KATARIINAN MARTTABLOGI

...oh, beibebeibe...
Pidän tätä blogia sekä omaan kirjalliseen tutkimukseeni että marttaharrastukseen liittyvänä. Kirjoitan siis joskus "mariana", joka on myös yksi kolmesta etunimestäni, että "marttana", jonka nimen saan Marttaliiton jäsenenä. Marttojen ravintoneuvonta, ympäristöasioiden hoidon korostaminen ja käsityö ovat aiheita, joita tahdon erityisesti painottaa. Marttaliiton toiminta perustuu kotitalousneuvonnassa asiantuntemukseen ja vapaaehtoistyöhön sekä keskinäiseen luottamukseen yhdistystoiminnassa.
Blogini aiheet löytyvät oikean sivupalstan lopusta. Painamalla nuolista saat aiheet näkyviin.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Marttaliitossa taitoavaimia ja osaajapasseja

Marttaliitto tarjoaa jäsenilleen kotitalouskoulutusta taitoavainten suorittamisen muodossa. Myös osaajapasseja voi suorittaa järjestötyön, puutarhan ja käsityön aloilla. Käsityö on näistä uusin. Käsityöosaajapassin on voinut suorittaa viime huhtikuusta lähtien. Olen itse aloittamassa tänä keväänä jäsenkoulutukseen osallistumisen, mikäli saan sovittua asianosaisten kanssa siihen tarvittavasta ajasta ja rahasta. Taitoavainten ja osaajapassien suorittamisen yksityiskohtaisemmat tiedot näkyvät martat.fi sivustolla (http://www.martat.fi/marttailu/jasenille/opi-uutta/taitoavaimet/ osaajapassit). Koulutus tähtää siihen, että jäsenet voisivat toimia yhdistyksissään asiaan perehtyneinä neuvojina (vertaiskouluttajina). Mitä tulee käsityöosaamiseen, niin Marttaliitolla ei ole siihen koko maan tasolla toimivaa palkattua työntekijää. Sen tarjoama koulutus kokonaisuudessaan on vain jäsenkoulutusta, mutta kyllä sillä voisi olla laajempaakin merkitystä, jos sitä siihen suuntaan haluttaisiin kehittää. Marttojen käsityöharrastus on vuosikymmeniä vanhaa, vaikka "virallisia" käsityötuotteita onkin ollut suhteellisen vähän. Juuri nyt esitellään yhdistyksissä uusia Marttaneuleita, joita jäsenet voivat ryhtyä neulomaan ja myös uusia projekteja on varmaankin valmisteilla muutaman vuoden takaisten vauvansukkien ja peittoprojektin jatkoksi.
Kuvassa marttaneuleista pusero. Muita ovat pipo, lapaset, sukat, huivi, takki ja pannulappu.

Olen joissakin yhteyksissä esittänyt ajatuksen, että marttakäsityölle olisi hyvä saada myös liittotasoinen edustus, mutta tähän asiaan liittyen on oltu sitä mieltä, että se synnyttäisi kilpailuasetelmaa joidenkin muiden käsityöalan toimijoiden kanssa. Kilpailu ei ole kuitenkaan kovin hyvä motivaatio tehdä hyvää käsityötä. Käsityössä on mielestäni oleellista se, että voi itse keskittyä työhönsä ja kehittää taitojaan kaikessa rauhassa, mikäli on yleensä alasta kiinnostunut. Uudenmaan marttojen piiri on tarjonnut käsityön ohjausta (kässämartat) jo useana vuonna. Aiheet vaihtuvat tiuhaan tahtiin ja siksi, jos aikoo jotain hieman perusteellisempaa tehdä yhdestä asiasta, joutuu itse tekemään asioissa paljon.
Odotan mielenkiinnolla pääsyä osaajapassien ja taitoavainten suorittajaksi. Toivottavasti onnistun siinä ja saan sitten varmaankin lisävalmiuksia yhdistyksessäni toimimiseen. Osaajapassien ja taitoavainten suorittaja joutuu itse suunnittelmaan töitään ja siihen on nyt sitten jatkossa edelleen satsattava. Omaan käsityöhön liittyen keksin juuri viimeksi laittaa neulomaani pipoon lammaskarvasta reunuksen. Karvan sain aikoinaan isältäni lahjaksi turkisviittana, jonka olen vuosien myötä sen jäätyä pieneksi pilkkonut kintaiksi ja kauluksiksi. Nyt siitä riittää vielä lastenkin kintaiksi nahkaa. Olen selannut netistä sivustoja myös tekstiileistä ja napeista tehdyistä koruista (tekstiilihelmet, textile jewelry). Niissä on kekseliäitä toteutuksia, niin kuin tekstiilien tunnauksessakin, josta olen myös innostunut.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Tulen ja sähkön valoa ja lämpöä

Olen viime vuosina tutustunut sekä pääkaupunkiseudun kerrostaloalueisiin mutta myös omakotitaloalueisiin. Toimistorakennuksia, erilaisia päivittäis- ja erikoistavarakauppoja, teknisiä tukkukauppoja, hyvinvointi- ja terveyspalveluita, ravintolapalveluita sekä autojen huolto- ja katsastuspalveluita on myös runsaasti bussireiteilläni. Bussissa istuessa ajatukset askaroivat erilaisissa päivän tapahtumissa ja siinä, mikä voisi juuri nyt koota ajatukset, havainnot, mielteet ja tunteet joksikin teemaksi ja vaikkapa blogin aiheeksi. Myös historian muutokset ja ajan kulun voi aistia samaa bussireittiä usein kulkiessa. Asettelin juuri äsken verhoja vanhaan vuosisadan vaihteessa rakennettuun taloon, jossa on aloitettu pojan vanhojen talojen korjausinnon seurauksena talon korjaustoimet nelisen vuotta sitten. Verhoja vanhaan taloon asetellessani ajatukseni siirtyvät toimistorakennusten verhoista tyhjiin ikkunoihin tai muuten tyypilliseen toimistosisustukseen. Missä ovat suomalaiset kangasyritykset (Finlayson, Marimekko tms.) värikkäine kangastuotteineen, joita ei näy suomalaisten yritysten ikkunoissa. Korkeissa toimistorakennuksissa ikkunoista näkyvät vain tietokoneet, lamput ja kaikenlaiset toimistosisustukseen tyypillisesti kuuluvat asiat sekä rappuset eri kerrosten välillä. Usein on aika tummaa väritystä: ruskeaa, harmaata ja mustaa.

Kun astuin ensimmäistä kertaa mainitsemaani vanhaan taloon kiinnitin huomioni siihen, että puulattioiden väritykset ovat yllättävän samankaltaisia vanhoissa puutaloissa eli hieman joko jotain harmaan sävyistä tai sitten vihertävää. Tämä sama väritys oli myös lapsuuden puutalojen lattioissa, joissa itse asuin koko lapsuuteni ja joissa olivat myös puulämmitteiset uunit ja hellat. Porin Matit lämmittävät nyt kyseistä vanhaa taloa niin kuin tuhansia muitakin ja niissä palaa puuta talven pakkasissa paljon, jos aikoo saada lämpöä aikaan. Tuli tietysti lämmittää sekä ruumista että sielua, mutta sen varjopuolena ovat savu, noki ja tuhka, jotka ovat ainaisena riesana tulen lämpöä hehkuvien ja tuottavien uunien hoidossa. Tulen ja tuhkan symbolinen merkitys on vuosisatoja vanhaa. Tulen elävyys ja polttavuus ovat monen meditaation ja laulun aiheena. Uskonnollisessa kielessä tulella on vahvoja symbolisia merkityksiä Raamatussakin. Tuhkasta nousee myös egyptiläisen taruston Feniks-lintu, jolla on symbolinen merkitys jonkin uuden asian luojana.

Puunpolton haittoja on käsitelty nykyisin jopa EU:n energiakeskusteluissa. Sen tuottamia ympäristöhaittoja pidetään sen verran suurina, ettei se sovellu energian tuottajaksi teollisuudelle enää. Kotitalouksien puulämmityksessä tähdennetään sitä, että puut pitää polttaa kuivina (vähemmän nokea ja tervaa) ja tuhkan hävittämisessä on seurattava ympäristökeskuksen ohjeita. Koivun tuhkasta saa lipeää, jota tarvitaan saippuan valmistukseen. Lipeän valmistusta tulee varmaan vielä opeteltuakin. Opin lapsena itse lämmittämään uuneja ja hoitamaan myös puuhellan sytytykset ja tuhkan poiston. Häkä (joka on hengenvaarallista) ja joka aiheutuu siitä, että laittaa uunin pellin liian aikaisin kiinni, kun puut ovat vielä kekäleinä, tuli myös lapsena tutuksi asiaksi ja silloin tuli opeteltua peltien sulkemista, puoleenväliin hiilloksen aikana ja kokonaan vasta sitten, kun hiillos on täysin sammunut. Vanhojen puutalojen lattioissa on myös sitä tuttua puulattian narinaa, joka aiheutuu luulavimmin siitä, että lattialautojen ja tukiosan väliin on jäänyt ”joustotilaa”. Siitä aiheutuu naapureille myös meluhaittoja ja omiinkin korviin asia saattaa olla harmillinen jatkuvasti kuultuna. Tuplaikkunoiden tiivistystä talvella opettelin myös lapsena ja siitä on muistona pumpulin laittaminen ikkunakarmien väliin ja ikkunoiden väliin kosteutta sitomaan pumpulilla päällystettyjä sanomalehtirullia ja tulitilkkurasioita. Huovat olivat käytössä ovien lämmittimenä ja eteisten ovet piti sulkea, koska lämpöä ei riittänyt eteiseen ja siellä sijaitsevaan WC:hen. Puulämmitteinen sauna sijaitsi talon kellarissa tai sitten erillisessä rakennuksessa puutaloalueella. Puuhella ruuanlaitossa on myös vanhaa perua. Siinä on se etu, että kattilatilaa on paljon ja uunissa paistuvat hyvin sekä uuniruuat että leivät. Uunien hiilloksissa paistuvat makkarat. Myös uunipuuron ja monet uunissa haudutettavat ruuat valmistuvat uunin jälkilämmössä vaikkapa yönkin aikana.

Vanhaa vai uutta asumiseen vai vanhaa ja uutta? Tätä joudun mielessäni pohtimaan nyt vanhan talon remonttia seuratessa. Kun viime vuosien aikana on tullut vierailtua myös uudessa marttatalossa uudenaikaiseine keittiöineen ja muine sähköisine laitteineen, niin jää miettimään sitä, onko Marttaliiton yli 100-vuotinen historia liian nopeasti sivuuttanut puulämmitteisten uunien mahdollisuudet joidenkin ruokien tai leipien valmistuksessa. Itse ainakin sain jo hyvää hiivaleipää aikaan mainitussa puuhellassa, vaikka olenkin sitä mieltä, että kokonaan siirtyminen puilla lämmitettävään talouteen on liian työlästä. Tuli menettää myös puhuttelevan ja symbolista merkitystä kantavat aiheensa, kun sen ”jätteitä”, nokea, savua ja tuhkaa joutuu liian paljon käsittelemään ja siivoamaan (ks. myös Marttaliiton siivousohjeet/kodin kemikaalit). Tietysti kysymys on myös kustannuspuolesta: joillekin puulämmitys on halpaa toisille se taas maksaa liikaa kuten sähkökin ainakin vanhoja taloja ja niiden käyttöä tarkasteltaessa.