Kamerunin possuprojektin esiinnostama sika ja sen syöntiin liittyvä jouluperinne tunnetaan meillä jo menneiltä vuosisadoilta. Wikipediasta voi lukea, että muinais-skandinaavien talvipäivänseisausjuhlassa ennen kristinuskoa uhrattiin ja syötiin sika. Sianteurastamisen perinne jouluna jatkui kristinuskon tulon jälkeen ja sika säilyi useina perinneruokina, joista joulukinkku on keskeisin. Löysin jouluruokien historiasta netistä lisäksi muutakin aihetta, jossa pohditaan sitä, mistä jouluruuat ovat peräisin ja miltä ajalta. Omaan jouluvalmisteluun liittyen olen tänä vuonna tutustunut näihin aiheisiin, neulonut joulupalloja, piirtänyt ja tehnyt joulukortteja eri materiaaleista ja sitten ommellut Marttaliiton Kamerun-possuja kaavoilla, jotka löytyvät netistä samalla otsikolla (Kamerun-possun kaavat). Omasta puolestani ne sopivat hyvin joulupöydän koristeeksikin ja samalla voi vaihtaa jonkun ajatuksen eri maiden sikatalouteen liittyen joulun antimia maistellessa, mikäli kinkun joulupöytään aikoo hankkia.
Sikaa ei pidetä kaikissa tapauksissa hyvänä ravintovaihtoehtona. Juutalaisuus ja islam ovat määritelleet sen saastaiseksi ravintoon kelpaamattomaksi eläimeksi (syynä oletettavasti sikatalouden historialliset epäpuhtaudet ja ongelmat). Kristinuskossa adventisteilla on käsitys, jonka mukaan tietyt ruoat – mukaan lukien sika – ovat epäpuhtaita. Sianlihan kieltävissä kulttuureissa syödään lampaanlihaa ja naudanlihaa sen sijaan. Kulttuurinen merkitys "sialla" on mieleenpainuva: "Sika" mielletään usein epäsiistiksi (toisin kuin hyvässä sikataloudessa), huonotapaiseksi ja ahmatiksi. Porsastelu voi tarkoittaa epäsiistiä syömistä, sikailu itsekästä, häikäilemätöntä käytöstä ja rahan ahnehtimista. Epäkohteliaasta ja huonotapaisesta ihmisestä voidaan käyttää myös adjektiivia sikamainen. Sika on kuitenkin monien lasten satujen keskeisenä hahmona paljon muutakin ja eritavoin työskenneltynä siasta saa muunkinlaisen hahmon ihmisen ravinnon lähteenä ja jopa lemmikkinä.
