Marttaliiton kansainvälinen työ

Kehitysyhteistyö on ollut jo 1980-luvulta Marttaliiton ohjelmassa mukana. Uusin kehitysyhteistyökohde (2011-2014) on Kamerunissa, jossa yhdessä afrikkalaisen avustusjärjestön kanssa annetaan kotitalous- ja pienyrittäjäkoulutusta. Kamerunin avustustyötä varten neulottiin muun muassa kässämartoissa toukokuussa 2012 kankaasta sikoja, joka laittoi minut näin joulun alla miettimään jouluruokailua ja myös sitä, sopisiko ommeltu sika myös joulupöydän koristeeksi.

Kamerunin possuprojektin esiinnostama sika ja sen syöntiin liittyvä jouluperinne tunnetaan meillä jo menneiltä vuosisadoilta. Wikipediasta voi lukea, että muinais-skandinaavien talvipäivänseisausjuhlassa ennen kristinuskoa uhrattiin ja syötiin sika. Sianteurastamisen perinne jouluna jatkui kristinuskon tulon jälkeen ja sika säilyi useina perinneruokina, joista joulukinkku on keskeisin. Löysin jouluruokien historiasta netistä lisäksi muutakin aihetta, jossa pohditaan sitä, mistä jouluruuat ovat peräisin ja miltä ajalta. Omaan jouluvalmisteluun liittyen olen tänä vuonna tutustunut näihin aiheisiin, neulonut joulupalloja, piirtänyt ja tehnyt joulukortteja eri materiaaleista ja sitten ommellut Marttaliiton Kamerun-possuja kaavoilla, jotka löytyvät netistä samalla otsikolla (Kamerun-possun kaavat). Omasta puolestani ne sopivat hyvin joulupöydän koristeeksikin ja samalla voi vaihtaa jonkun ajatuksen eri maiden sikatalouteen liittyen joulun antimia maistellessa, mikäli kinkun joulupöytään aikoo hankkia.

Sikaa ei pidetä kaikissa tapauksissa hyvänä ravintovaihtoehtona. Juutalaisuus ja islam ovat määritelleet sen saastaiseksi ravintoon kelpaamattomaksi eläimeksi (syynä oletettavasti sikatalouden historialliset epäpuhtaudet ja ongelmat). Kristinuskossa adventisteilla on käsitys, jonka mukaan tietyt ruoat – mukaan lukien sika – ovat epäpuhtaita. Sianlihan kieltävissä kulttuureissa syödään lampaanlihaa ja naudanlihaa sen sijaan. Kulttuurinen merkitys "sialla" on mieleenpainuva: "Sika" mielletään usein epäsiistiksi (toisin kuin hyvässä sikataloudessa), huonotapaiseksi ja ahmatiksi. Porsastelu voi tarkoittaa epäsiistiä syömistä, sikailu itsekästä, häikäilemätöntä käytöstä ja rahan ahnehtimista. Epäkohteliaasta ja huonotapaisesta ihmisestä voidaan käyttää myös adjektiivia sikamainen. Sika on kuitenkin monien lasten satujen keskeisenä hahmona paljon muutakin ja eritavoin työskenneltynä siasta saa muunkinlaisen hahmon ihmisen ravinnon lähteenä ja jopa lemmikkinä.

Martat ja lapset - pikkukokki.fi

Sillä aikaa, kun itse yritän "tienata" kameraa ja tutustua digikameroitten mahdollisuuksiin (löysin hyviä kameratarjouksia huutonetistä), laitan blogini sivustolle Marttojen lapsille suunnatun kädentaitojen harrastusten esittelyn. Martoilla on lapsille suunnattu oma nettisivusto otsikolla Pikkukokki.fi, josta löytyy ohjeita ja neuvoja lasten kanssa tekemiseen ja puuhailuun. Hieman isommat lapset voivat toki itsekin sieltä löytää vinkkejä arkisiin puuhiin, ruokailuun, kodin hoitoon ja askarteluun. Martat tajoavat lapsille maksullisia ruokakursseja vanhempien kanssa käytäväksi ja esillä on viimeksi olleet myös kouluruokailun erilaiset kysymykset kuntavaalien yhteydessä.

Isoäitinä seuraan mielenkiinnolla lasten tekemisiä ja puuhia. Usein mennään kovin "lujaa" ja tekemisen into on suuri. Olen viimeksi etsinyt kirjastosta lasten taidekasvatukseen liittyviä teoksia, kunnes huomasin, että lasten kirjojen kuvituksista voisi erikseen tehdä lapsille taide-elämyksen. Kuvia voi tutkia juuri siltä kannalta, millaisina lapset ne näkevät ja kokevat. Kuvia voisi piirtää myös itse luetun tekstin perusteella samalla tavalla kuin niitä tekevät lasten kirjojen kuvittajat.

Lasten värityskirjat ovat oma kysymyksensä. Lapset sivuuttavat pian väritystaidon saatuaan värityskirjojen kuvat vain muutamalla viivalla niitä värittäen, kun jo siirrytään seuraavaan kuvaan. On ilmeisen vaikeaa löytää pelkästä värittämisestä sitä ideaa, joka jaksaisi pitää mielenkiintoa yllä. Jo 4-vuotias lapsi voi aika lailla kyllääntyä pelkän värityskirjan tarjoamiin tekemisen mahdollisuuksiin. Omasta puolestani keksin asiaan juuri erään keinon: leikkaamme 4-7-vuotiaiden lasten kanssa vanhoista värityskirjoista kuvia ja siirrämme ne kankaalle,leikkamme ne ja sommittelemme tauluksi. Näin voisi syntyä jouluisiakin kangastauluja, maisemia ja lasten arkisten tapahtumien kuvauksia ruokailuineen, luontoon ja ympäristöön sekä vaikkapa hampaitten harjaukseen liittyen.

Netistä löytyy lasten tekemiseen lukuisia askartelusivustoja. Hakusanoiksi googleen voi laittaa juuri sen asian, mitä haluaa tehdä. On helppoa ja hieman vaativampaa. Useissa tapauksissa voi kerätä materiaalia luonnosta. Paperiaskarteluun liittyen löytyy lasten origamia ja paper matrix -sivustolta jo aika vaativia taitoksia. Karkkipapereista, niitä muovipussiin leivinpaperin välissä silittäen, jäätelötuuttien suppilopakkauksista ja monista muista pakkausten paperimateriaaleista voi saada ihan ilmaista materiaalia askarteluun. Näin joulun alla voisi tehdä lasten kanssa silkkipaperista ja kartongista ikkunatauluja: kynttilöitä, tähtiä, joulukuusia ja joulukukkia.

Lapsille tarjotaan kerhoja ja toimintaa muuallakin kuin Martoissa: on seurakunnan, kaupungin ja kirjastojen sekä monien vapaaehtoistyötä tekevien järjestöjen antia. Toivottavasti sinunkin lapsesi löytävät tiensä sellaisiin. Myös vanhemmat voivat lasten tekemisen kautta saada uutta intoa käsin tekemisen moniin mahdollisuuksiin.
Laitan tähän kirjoitukseeni myös kommenttimahdollisuuden ja erityisesti toivon,että saamme kommentteja siitä, mikä on lapsille mieluista tekemistä ja puuhaa.

Blogini tilastot

Käyttämäni blogger-palvelu tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia muokata blogia. Oma yritykseni päätyi nyt tähän eli värit hieman vaihtuivat ja sivuelementit vaihtoivat hieman paikkaa. Blogger tarjoaa myös tilastoja ja jopa blogin kääntämisen monelle eri kielelle, josta ei itse voi kuitenkaan tietää tarkalleen, millaisena käännöksenä se tulee ulos kuin niiden kielten osalta, joita itse osaa. Omaa blogiani luetaan pikkuisen kansainvälisesti, sillä minulla on New Yorkissa serkku, joka selailee aina silloin tällöin sivustoani. Bloggerin tilastoissa näkyy myös muita maita, joissa on satunnaisesti lukijoita: Saksa, Ruotsi, Ranska, Venäjä ja Irlanti ovat ainakin niissä näkyneet. Olen saanut lukijoita kuukausittain parhaimmillaan noin 200 henkilöä, jotka ovat vierailleet blogissani, mutta koska pidän sen harrastusluonteisena, niin en tahdo näistä tilastoista tehdä liian suurta numeroa, vaan kirjoitan, mikäli asiat tuntuvat itsestäni tärkeiltä. Blogger ei myöskään tarjoa mitään mielenkiintoista tapaa pitää yhteyttä lukijoitteni kanssa, koska en pysty tarjoamaan heille keskustelufoorumia ja netti on täynnä muutenkin erilaisia keskustelumahdollisuuksia. Vierailukutsu sivullani ei tuottanut tulosta, vaikka se on edelleen voimassa. Itse selailen blogeja yleensä jonkun verran ja tietysti, jos jollakin lukijoistani olisi myös oma blogi, niin se voisi olla mielenkiintoinen asia itselleni. Ehkä teen vielä kyselyn tästä aiheesta sivupalkkiin.

Yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen liittyen Martoilla on osallistujia nyt tulevissa kuntavaaleissa, joista voisi myös mainita sen, että omalta paikkakunnaltani ei ehdokkaita ole ainakaan Marttaliiton sivustolla näkyvillä. Kuntapäättäjiksi aikovat martat korostavat Marttaliiton yleisiä trendejä (ympäristö, kotimaisuus, kestävä kehitys) myös kuntien toiminnassa. Myös kouluruokailu, sen kotimaisuus ja ekologisuus ovat esillä.

Mitä tulee vielä tähän blogin pitämiseen, niin tauko on kenties jälleen paikallaan, sillä minulta puuttuu tarpeeksi hyvä kamera kuvatakseni omia käsitöitäni. Kuvat on myös skannattu aika vanhoilla välineillä. Valokuvausta en ole yleensäkään kovin paljon harrastanut, koska se on meillä ollut jo lapsuudesta asti aika vähin resurssein toimiva harrastus. Nykyisin taas tuntuu siltä, että valokuvia eri aiheista on tarjolla vaikka kuinka paljon, mutta tietysti on aina tarkkailtava sitä, että käyttää niitä tavalla, jossa ei riko tekijänoikeuksia. Tämä täältä blogin pitäjän näkökulmasta tällä kertaa.

Virkatut helmet

Virkkasin nämä helmet pestyjen luumunkivien päälle (myös persikan kivet sopivat tähän). Myös sinisen väriset helmet on tehty samalla tavalla. Teen helmiä lisää. Virkkuukoukkuna on ollut 1,25 ja olen virkannut helmet joko pylväillä tai kiinteillä silmukoilla. Lanka on muliinia. Ohjeen saa lähettämällä siitä tilauksen sähköpostiini.

Vastakohtia, erilaisuuksia, ristiriitoja, epäsymmetriaa

Viihtyisyydestä epäviihtyisyyteen, rohkeudesta pelkoon, hyvästä pahaan, kauneudesta rumuuteen, totuudesta valheeseen, aidosta epäaitoon...vai päinvastoin ja edestakaisin... vastakohtia on paljon. Mikä niistä vallitsee, riippuu, no ainakin
tapahtumayhteydestä ja tilanteesta. Oikean vastakohdan esille tuominen vaatii taitoa. Vastakohtien ja ristiriitojen näkeminen ja tunteiden kokeminen on usein vaikeaa, koska asioihin liittyy niin monia puolia. Hyvä, kaunis ja rohkea voimaannuttavat, mutta samalla häipyvät realiteetit jonnekin, näin kuulee usein sanottavan. Vastakohtien nähdään myös täydentävän toisiaan, sekin on aika yleisesti tunnettu väite.
Kauneudella, hyvällä, rohkeudella... on ihmiseen monia vaikutuksia, joista tulee tietoiseksi ehkä vasta usein sen jälkeen, kun on niitä nähnyt ja kokenut. Muistan itse varhaisnuoruudestani tapahtuman, jossa tapasin epätavallisesti kauniin ihmisen. Olin hänen "kuvansa" vallassa ja "lumoissa" monta päivää tapaamisen jälkeen ja siitä jäi itselleni jokin kaipaus, joka ei ole luultavasti häipynyt koskaan elämässä. Joskus tuntuu siltä, että asioissa ja ihmisissä on energiaa, josta nousee näitä eri kokemisen puolia ja aiheita. On tosiaankin mielenkiintoista se, mitä kukin kokee ja onko aikaa ja välineitä sen työstämiseen johonkin sellaiseen muotoon kuten taiteilijalla, joka pukee sanottavansa tauluun, soittajalla, joka soittimellaan ilmaisee sekä säveltäjän että omia tuntemuksiaan, tanssijalla, joka liikkeillään ilmaisee asioita, puhujalla, joka tuo esille sanavarastostaan aiheita ja asioita, kirjoittajalla, joka myös aiheillaan ja sanoilla ilmaisee asioita ja ajatuksiaan. Luin juuri tähän aiheeseen liittyen jotain, mikä tosiaankin herätti monenlaisia ajatuksia. Olemmeko kenties me ihmiset myös toisillemme "instrumentteja" tai "moottoreita", jotka sekä ilmaisemme itseämme, että vastaanotamme toisiltamme erilaisia asioita, kysymyksiä ja tapahtumia. Olemmeko kenties erilaisilla välineillä määritelleet toisemme niin valmiiksi, ettemme enää löydä mitään uutta ja vaikka me elämme ajassa, jossa ympärillä on paljon hyvää ja kaunista, niin silti oma kokemus siitä voi olla "pahempi" tai "huonompi" kuin on tämä hyvä. Osallisuus hyvästä katoaa jonnekin ja myös tuntuu, että kaikenlaiset ongelmat, ahneus ja ilkeys saavat yliotteen. On hetkiä ja aikoja, jolloin ei pysty näkemään mitään hyvää missään tai taistelemaan itsestään edes hymyä näkemäänsä ja kokemaansa liittyen.
En ehdi tähän ilmaisulliseen aiheeseen paneutua nyt tämän enempää, mutta koska olen tämän blogini toimija ja kirjoittaja, niin tahdon tuoda tämän näkökulman esille. Myös tietokone ja netti voivat olla sellaisia välineitä, joiden avulla voi saada ja ilmaista edes jotakin, mitä elämässä haluaa tai mitä siltä etsii. Ehkä näinkin sitten voi palvella sekä itseään että muita, kun kerran tässä palveluyhteiskunnassa eletään.

Viihtyisä ympäristö

Asun itse kerrostaloalueella ja alueeni viihtyisyydestä on tehty vuosittain taloyhtiön puolesta kyselyjä sen suhteen, mitä mieltä siitä asukkaat ovat. Vaikuttavatko siihen istutukset, talojen värit, parvekeistutukset, autoliikenne, ulkoilu- ja kävelyreitit, puistot, puut tms. Kyselyistä on sitten julkaistu taloyhtiön lehdessä tulokset. Tällaista tutkimusta on yhteiskunnassa paljon. Meillä oli jokin aikaa sitten marttaillan aiheena puutarhan ja pihojen hoito ja istutukset omakotitaloissa ja rivitaloissa. Kerrostaloalueella ei juurikaan voi pitää kasvimaata, mutta alalla tapahtuu koko ajan aika paljon ja taloyhtiöissä toivon mukaan varmaan myös seurataan alan uusimpia trendejä. Voisiko sanoa, että elämme nykyisin autokulttuurissa, joka vaikuttaa ympäristöön todella paljon? Autot vievät tilaa, ehkä myös asuintilaa, mutta niillä, joilla auto on, se on tietysti myös mahdollisuus erilaisen asioiden toteuttamiseen, niin etteivät auto ja asuintila ole vaihtoehtoja. Omassa ympäristössäni on kuntoiluhalli ja urheiluhalli ja niiden läheisyydessä on suuren suuret parkkitilat. Kukaan ei varmaankaan myöskään mieti sitä, voitaisiinko nämä alueet muuttaa puistoiksi tai ruohikoiksi, koska se nyt vaan on niin, että ihmiset haluavat autoilla kuntoilemaan. Kukaan ei juurikaan vaihda automatkaa pyöräilyyn tai kävelyyn ja tahdo sillä korvata osaa kuntoilusta.
Ympäristön viihtyvyyteen vaikuttavat myös kodin viihtyvyys ja monet muut seikat kuten se, missä määrin voi itse siihen vaikuttaa. Kodin sisustukseen nähden on olemassa isopino aiheeseen liittyviä julkaisuja. Vuosittain pidettävät asuntomessut eri puolilla, joissa itse en ole milloinkaan käynyt, kertovat omaa kieltään asumiseen liittyen.Kotia pidetään yksityisalueena, jossa jokainen itse määrittelee viihtyvyyden määrän ja laadun. Kun nykyisin tuntuu siltä, että aika harvoin saa vierailukutsun jonkun kotiin, niin mistä se kertoo? Ovatko julkisten tilojen rakentaminen ja kodin sisutuslehdet aiheuttaneet sen, että ihmiset tahtovat lisätä omaa päätösvaltaansa sen suhteen, mikä on viihtyisää asumista ja viihtyisä koti. Viihtyvyyttä voi tietysti tarkastella myös lähes kaikkeen elämiseen liittyvänä: onko viihtyisyyttä luovia tavaroita, astioita, huonekaluja, vaatteita jopa lähimmäisiä ja kotieläimiä... Teemoja on runsaasti, mutta tietysti ympäristön viihtyvyys viittaa erityisesti juuri miljööseen ja asumiseen.
Ympäristön viihtyvyyteen liittyy varmaan myös erilaisiin ympäristöihin tutustuminen ja mahdollisuus vaihtaa ympäristöä aina silloin tällöin. Luonnossa retkeily, marjastaminen ja sienestys ovat asioita, joihin voi liittää myös ympäristön viihtyvyyden tarkastelua. Metsän ihanuuteen voi tutustua sitä kuvaten ja värejä aistien. Viimeksi kun itse kävin metsäisellä suolla, niin tutkin alueen kasveja ja juuri suon kasvithan ovat usein pieniä ja hentoja - tuotapa en taas pitkään aikaan ollut huomannut. Itse teen myös parhaillaankin vapaaehtoistyötä ympäristöasiassa. Etsin niitä tahoja, joiden kanssa voisi pohtia ympäristökysymyksiä, jäteongelmia ja parantaa ympäristöolosuhteita omassa asuinympäristössäni. Eivät työ ja vapaaehtoinen työ lopu tässä merkityksessä ikinä.
Laitan vielä pari aiheesta löytämääni kuvaa, joita meditoimalla ympäristöä voi tarkastella todellakin hyvin eri näkökulmista käsin. Toinen niistä on metropoli ja toinen lato maaseudulla. Kumpi on sinun ympäristösi ja kumpaan mielesi halajaa?

Terveyden edistäminen

Olen "maistellut" näitä nykyisessä hyvinvointikeskustelussa käytettäviä sanoja, joista edellisessä kirjoituksessa on esillä tuo syrjäytyminen tai osattomuus. Virallisen hyvinvoinnin edistämisen "kieli" voi osaltaan johtaa ihmistä sellaisten ongelmien tarkasteluun, joihin hänellä ei ole riittävää koulutusta ja osaamista, siksi sanoudunkin irti liiasta asiantuntijuudesta tämän aiheen yhteydessä, mutta haluan silti osallistua keskusteluun omia näkökohtia esiintuoden. Olisi parasta, jos voisi itse suunnistaa tässä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen maastossa sen mukaan, että oma tilanne tosiaankin paranee eikä huononnu, niin kuin voi käydä yhteiskunnan palveluihin ja keskusteluun tutustuessa. Terveyden edistäminen on monen maailmanlaajuisen ja kansainvälisen järjestön tavoitteena. Mainittakoon näistä tässä yhteydessä vaikkapa Yhdistyneitten Kansakuntien WHO (World`s Health Organization) tai Suomessa sosiaali- ja terveysministeriö, Mannerheimin lastensuojeluliitto ja Marttaliitto. Terveyden edistämisessä on useita eri osa-alueita, joista Marttaliiton osalle tulee erityisesti ravintoneuvonta. Olen tutustunut tähän ravintoneuvontaan käymällä muutamia ruokakursseja, lukemalla joitakin Marttaliiton parissa julkaistuja ruokakirjoja, Martat-lehdessä olevia ruokaohjeita ja seuraamalla Marttaliiton sivustoa. Mitään kovin kokoavaa terveyden edistämisen ohjelmaa en ole kuitenkaan näiden perusteella havainnut, mutta tietysti esillä on paljon terveelliseen ruokaan liittyvää kuten vihannesten ja marjojen runsas käyttö sekä ruokalautasen terveellinen koostumus. Ruuan hankkimiseen, ruuan hintaan ja valmistamiseen nähden olisi kuitenkin ainakin omasta mielestäni vielä paljon aiheita pohdittavaksi. Juuri nyt on esillä paikallisruuan ostaminen ja suosiminen. Myös rasvojen ja jauhojen käyttöön liittyvistä tutkimuksista voisi olla enemmän puhetta ja kirjoituksia. Ravinnon alalla pohditaan nykyisin karppauksen hyödyllisyyttä (hiilihydraatiton ravinto), rasvojen käyttöä ja sen sellaista. Itselläni on valkoinen sokeri ollut jo useita vuosia lähes kokonaan ”pannassa” samoin valkoiset jauhot. Rasvojen suhteen kannatan niiden monipuolista käyttöä kuitenkin suosien kasvisöljyjen käyttöä. Myös hieman margariinia kuuluu ravintooni, sillä eläinrasvoista aiheutuva kolesteroli on sen verran yleinen vaiva, että sitä pitää varoa. Valitsemillani linjauksilla on ollut itselleni hyviä terveysvaikutuksia, vaikka kilot ovatkin sitten kenties eri asia. Lasten ravintoa ajatellen olisi varmaan vielä tärkeämpää se, että se olisi monipuolista ja siinä toteutuisivat erityisesti terveyttä edistävät valinnat.

Ylipainosta on sanottu, että se on "globaali epidemia". Jotkut tutkijat ovat tosin sitä mieltä, että lievästi ylipainoiset voivat olla fyysisesti yhtä terveitä ja hyvässä kunnossa kuin normaalipainoisetkin. Vuosi tai pari sitten oli Martat-lehdessä artikkeleita painonhallinnasta, mutta siihen liittyen Marttaliitolla ei ole mitään erityistä ohjelmaa. Jokainen marttajäsen toimii asiassa vapaaehtoisuuden pohjalta ja varmaan moni, joka on erilaisia dieettejä kokeillut ja ruoka-aineiden kanssa painiskellut toteaa yleisessä keskustelussa vallitsevan heiluriliikkeen tai korostusten vaihtelun aina sen mukaan, mihin asioiden paino asettuu tai mikä tuottaa tulosta tai muutosta painon suhteen. Painonhallinnassa voi eteen tulla juuri se ongelma, että se ei olekaan "hallintaa", vaan heilahtelua. Oikeastaan on aika mielenkiintoista pohtia sitä, tuoko edelleen ravitsemustieteen alalla tapahtuva tutkimus ja kehitys jotain uutta tähän ruuasta käytävään terveyskeskusteluun. Marttaliiton sivustolla oli juuri äskettäin pohdintaa yliopistollisesta ruokaprofessuurista ja koulujen ruokailusta sekä kotitalouden muuttamisesta taideaineeksi. Uskontojen osalta ruokaan liittyy paljon erilaisia tunne-elämyksiä ja käsityksiä. Niistä on julkaistu kirjojakin. Martat-lehdessä voisi varmaan tätäkin puolta tuoda enemmän esille ja ehkä korostaa niitä erilaisia merkityksiä, joita aterioihin, juhlapöytiin ja muihin ruokailutapoihin liittyy. Ruuan kattaukseen Marttaliitto on myös panostanut erilaisissa tempauksissa ja kirjoituksissa, mutta kaiken kaikkiaan olisiko aika tehdä jotain kokoavaa näistä ruoka-aiheista perinnettä ja nykyaikaa silmälläpitäen. Hyvinvoinnin myötä runsas ruoka irottautuu helposti yhteisyyden tunteen synnyttämisestä ja luo terveyteen liittyviä ongelmia, kun ruuan tehtävänä olisi kuitenkin edistää terveyttä ja luoda ihmisten välille yhteyttä ja yhteenkuuluvuutta. Olisko myös koko maassa toimivien marttayhdistysten parissa kiinnitettävä enemmän huomiota marttailtojen tarjoilujen laadun parantamiseen, jotta voitaisiin saavuttaa Marttaliitossa tehtyjä ravintosuosituksia? Pienenä lisäyksenä tähän vielä, että kirjoitin aiheesta omakohtaisesti myös aiemmin tässä blogissa (elokuu/2008).

Historian lehtien havinaa...

Marian mietteet: Huivi, liina ja huntu – arvostusta vai muotia naiselle?

Huivi on yksinkertainen asuste, jolla on kuitenkin joissakin uskonnoissa yhä suuri merkitys (islam ja hindulaisuus). Selasin hieman netin sivustoja aiheesta jä löysin sieltä paitsi useita kirjoituksia aiheesta asiasanalla ”huivin käyttö” hindulaisuudessa ja islamissa, myös taiteen parissa kuvattuja naisia huivi päässä. Myös Neitsyt Marialla on huivi tai huntu päässä lähes kaikissa hänestä tehdyissä kuvissa ja ikoneissa. Uudessa testamentissa (Kor 11) on ajan mukainen käsitys naisen pään peittämisestä huiviin, joka myötäilee islamilaista ajatusmaailmaa. Jokaisella nunnalla tai sisarella on lisäksi päähine, joka jossain tapauksessa muistuttaa huivia. Marttahuiveihin ja asusteihin voi käydä tutustumassa netissä olevilla sivustoilla. Jo vuodesta 1935 marttapukuun on kuulunut myös huivi. Monilla kansalaisjärjestöillä on myös huivinsa kuten partiolaisilla. Huiveja myydään ja tehdään hyväntekeväisyystarkoituksiin jne.
Ohessa Amelie Lundahlin hieman nostalginen taidemaalaus kahvimummo huivi päässä.
Huivi on aika merkityksellinen asuste, mutta harva nykynainen Suomessa käyttää sitä uskonnollisista syistä. Huivilla tai huivipäänauhalla saa asuun jotain uutta, kun ottaa huomioon asunsa tai puseronsa värin. Myös hiusten hoitoa voi hieman helpottaa kietaisemalla päähänsä joskus huivin. Marttahuivi taas auttaa joissakin tilanteissa, kun haluaa tuoda esille marttana olemista. Tietysti on myös hyvä varata isohko huivi laukkuun, jos menee kesähelteellä johonkin kirkon tilaisuuteen. Huivi harteilla on kuitenkin jonkinlainen asuste, jolla voi suojata itsensä kalseassa kivikirkossa, vaikka ulkona vallitsisi helteinen sää. Se, onko pään tai hartioiden peittäminen huiviin tarpeellista hengellisyyteen keskittymisen kannalta on tietysti aina aika sattumanvaraista, mutta on toki hyvä miettiä sitä, miksi kulkea vähäpukeisena yleensäkään. Eivätkö vaatteet miellytä vai onko tarkoituksena jokin muu seikka, jota tuoda esille pukeutumisen valinnalla?
Huivi on helppo ostos, mutta vaikea solmia ja käyttää kivalla tavalla. Muistan itse ostaneeni usein huivin matkoilta. Olen saanut myös huiveja lahjaksi ja itsekin niitä lahjoittanut muille. Itselläni on parhaillaan korillinen huiveja tallella kuin myös punainen marttahuivi järjestön 110-vuotisjuhlatilaisuudesta saatuna. Juuri äsken huomasin hukanneeni niistä kuitenkin yhden mieluisan, jonka olin itse ommellut erivärisistä ohuista puuvillanpaloista. Toivon vielä löytäväni huivini, mutta yhtä hyvin se on voinut jäädä jonnekin, josta minulla on harmittava muistikatko kuten usein on jonkin kadonneen tavaran vuoksi. Onneksi olen käyttänyt huivia myös marttojen tilaisuuksissa, joten se voi olla jonkun talteenottama sieltä. Huivin solmiminen on uusi asia, jota parhaillaan opiskelen ja toivoisin myös löytäväni huivin tuunausta koskevia artikkeleita, sillä pieniä huiveja on tosiaankin kertynyt jopa siihen määrään asti, että niistä voisi tehdä jonkin muunkin vaatekappaleen tai sitten yhden ison huivin. Selasin hieman myös netistä löytämääni muotijulkaisua Hijab Fashion, jossa esitellään islamilaisen naisen huivin käyttöä muotitarkoituksessa. Huivi on siinä usein hyvin peittävä ja monikerroksinen sekä värikäs. Myös Barbie-nukke pukeutuu fullaan eli huiviin islamilaisessa maailmassa.Myös elokuvanäyttelijän päähän huivi sopii, vaikka aika tavanomaisesti sidottuna.

Yrtit - Marttojen vuoden ja kesän vihannes

Kirjoitin aiheesta yrtit blogiini aiemmin otsikolla Yrtit - luonnon kasvimaa (6/2009). Tänä vuonna 2012 yrtit ovat Marttojen vuoden vihannes ja aiheesta on julkaistu pieni kirjanen "Yrtit", jossa esitellään muutamia yrttejä ja perinteisiä yrttisekoituksia, joita voi myös itse tehdä omassa keittiössä. Toukokuun päivät ovat pian kuluneet loppuun: koivun lehdet ovat jo kasvaneet suuriksi - ihan pienet ovat ehkä parhaimpia yrttisekoituksiin. Vielä en ole löytänyt litulaukkaa luonnosta, mutta sekin varmaan vielä onnistuu. Uusina yrtteinä yritän tutustua tänä kesänä paitsi litulaukkaan ainakin salviaan ja lipstikkaan. (Salvia kuvassa)

Kesä on alkanut marttatoiminnassa, mutta käsityön harrastus jatkuu ainakin minulla koko kesän. Myös kässämartat osallistuvat kesällä neulegraffitin tekoon, johon voi tutustua kässämarttojen parissa. Joillakin paikkakunnilla on myös avattu Marttojen ylläpitämiä kesäkahviloita - sellaista ei ole kuitenkaan omassa lähiympäristössäni. Omalla työpöydällä odottavat erilaiset projektit ja lasten kanssa puuhailen kaikenlaista askartelua sen kun ehdin. Lapset esittelevät innokkaina tuotoksiaan. Itse yritän omaksua aika vaatimattoman asenteen omiin tuotoksiin - ne miellyttävät ehkä kuitenkin enemmän vain tekijää. Toisaalta jokainen harrastaja toivoisi, että löytyisi niitä, jotka tekevät itse käsitöitä ja huomaisivat siten niiden viehätyksen, mutta myös luomisen "tuskan", joka on mukana jo pienessäkin työssä. Jatkan blogini martta-aiheita kenties kesän jälkeen, sillä enemmän kuin istua tietokoneen ääressä istuisin mieluummin työpöydän äärellä projektieni parissa. Ehkä palaan sitten myös Maria-aiheisiin, sillä tutkimukseni teologian parissa on meneillään ja siihen liittyy paljon mieltä askarruttavaa aineistoa. Nyt mieli on "täynnä" - ja blogi jää tauolle kesän ajaksi. Tulevaa kesää ajatellen toivon "Hyvää kesää blogini lukijoille" ja muille marttatovereille.

Toukokuun aihelistalla metallilankavirkkausta, Tallinnan matkaa, kukkaistutusta, äitienpäivää ja kesän suunnittelua

Metallilankavirkkaus on vienyt harrastusajastani viime päivinä ison osan. Metallivirkkauksen mallikirjoja en ole vielä ehtinyt hankkia, mutta olen kuitenkin löytänyt muutamia malleja, joiden pohjalta syntyi riipuksia. Muitakin helmitöitä olen tehnyt muiden töiden lisäksi, sillä helmimarkkinat ovat netissä mittavat ja tosiaankin edullisesti saa helmiriipuksia, jos niihin löytää designia, joka sopii materiaaliin ja käyttötarkoitukseen. Yritin tehdä myös askartelusavesta ja metallilangasta cloisonnehelmien tapaisia riipuksia, mutta se on vasta ihan alkutekijöissä. Cloisonnehelmet ovat metallihelmiä, mutta helmien pohja voisi askarrellen olla myös savesta, johon saa akryyliväreillä ja lakalla päällystäen maalattua erilaisia kuvioita. Helmikauppoihin tutustuminen on myös vaatinut helmilajikkeisiin (lasihelmet, helmiäiskivihelmet, kivihelmet, säröhelmet jne.) tutustumista. Myös helmien muoto vaatii hieman opiskelua (pisara, donitsi, rondelli, piconet, ovaali, soikea jne.) ennen kuin helminauhoja oppii suunnittelemaan ja tekemään. Toukokuussa Uudenmaan Marttojen kässämartat tekevät yhden päivän matkan Tallinnaan, jossa käydään lankamyymälöissä. Lähden käsityömarttojen matkalle ensimmäistä kertaa, vaikka matkoja on Tallinnaan tehty viime vuosina joka kevät. Katsotaan jospa vaikka Tallinnasta sitten löytyisi metallilankavirkkaukseen sopiva ohjekirja. Iloisia kevätpäiviä ja innostusta marttaharrastuksiin, joista näin keväällä keskeisiä on myös puutarhan suunnittelu, jos sellainen sattuu olemaan. Itse laittaisin mielellään kukkaruukkuun jotain keväistä tai kesäistä kasvamaan kuten vaikkapa ruiskaunokkeja. Marttaliiton sivustolta löytyy puutarhavinkkejä pienimuotoiseen viljelyyn. Nopsa ehtii vielä tämän kevään neuvot pomimaan talteen sieltä.

Ekologinen matkailu omassa maassa

Tekee mieli vielä jatkaa ekopaaston teemoja, vaikka varsinainen paastonaika onkin jo tältä vuodelta ohi - siis kuluttamaanko taas? Minulla oli tänä vuonna mahdollisuus tehdä kolmen päivän hiihtoretki Lappiin, josta sain ajatuksia liittyen ekologiseen lomanviettoon. Lappiin on viimeisten vuosikymmenien aikana noussut lomamökkejä tiuhaan tahtiin. Tunturiseutujen matkailu on talvisin lisääntynyt tosi paljon, vaikka samaa ei ole saavutettu kesäaikaisin. Lomamökin vuokraaminen onnistuu kyllä, mutta mökkimatkailuun tarvitaan paljon muutakin kuten oma auto ainakin, jos aikoo kierrellä hieman ympäriinsä tunturimaisemissa ja kulkea siellä omassa aikataulussa. Pieniin lomakyliin pääsee tosin myös junilla ja lentokoneella ja bussi vie perille lomahotelliin, josta taas rinnebusseilla pääsee tuntureille. Tällainen matkailu on riippuvaista yleisiin kulkuneuvoihin resurssoinnista, niiden aikatauluista ja muusta tarjonnasta sekä niihin tutustumisesta ja niiden tuntemisesta, mutta tarvitaanko siihen enää erityistä harrastuneisuutta kuten oli eräällä lukioaikaisella koulutoverillani, joka erikoistui juuri liikenneaikataulujen tutkimiseen ja tuntemiseen. Ekologiseen matkailuun liittyen vastaukseni on, että tarvitaan.
Olisi mielenkiintoista tietää tarkemmin, kuka pääsee suunnittelmaan Lapin matkailun suuntaviivoja. Pystymmekö me suomalaiset säilyttämään jotain omaa matkailuun liittyen vai seurataanko orjallisesti yleisiä vaikkapa eurooppalaisia tunturimatkailun trendejä tai viedäänkö lomakyliin kaupunkien suurmarketit ja ostoskeskukset? Ainakin itse pelkään, että matkailuun liittyen kaikenlainen bisnes ja kaupanteko tulevat niin keskeisiksi, että varsinainen Lapin luonnonmaiseman ja muun paikallisen kulttuurin, käsityön ja ruuan arvostus ja tuntemus syrjäytyvät bisneksen vallatessa alaa. Voi käydä myös päinvastoin eli, että paikallista aletaan arvostaa niin suuresti, että siinä hintataso kohoaa matkailun muiden yleisten trendien yläpuolelle.
Hiihdimme matkallamme lasten kanssa (alle 7-vuotiaat) parina päivänä muutaman tunnin ajan. Toiseen hiihtoretkeen liittyi yli tunnin loiva nousu ensimmäiselle tunturimajalle, jossa nautimme sitten urakan päätteeksi kaakaota sekä lettuja ja saimme päätteeksi laskea pitkän nousun takaisin muutamassa minuutissa. Meidät ohitti aikuinen hiihtoseurue, jonka tahdissa pysyimme pikkuisen matkan aluksi. Matkallamme törmäsimme myös liitoleijailua harrastaviin, jotka vetivät leijoja perässään tunturien huipulle. Slalomin harrastukseen, jota olen aikaisempina vuosina tehnyt, liittyy erityinen tunnelma, kun saa laskea "nunnanpipossa" eli kommandopipossa, toppatakissa ja -housuissa raskaitten kenkien ja suksien kanssa hissille aina uuteen nousuun. Hiihtämisessä tuntee kuitenkin enemmän sen, että lihastyötä pitää tehdä koko vartalolla ja hiki nousee pintaan helpommin.
Onko jatkossa Lapin matkailua riippuu monesta seikasta? Paikan päällä kannattaa käydä ainakin kerran asiaan tutustumassa. Siitä saa sitten "kipinän", joka voi tietysti kasvaa hieman suuremmaksi "roihuksi", mikäli tätä kielikuvaa tässä yhteydessä kannattaa viljellä - ehkä kannattaa, sillä totesimme aurinkoisen tunturipäivän päätteeksi, että tänne haluaa päästä uudelleen.

Marttaliitossa ekopaasto 22.2.-8.4.

Ekopaastolla viitataan kaikkeen vähään kulutukseen - ei vain ruokaan liittyvään paastoon. Marttaliiton ekopaaston aika myötäilee lähes kaikissa kirkkokunnissa vallalla olevaa paastonaikaa, vaikka paasto voisi olla koko elämän asenne. Ekopaastoon kuuluvat liikennevälineet, ostaminen ja kuluttaminen, ruoka, veden käyttö, sähkön kulutus ja loman vietto, mutta mistä paastota, jos muutenkin on jo niukkaa, joku saattaa kysyä. Paaston yhteydessä joutuu aina miettimään sitä, mikä on tavallista kulutusta, mistä voisi luopua ilman loputonta surua ja kyyneliä. Auttaisiko kansan bruttotulo tämän aiheen yhteydessä?
Kun luin erilaisia ekopaaston ja paastonajan kirjoituksia, minulle jäi mieleen se, että paastosta voisi olla hyviä seurauksia terveydelle ja ihmisten väliselle kommunikaatiolle. Toisista huolehtiminen tarkoittaa sitä, että on mistä jakaa muillekin ja se merkitsee usein paastoa. Myös itse tekemällä voi toteuttaa paastoa kieltäytymällä valmiiden tuotteiden ostamisesta, mutta mitä sitten itse tekemällä saa, on aina olosuhteista ja osaamisesta riippuvaista.

Hengelliseen paastoon liittyen me luterilaisen kirkon ihmiset emme ole tottuneet siihen, että rukoilisimme "pyhimyksiä" tai jaksaisimme tutustua "pyhimysten" ansioihin. Tuntuu vieraalta tai menneisyyteen jääneeltä ajatukselta, että joku ihminen voisi edustaa sellaisia henkisiä tai hengellisiä arvoja, joista olisi esikuvaksi muuten kuin virallistetussa merkityksessä (Dalai Lama, Äiti Teresa). Demokratia ja luterilaisuus ovat riisuneet ihmiset erityisistä glorioista tai muista pyhimysominaisuuksista. Yhteen ihmiseen voi liittyä niin monia ja ristiriitaisia puolia, että tuskin kenestäkään on esikuvaksi. Juuri kulutus ja ihmisen elämän riippuvuus materiaalisista ehdoista tuntuvat olevan pyhimyskulttuurin murentajia. Silti kirjoitan tähän lopuksi löytämäni lasten rukouksen, joka liittyy mainitsemani 24-vuotiaana kuolleen Kateri Tekakwitan, pyhimysansioihin. Jos emme suhtaudu uskonnolliseen paastoon liian ankarasti, voimme tarkastella näitä erilaisia hengellisen elämän ja paaston muotoja siltä kannalta, että saammeko niistä jotain rakentavaa omaan elämään. Erityisesti tunteet joutuvat kovalle koetukselle: kuka jaksaa eläytyä, ymmärtää tai taistella myönteisten asioiden puolesta ilman suuttumusta, vihaa ja väkivaltaa.

A Child's Prayer to Kateri

Kateri, loving child of God and Lily of the Mohawks,
I thank God for the many graces He gave you.
Help me to be more like you in my love for God and for people.
Give me a great love for the Holy Eucharist and the Mother of Jesus.
Make me ready to make sacrifices for Jesus
that I may save my soul and be happy with you in heaven.
Kateri, I love you. Always be my friend.
Blessed Kateri Tekakwitha, pray for us.

Lapsen rukous Katerille

Kateri, rakastava Jumalan lapsi ja Mohawkien lilja,
Kiitän Jumalaa monista armonosoituksista, joita hän antoi sinulle.
Auta minua olemaan enemmän niin kuin sinä rakkaudessa Jumalaan ja ihmisiin.
Anna minulle suuri rakkaus pyhään ehtoolliseen ja Jeesuksen äitiin.
Tee minut valmiiksi, että voisin uhrata Jeesukselle,
että sieluni voisi pelastua ja olla onnellinen sinun kanssasi taivaassa.
Kateri, rakastan sinua. Ole aina ystäväni.
Siunattu Kateri Tekakwitha, rukoile puolestamme.

Karkauspäivän Marian mietteet - tuletko miehekseni?

Netin tietosanakirjasta (Wikipedia) löytyy selitys neljännesvuosittain esiintyvälle karkauspäivälle, johon on vaikkapa liitetty naisten kosinnan salliminen. Siitäpä sitten sainkin aiheen, jota pohdin sekä tutkimustyöni että juuri katsomani elokuvan Certified Copy äärellä. Ehdin siis hieman harrastaa tätä elokuvan katsomistakin, josta olen blogiini kirjoittanut aiemmin. Tutkimusaiheisiini liittyen luin äskettäin myös katolisen kirkon uudesta naispyhimyksestä, 1600-luvulla eläneestä intiaani Kateri Tekakwitasta (Mohawkien lilja), jonka elämänhistoriaan liittyi muun muassa naimattomuus ja monet traagiset tapahtumat. Häntä on pidetty luonnon ja ympäristön suojelijana, mikä liittää hänet karkauspäivän luontoa koskeviin teemoihin. Luultavimmin onkin niin, että kirkon historiassa ei ole pyhimyksiä, jotka olisivat olleet aviosäädyssä lukuunottamatta joitakin Raamatun henkilöitä.(Toivottavasti joku korjaa asian vaikkapa sähköpostiini, jos sellainen löytyy.)
Karkauspäivänä pohditaan miehen ja naisen suhdetta, mikä ei ole siis ollut koskaan mikään "pyhimystarina". Karkauspäivän naisen kosinta tapahtuu myös mainitsemani elokuvan lopussa, jossa mies ja nainen keskustelevat miehen juuri ilmestyneestä kirjasta, Certified Copy - aitoa vai kopioitua.
Ero ja sinkkuna eläminen on nykyisin yleistä. Se liittyy monen ihmisen elämänvaiheisiin. Eron syyt ovat milloin missäkin: nuoruus, talous, erilaisuus, itsenäisyyden tarve, seikkailun loppuminen, ihmissuhteiden psykologia ... Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka ja näkemyseroja painottaa. Sillä aikaa, kun parit ja perheet elävät elämäänsä, sinkut ja yksinäiset elävät toisenlaista elämääkö? He ehkä kertaavat, etsivät sen ensimmäisen aidon kopiota, tekevät jotain vaan itsekseen, murehtivat loppuunkulunnutta rakkautta, kirjoittavat muistelmiaan, heillä on aikaa tehdä sitä, mitä tahtovat... ja kuka ties mitä. Elokuvassa kaksi todennäköisesti yksinelävää kohtaavat. Ennen kuin istutaan vierekkäin rappusilla ja nojataan tai luotetaan toiseen on jo jalat rakkuloilla. Toisen raataminen alkaa pikkuisen herättää myötätuntoa. Naisen kosintaan mies vastaa, että hänen pitää ehtiä tämän tapaamisen yhteydessä junaan klo 21 illalla. Nyt ei ehdi vastata kosintaan.
Yksin elämässä selviytyjä tietää, että pitää saada nukkua, syödä, hoitaa itseään, oppia jotain uutta tai päästä joskus vaihtamaan maisemaa kumppanista, jostakin toisesta ihmisestä, jopa lapsista, tai muusta maailmasta piittaamatta. Yhteyttä toiseen ei synnytä välttämättä toisen parhaimmatkaan ominaisuudet, kun pitää löytää työtä tai ansaita rahaa jokapäiväisiin tarpeisiin ja arjen huoliin.
Blogissa pitää yrittää olla lyhytsanainen - tämän aiheen ympärillä se on vaikeaa. Oma yritykseni tavoittaa asiasta jotain jää nyt tähän: jään miettimään kirkon historian sinänsä merkittävää pyhimyshistoriaa, sen vastapainona avioliittoa, miehen ja naisen välistä yhteyttä sekä taiteen siihen tuomia näkökohtia. Tätä elokuvaakin voin suositella aihetta pohtiville.

Ystävänpäivän hidastus

Ystävänpäivää on alettu viettää Suomessa vasta 1980-luvulla. Tämä vasta on tässä paikallaan, sillä juhlapäivän juuret ulottuvat muinaiseen Roomaan asti. Sen aihe on muuttunut rakastavaisten juhlapäivästä ystävyyden juhlapäiväksi. Suomalaiseen kalenteriin ystävänpäivä merkittiin vuonna 1987. Sen tunnuksena on punainen sydän. Hitaasti on siis ystävänpäivään tultu, kun otetaan huomioon sen muinaiset alkujuuret. Hidastamalla hyvinvointiin on myös Marttaliiton viime vuonna alkanut kolmivuotinen teema, jota yritetään toteuttaa eri tavoittein huolellisuudella ja olennaiseen keskittymällä sekä harkitulla kulutuksella. Minulla on nyt hidastus kävelyssä, joka on pääasiallisin liikuntamuotoni, sillä jalkapohjassani on rasitus- ja hankausvamma, jota yritän parhaillaan hoitaa. Muutenkin olen hoitanut jalkoja aivan liian vähän ainaiseen kävelyyn nähden. Muilta osin olen voinut nauttia ihan hyvästä terveydestä vaikka lasten kanssa altistuu aina silloin tällöin flunssaan ja vatsatautiin. Ystävyyden päivänä toivon lisää käsityöystävyyttä, jota Martoissa onkin tarjolla. Ystävyyden teemat ovat niin monet. Niistä on hyvä pitää mielessä auttaminen, luottaminen, onni ja vastoinkäymisistä oppiminen. Hyvää ystävänpäivää siis!

Käsityön sponsorointia

Tammikuun lopussa liikkeelle lähtenyt lapasrekka, josta löytyy infoa Marttaliiton sivuilta, jatkaa Marttaliiton käsityön merkitystä korostavaa linjaa. Käsityöllä on pitkät perinteet ja vaikka nykyinen teollinen vaatetuotanto heikentäisi käsityötaidon merkitystä, se tuskin häviää minnekään. Luin äskettäin käsityön historiaa koskevan teoksen, jossa pohditaan käsityön yhteiskunnallista merkitystä eri tavoin. Kysytään, onko käsityö naisten työtä - ja siten tietystikin heikosti palkattua. Samoin pohditaan yksilöllisen käsityötaidon hankkimisen mahdollisuuksia ja esteitä. Aiemmin jotkut pitivät käsityötä niin vaikeana alana, että siihen ajateltiin tarvittavan jokin synnynnäinen lahjakkuus. Epäonnistumiset käsityössä on tulkittu usein hyvin henkilökohtaisesti ja niiden pohjalta on lakattu opettelemasta käsityön taitoa. Myös hieman varoitteleva "koukkuun jääminen" tai "koukuttuminen" tunnetaan kuitenkin nykyään käsityössä, johon itsekin viittasin aiemmin. Siihen voisi liittää tasapainottavan verkostoitumisen ja käsityöystävyyden. Suomessa voi saada käsityön opetusta nykyisin yliopistoissa, mutta vasta 1990-luvulta lähtien erillisenä oppiaineena. Sitä ennen käsityötä opiskeltiin pääasiassa opistoissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa. Tämä kehitys on tuonut käsityöhön sen tutkimisen ja yhteiskunnallisen vaikutuksen arvioinnin. Käsityö erotettiin aiemmin taidealoista, joihin katsottiin liittyvän enemmän muotoilua tai omaa suunnittelua kuin käsityöhön. Nykyisin kuitenkin käsityössäkin tunnetaan taidekäsityö ja myös erilaiset vapaan käsityön muodot, jotka usein ovat yhteneväisiä abstraktisen taidesuunnittelun kanssa. Marttaliiton toiminnassa on korostunut naisten työn kaikenpuolinen arvostaminen. Kuitenkin voisi vielä lisätä tätä yhteiskunnallisen merkityksen arviointia käsityöhön liittyen varsinkin nyt, kun innostus näihin valtakunnallisiin projekteihin näyttää olevan suurta. Myös niille, joille ei ole tarjoutunut mahdollisuuksia tai aikaa käsityön ammatilliseen, opistoissa tarjottavaan tai yliopistollisiin opintoihin tarjoutuu Marttaliiton avulla osallistumismahdollisuus käsityön taidon kartuttamiseen.

Lumihiutale-lapasia

Kun miettii päivät ja usein yötkin käsitöidensä ja töidensä suunnittelua ja toteutusta, niin välillä tulee ikään kuin luovuuden lisäarvona mieleen jokin asia, joka alkaa vaikuttaa työn tiimellyksessä. Nyt se on lumihiutale. Talvet olivat lapsuudessani pitkiä, lumisia ja kylmiä, mutta lumihiutaleilla oli suuri merkitys. Suu avoinna ja kädet ojossa luistimet hartioilla yritin saada tummalta taivaalta putoavia lumihiutaleita kielelle tai lapaseen ihmeteltäväksi. Hei leijailkaa, hei leijailkaa te lumihiutaleet ja vaipan alle verhotkaa jo metsät mantereet...
Tätä lumihiutalesadetta olemme tänä talvena odottaneet jo pitkään. Lumihiutaleita teimme kuitenkin lasten kanssa ikkunoihin paperista ja kortteihin kynttilätekniikalla jouluisessa vesisateessa. Useina talvina olen sitäpaitsi ihan viimetingassa töiltäni vasta aloittanut talvisen liikunnan, ennen kuin lumi on jo sulanut pois. Tänä talvena voi käydä samoin, sillä lapaset voivat viedä huomion ulkoilulta. Marttojen ja Novitan yhteisprojekti lapasrekka starttaa liikenteeseen helmikuussa. Minulta tulivat jo yhdet lapaset valmiiksi. Jospa ne olisivat ne lumihiutale-lapaset! Ja vielä kuu. Se näkyy ikkunastani, mutta silloin eivät lumihiutaleet leijaile. Tässä lopuksi yksi tanka-runo kuusta, jonka kirjoitin muutama vuosi sitten.
Keskitalven yö.
Jo seitsemättä vuotta
katselen kuuta
mielessäni haikeus
mutta lasken vain aikaa.

Onnea vuodelle 2012!

Uusi vuosi tuo mukanaan jälleen uusia aiheita marttaharrastuksen parissa. Mielenkiintoisia ruokakursseja on tarjolla Uudenmaan marttojen osaavassa keittiössä. Samoin kässämarttojen kevään tarjonta löytyy jo ao. sivuilta. Viime vuoden lopun saippuakurssi oli siinä määrin antoisa, että siitä tulee varmaankin tuote, jonka tekemistä haluaa jatkaa. Lapset ovat tilanneet tilkkupeitot. Joulun aika on muutenkin mennyt lasten ja musiikin parissa, mutta koska kotitietokonetta ei ole vielä saatu kuntoon en ehdi asiasta kirjoittamaan enempää. Työhön ja tutkimukseen liittyvät asiat odottavat ratkaisuja, on erilaisia hakuja ja koulutukseen osallistumista, joten blogin pitäminen voi näistä kärsiä. Hyvää uutta vuotta kuiteskii ja otathan yhteyttä, jos voin auttaa blogissani olevien aiheiden kannalta.