitäpä sitten sainkin aiheen, jota pohdin sekä tutkimustyöni että juuri katsomani elokuvan Certified Copy äärellä. Ehdin siis hieman harrastaa tätä elokuvan katsomistakin, josta olen blogiini kirjoittanut aiemmin. Tutkimusaiheisiini liittyen luin äskettäin myös katolisen kirkon uudesta naispyhimyksestä, 1600-luvulla eläneestä intiaani Kateri Tekakwitasta (Mohawkien lilja), jonka elämänhistoriaan liittyi muun muassa naimattomuus ja monet traagiset tapahtumat. Häntä on pidetty luonnon ja ympäristön suojelijana, mikä liittää hänet karkauspäivän luontoa koskeviin teemoihin. Luultavimmin onkin niin, että kirkon historiassa ei ole pyhimyksiä, jotka olisivat olleet aviosäädyssä lukuunottamatta joitakin Raamatun henkilöitä.(Toivottavasti joku korjaa asian vaikkapa sähköpostiini, jos sellainen löytyy.)
Karkauspäivänä pohditaan miehen ja naisen suhdetta, mikä ei ole siis ollut koskaan mikään "pyhimystarina". Karkauspäivän naisen kosinta tapahtuu myös mainitsemani elokuvan lopussa, jossa mies ja nainen keskustelevat miehen juuri ilmestyneestä kirjasta, Certified Copy - aitoa vai kopioitua.
Ero ja sinkkuna eläminen on nykyisin yleistä. Se liittyy monen ihmisen elämänvaiheisiin. Eron syyt ovat milloin missäkin: nuoruus, talous, erilaisuus, itsenäisyyden tarve, seikkailun loppuminen, ihmissuhteiden psykologia ... Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka ja näkemyseroja painottaa. Sillä aikaa, kun parit ja perheet elävät elämäänsä, sinkut ja yksinäiset elävät toisenlaista elämääkö? He ehkä kertaavat, etsivät sen ensimmäisen aidon kopiota, tekevät jotain vaan itsekseen, murehtivat loppuunkulunnutta rakkautta, kirjoittavat muistelmiaan, heillä on aikaa tehdä sitä, mitä tahtovat... ja kuka ties mitä. Elokuvassa kaksi todennäköisesti yksinelävää kohtaavat. Ennen kuin istutaan vierekkäin rappusilla ja nojataan tai luotetaan toiseen on jo jalat rakkuloilla. Toisen raataminen alkaa pikkuisen herättää myötätuntoa. Naisen kosintaan mies vastaa, että hänen pitää ehtiä tämän tapaamisen yhteydessä junaan klo 21 illalla. Nyt ei ehdi vastata kosintaan.
Yksin elämässä selviytyjä tietää, että pitää saada nukkua, syödä, hoitaa itseään, oppia jotain uutta tai päästä joskus vaihtamaan maisemaa kumppanista, jostakin toisesta ihmisestä, jopa lapsista, tai muusta maailmasta piittaamatta. Yhteyttä toiseen ei synnytä välttämättä toisen parhaimmatkaan ominaisuudet, kun pitää löytää työtä tai ansaita rahaa jokapäiväisiin tarpeisiin ja arjen huoliin.
Blogissa pitää yrittää olla lyhytsanainen - tämän aiheen ympärillä se on vaikeaa. Oma yritykseni tavoittaa asiasta jotain jää nyt tähän: jään miettimään kirkon historian sinänsä merkittävää pyhimyshistoriaa, sen vastapainona avioliittoa, miehen ja naisen välistä yhteyttä sekä taiteen siihen tuomia näkökohtia. Tätä elokuvaakin voin suositella aihetta pohtiville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti