Olen viime päivinä seurannut lehdistä ja netistä tulevien EU-vaalien teemoja ja keskusteluja. Osallistunutkin niihin jopa pienellä "pöhinällä". Kävin läpi myös päivälehden EU-vaalikysymykset, joiden pohjalta etsiä omaa ehdokasta. Suurin osa kysymyksistä tarvitsisi kuitenkin enemmän pohdintaa, joten mielenkiinto niitä kohtaan hieman lopahti heti alkuunsa. Joskus tuntuu myös siltä, että ihan yksittäinen kansalainen ei kovin paljon EU:sta ole vuosien mittaan netonnut, mutta onhan se tuonut oman lisänsä tähän kansainvälisyysteemaan. Ihmisoikeudet, rauha, vapaus ja energiakysymykset sekä ympäristön hoito ovat aiheita, joita on syytä pitää jatkossakin esillä ja myös sitä, toteutuvatko ne sielläkin, missä niiden olemassaoloon uskotaan ja niitä toivotaan mitä suurimmasti. Mitä tulee tähän poliittiseen keskusteluun, niin usein isot politiikan aiheet kuten Suomi ja EU, Suomi ja Venäjä tai muut naapurimaat, Suomi ja Nato tms. ovat vain joidenkin asialistalla ja niissä vastaan tulevat monet sellaiset kysymyksenasettelut, jotka ovat historiallista perua tai joita on laadittu kansainvälisissä kokouksissa ja konferensseissa. Välimatka asiantuntijoiden ja muun väestön suhteen kasvaa, ellei huolehdita siitä, että saadaan aikaan tiedotusta siitä, mitä on ollut esillä niissä ja mitä uhkatekijöitä tai mahdollisuuksia kestävään ja rauhanmukaiseen yhteiskuntaan on olemassa. Aika paljon EU:n toimet kohdistuvat isojen yksiköiden kuten teollisuuden toiminnan valvontaan ympäristöasioissa, mistä saadaan energiaa teollisuudelle ja kotitalouksille tai valtioiden toimintaan ihmisoikeusasioissa tai maahanmuuttoasioissa, vaikka paljon voitaisiin tehdä myös jokaisen kansalaisen kohdalla ohjaamalla parempaan ympäristön hoitoon ja hyvinvointiin. EU:n pyrkimyksistä väännetään myös koko ajan kättä ja ollaan sitä mieltä, että se on Suomelle liian kallis. Entä sitten sotilaalliset liittoutumat? Nehän voisivat olla vielä kalliimpia, jos niistä haluttaisiin etsiä kansakunnan turvallisuutta ja hyvinvointia. Jonkun maan asiat voivat tietysti olla niin hyvin hoidettuja, ettei se tarvitse EU:ta itselleen, mutta silloinkin voisi jäsenyyttä perustella ehkä sillä, että voidaan auttaa muita maita ja heidän kansalaisiaan. EU:n lisäksi tulisi kuitenkin varmaan pitää yllä myös kansalaisten omaa toimintaa samojen päämäärien hyväksi, mitä EU ajaa, kirkkokin tähän mukaan lukien.Erilaiset kansalaisjärjestöt, jotka ovat mainittujen ihmisoikeuksien, rauhan, vapauden ja hyvinvoinnin asialla, toimintaa tulisi myös tukea ja käydä aktiivista keskustelua päämäärien ja keinojen suhteen, joilla asioita ajetaan paremmalle tolalle. Jokaisen tulisi sitä miettiä myös omassa elinpiirissään.
Olen oman ehdokkaani valinnut jo mainittuja vaaleja ajatellen, jota aion äänestää, mutta koska en ole minkään poliittisen puolueen blogisti, pidän asian omanani, ja siitäkin huolimatta, että äänestämme enemmän ehkä Suomea edustavaa ehdokasta kuin puoluetta näissä vaaleissa. Näin vapun ja työn kunniaksi kuitenkin tämä politiikan aiheinen kirjoitus, jolla haluan vain osoittaa sen, että seuraan kyllä yhteiskunnallista keskustelua ja politiikkaa, mutta se ei ole ollut milloinkaan varsinainen kutsumukseni. Jokaisessa meissä asustaa pieni poliitikko. Sitä ei tarvitse yhteiskunnasta etsiä. Näin olen kuullut joskus jonkun lausahtavan, ehkä sitten näin.
