KATARIINAN MARTTABLOGI

...oh, beibebeibe...
Pidän tätä blogia sekä omaan kirjalliseen tutkimukseeni että marttaharrastukseen liittyvänä. Kirjoitan siis joskus "mariana", joka on myös yksi kolmesta etunimestäni, että "marttana", jonka nimen saan Marttaliiton jäsenenä. Marttojen ravintoneuvonta, ympäristöasioiden hoidon korostaminen ja käsityö ovat aiheita, joita tahdon erityisesti painottaa. Marttaliiton toiminta perustuu kotitalousneuvonnassa asiantuntemukseen ja vapaaehtoistyöhön sekä keskinäiseen luottamukseen yhdistystoiminnassa.
Blogini aiheet löytyvät oikean sivupalstan lopusta. Painamalla nuolista saat aiheet näkyviin.

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Nyt vasta eli vihta

Muutamalla koivunoksalla, jotka on tietysti poimittu vain sieltä, mihin jokamiehen oikeudet sen sallivat, voi saada hyvää tuoksua kylpyhuoneeseen tai saunaan tai muuhun valitsemaansa paikkaan pitkään. Antaa vaan oksien kuivua. Kuivutessaan oksat tuoksuvat hyviltä ja kastelemalla niitä, ne saa uudelleen tuoksumaan.

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Koukkuamaan...

Meillä on monia perustaitoja, jotka opimme koulussa, mutta monien taitojen oppiminen jää elämän varrella omalle vastuulle samoin kuin harrastusten ylläpitäminen. Työelämä vie usein ihmisen ja heidän sekä perheellisten kuulee sanovan, että he opettelevat sitten nuo ja nämä taidot eläkkeellä, kun on aikaa. Minusta käsityötaidot ovat aliarvostettuja, eivätkä ihmiset näytä ymmärtävän sitä, että niiden opetteluun kuluu sen verran paljon aikaa, ettei eläkevuodet kenties enää riitä taitojen opetteluun. Jos saisin elää elämäni uudelleen, tekisin kädentaitojen kohdalla toisin. Jokaiseen vapaahetkeen sijoittaisin jotain kädentaitoon liittyvää. Minusta on aivan ihanaa lukea jostain pienestä tytöstä, joka osaa virkata ja neuloa jo tosi hyvin.

Kädentaitojen alueella olen viimeksi opetellut koukkuamista, ensimmäistä kertaa elämässäni. Tilasin myös muutamia virkkaus- ja neulontatyön ohjekirjoja, joita saa edullisesti netistä The Bookdepository Ltd:stä ilman postituskuluja. Koukkuamalla voi tehdä ihan haute couture -jakun, joka ei todellakaan maksa omaisuuksia, niin kuin se maksaisi ostettuna ja jonkun muun tekemänä. Vielä neuvoksi se, että virkatun tai koukutun jakun voi tehdä bleiserin kaavaa seuraamalla. Saumat vain samoihin kohtiin kuin pikkutakissakin, mutta koukutun neuloksen pitäminen peilikuvana voi teettää hieman työtä.

Yksi asia suomalaisesta elintasosta

Omassa asuinlähiössäni on turkkilainen kebab-ravintola, josta ostan pitakebabin korkeintaan noin kerran puolessa vuodessa. Turkki on halvempi maa kuin Suomi, eikä se kuulu toistaiseksi EU:hun. Turkkia miettiessäni kysyn Suomelta: onko kalleus elintasoa? Eikö elintasomaan tunnusmerkkinä tulisi olla se, että pienellä rahalla voi myös saada elintasoa? Lapset ja kaikki alle 18-vuotiaat meillä esimerkiksi saavat elintason, jonka yhteiskunta ja vanhemmat heille tarjoavat ilman omia merkittäviä tuloja. Täysi-ikäisiltä ihmisiltä odotetaan, että he osallistuvat näiden hyvinvointiyhteiskunnan sosiaalipalveluiden maksamiseen, mutta samalla ajatellaan, että tämä edellyttää suhteellisen suuria tuloja, joita kuitenkin työikäinen väestö käyttää pääasissa itsensä hyödyksi. Moni jää pienituloiseksi täysi-ikäiseksi tultuaan ja moni "putoaa" pois suurituloisten kelkasta elämänsä varrella. Ihmisellä on kuitenkin aina oma itse ja aika, joka on jossain määrin riippumaton suurista tuloista. Aikaa voi käyttää rahaa tuhlaten tai erilaisia taitoja opetellen. Oman itsen voi valjastaa moniin tarkoituksiin, joiden avulla voi tehdä muiden hyväksi asioita myös itse siitä iloiten ja hyötyen.

Miksemme enemmän tulevaisuudessa satsaa siihen, että yrittäisimme saada pienilläkin varoilla elintasoa jokaiselle kansalaiselle? Miksi monet julkisia palveluja tarjoavat yhtiöt toimivat niin, että ne eivät ota huomioon pienituloista ihmistä, jonka rahat eivät vuodesta toiseen riitä juuri muuhun kuin asuntoon, puhelinlaskuun ja sähkölaskuun? Monet erilaiset standardoidut systeemit eivät tue yksilökohtaisen kulutuksen mittausta. Mainitsen esimerkkinä vaikkapa television, joka yksinelävälle tulee aika kalliiksi verrattuna perheelliseen. Kodeissa voi olla ylimitoitettuja kulutuslaitteita vaikka millä mitalla. Jääkaapit vuokra-asunnoissa voivat olla liian suuria ja kuluttaa sähköä yli käytön ja tarpeen jne. jne. Ympäristöystävällisen kehityksen ja kulutuksen nimissä vaaditaan nykyään jokaisen ihmisen "hiilijalanjäljen" pienentämistä. Jokainen voisi miettiä sitä, miten se tehdään omalla kohdalla? Jos emme käytä yhteiskunnan tarjoamia palveluita siinä mitassa, kuin niitä meille tarjotaan, tarjontaa tulisi kehittää ja muuttaa sitä, ei vastaamaan taloudellista kasvua, vaan ihmisten hyvinvoinnin laatua.

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Itämeren suojeluprojekti - Martat mukana hankkeessa

"Martat ovat jo pitkään tehneet työtä ympäristön ja kestävän kehityksen puolesta, mutta tulevina vuosina paneudutaan erityisesti Itämeren suojelemiseen. Marttaliitto on antanut Baltic Sea Action Group -säätiölle oman sitoumuksensa toimia Itämeren puhdistumisen puolesta." Oheinen sitaatti viittaa Marttaliiton sivustolla olevaan Itämeren suojeluprojektiin, jossa Martat ovat siis mukana. Sivustolla kannattaa silloin tällöin vierailla, sillä siellä on muitakin yleishyödyllisiä hankkeita, joissa pyritään vaikuttamaan erilaisin suojelutoimin.

Olemme lasten kanssa kiertäneet tänä kesänä Itämeren rannikkoa muutamaan otteeseen ja on tosi ikävää kertoa heille, että rannoilta löytyvä vihreä "mössö" on saasteista muodostunutta sinilevää. He pyörittelevät sitä kepeillä ja tivaavat, että mistä tätä tulee? Voisiko rantoja siivota ja haravoida rannoille kulkeutunutta sinilevää pois tähänastista enemmän, mikäli koko ranta-alue ei vielä ole sinilevän peitossa. Tuntuu tosi pahalta se, että mitään sen laajamittaisempaa talkootyötä ei tehdä rantakaistaleiden puhdistamiseksi, vaikka kysymys on yhteisestä hyödystä uimavesiä ajatellen. Myös lapsille on murheellista sanoa, että ihmiset saastuttavat vesiä niin, ettei uimaan voi mennä sinilevärannoilla. Voit että on kurjaa tämä jokakesäinen sinilevä!