Suomalainen työvoimapolitiikka

Kuuntelin juuri keskustelua tämän kevään eduskuntavaaleista. Monilla puolueilla on ohjelmassa parannuksia työelämän muutoksiin ja murroksiin. Näitä ovat mm. työttömyys ja pätkätyöt, jotka ovat lisääntyneet huomattavasti viime vuosikymmeninä.
Työvoimalainsäädäntöä arvioiden Suomessa on työvoimaa ja sen käyttöä koskeva lainsäädäntö, jossa mm ammattijärjestöissä määritellään palkkauksen vähimmäismäärät, työaika ja valtion taholta taas esim työttömyysturva.
Miksi työttömyysturva on niin pieni, ettei sillä elä, voi kysyä? Miksi siitä pitää maksaa vero vaikka se on valtion myöntämä? Miksi opintotuki on niin pieni, ettei silläkään elä varsinkaan pääkaupunkiseudulla, vaan pitää mennä työhön tai saada vanhemmilta rahaa opiskelun lisäksi? Miksi työttömyysturvalla eläjän pitää verotuksen vuoksi hakea myös toimeentulotukea, jos hän ei työllisty? Suomen sosiaaliturvajärjestelmää ihannoidaan, mutta harvoin muistutetaan siitä, että siitä saatavat tuet ovat pieniä. Niillä ei kartuteta omaisuutta, ei matkustella, eikä vietetä lomia. Ne on tarkoitettu vain jokapäiväisen elämän menoihin eli siis ruokaan ja asumiseen ja siinäkin vain kohtuuhintaiseen tai edulliseen sellaiseen. Työttömänä elävä voi kyllä kouluttautua ja kuntoutua, mutta yleensä toimeentulohuolet ovat suuria ja ne syövät energiaa muulta yrittämiseltä. Kuvio on vaikea.
Työvoimaviranomaisilla on merkittävä rooli jokaisen työnhakijan kohdalla. Työnhakija joutuu uusimaan työnhaun säännöllisesti ja hän jättää työnhaustaan jatkuvasti raportin työvoimatoimistoon. Koulutusta vastaavaa työtä ei ole lain mukaan pakko ottaa vastaan, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö työtä tule koko ajan hakea.
Suomen työelämä on jäykkä. Moni sopiva työpaikka voisi löytyä muulta paikkakunnalta, mutta...Työhön on aiemmin rekrytoitu ihmiset yleensä vuosiksi. Siitä on saatu ystävät, lomat ja työpaikka. Kun tämä kuvio on murtunut, on mukaan tullut uusia tekijöitä kuten muutot työpaikkakunnilta toisille. Huomasin jokin aikaa sitten, että tällainen vähennys, joka koskee asumista kahdella paikkakunnalla, on tullut veroilmoitukseenkin. Ne, jotka 90-luvulla muuttivat työstä toiselle paikkakunnalle, maksoivat muutot itse ja maksoivat työn väliaikaisuuden vuoksi asunnon mahdollisesti sekä asuin- että työpaikkakunnalla niin kuin kansanedustajat.
Työlainsäädännön tunteminen on eräs huomioitava seikka. Siihen voi tosiaankin mennä aikaa, jos siihen työnhakija itse aikoo tutustua, siksi olisi suotavaa, että työvoimatoimistoissa voitaisiin enemmän neuvoa lakiasioissa jokaisen tilanne huomioonottaen. Omavastuuta on kaikkialla yhteiskunnassa ja siihen tulisi aina varautua. Tiliään ei kannattaisi tyhjentää joka kuukausi ja viedä sitä luoton puolelle, ellei ole pakko, koska rahaa tarvitsee, kun omavastuu on lainsäädännössä määrätty. Tuskin kukaan työnantaja maksaa työttömäksi jäävälle viikon elannon, joka ainakin aiemmin oli omavastuun aika. Lisäksi ovat hakemusten jättämiset ja käsittelyajat niin, että aikaa voi mennä pari viikkoa ennen kuin työttömyyskorvauksen saa. Harvoilla työpaikoilla on koulutusta näissä asioissa, vaikka työttömäksi jääminen onkin mahdollinen asia ja pätkätyöt ikään kuin jo viittaavat siihen. Voisi sanoa, että jokaisen pätkätyöläisen kannattaisi hakeutua kurssille, jonka nimenä on, mihin pitää varautua työttömyyden uhatessa.
Kun työelämä näin muuttuu ja työhön tulee lisää tekijöitä vakinaisen työn, vakinaisen työpaikan ja paikkakunnan vaihtuessa useinkin, niin se tulisi ottaa huomioon monella tavalla. Kuka jaksaa muuttaa koko ajan työn perässä? Kenen voimat riittävät liikkuvaan työhön? Onko mahdollista elää näin esim ilman omaa autoa? Tätä samaa kysyy se, joka ei yleisillä kulkuneuvoilla pääse pois asuinpaikkakunnaltaan esim sunnuntaisin, koska bussi ei kulje.
Kun viranomaiset tekevät omia harkintavaltaansa kuuluvia päätöksiä siitä, kenelle myönnetään valtion tai kunnan tukia ja mitä voidaan päättää juuri harkinnanvaraisesti, niin joskus soisi heidän miettivän omaa palkkaustaan. Valtion tai kuntien hallinnoissa toimii kuitenkaan tuskin yhtään työntekijää, jonka palkkaus olisi yhtä pieni kuin työttömyyskorvausta saavan. Uhka menettää työttömyysturva on myös olemassa, ellei tee niin kuin laki määrää. Ansiosidonnaisesta en osaa sanoa, mutta se on kuitenkin määräaikainen. Tunnetko siis lain?
Suomi voi tuntea olevansa sosiaaliturvan mallimaa vain periaatteessa, sillä turvaa tarvitaan jo aiemmin myös työelämän pelisääntöihin ja muualle yhteiskuntaan, sen koulutusjärjestelmiin ja yhteiskunnan palveluihin.
Omasta puolestani lausun, että nykyisessä työvoimalainsäädännössä on paljon parantamisen varaa. Sitä tulisi seurata ja uudistaa niiden käytäntöjen mukaan, joihin se johtaa ja jotka aiheuttavat työelämän muutoksia ja työttömyyttä. Yhteiskuntamme on siinä merkityksessä hyvin moniulotteinen, eikä sen ristiriitoja millään aina kestä, mutta niitä pitää silti yrittää ratkoa. Kansakouluajoista minulla tulee mieleen se, että me hyvin erilaisista olosuhteista tulleet pienet koululaiset jouduimme "tasa-arvoiseen" kansakouluun 7-vuotiaina. Ei merkinnyt mitään se, oliko lapsuus sitä ennen ollut palelemista, ahtautta, ulkovessoja, kylmiä vesikraanoja, puilla lämmittämistä, hammashoidon puutteita, sodan jälkien seuraamista, aikuisten neuvottomuuden ja ongelmien keskellä elämistä, jopa nälkää, vaikka toisilla oli jo tuolloin lämpimät kivitalot lämminvesiputkineen, hyvin toimeentulevat vanhemmat ja jopa omat lastenhuoneet jne. Mitään parempien perheitten kouluja ei kyllä omalla paikkakunnallani tunnettu. Ehkä hyvä niin. Siinä tilanteessa huomioon ei otettu sitä, mitä nämä erilaiset kotiolosuhteet varhaisessa lapsuudessa vaikuttivat koulumenestykseen ja sosiaalisiin taitoihin koulussa. Päästiin siis tasa-arvoiseen kouluun hyvin erilaisista lähtökohdista. Myöhemminhän sitä on kyllä sitten paljonkin tutkittu meillä Suomessa. Voisi kyllä sanoa, että näin on edelleenkin. Erot voivat olla myös alueellisia. Kun yhteiskunta tarjoaa kaikille tasa-arvoisia palveluja, tasa-arvoista koulutusta ja muita kuten tasa-arvoisen lain, tasa-arvoiset virkamiehet ja -naiset, niin kuka hoitaa sen, että myös koko se kokonaisuus, jossa eletään ja ollaan olisi kaikille tasa-arvoinen? Työtä riittää siis niin kodeissa kuin yhteiskunnassa edelleen.

Identiteetti

Mikä on sinun identiteettisi? Oletko äiti, sisar, vaimo, koululainen, lapsi vai aikuinen? Onko identiteettisi pysyvä vai väliaikainen kuten morsiamella tai kenties martalla? Meillä kaikilla on useita identiteettejä, joista kuitenkin usein jokin on vallitseva kuten työikäisen ammatti-identiteetti. On myös jokin oma itseysidentiteetti. Se, että tuntee itsensä joksikin tai samaksi henkilöksi vaikka samalla muuttuu ja aika kuluu. Itseysidentiteetin toivoisi olevan kiinnittynyt rakkauteen ja siinä merkityksessä Jumalaan. Itseysidentiteetin omaava pystyy ikään kuin kestämään muutoksia, hallitsemaan muutoksia ja myös saamaan niitä aikaan. Sana identiteetti tulee juuri sanasta sama eli se voi olla kahden asian samuutta ilmaiseva tai sitten jokin, mikä pysyy samana. Identiteettiin kuuluu siis myös samaistuminen johonkin ja jonkin asian itselleen omaksuminen tai oppiminen.
Identiteettiin kuuluu myös jonkin asian hyväksyminen ja sen hyväksyminen, mitä on ja mitä haluaa olla samalla, kun identiteetti muuttuu ja laajenee. Pienellä vauvalla on hänelle muiden antama identiteetti ja lapsella yleensäkin siihen asti, kunnes lapsi itse pystyy ymmärtämään jotain siitä, mitä hän on ympäristöstään erillisenä.
Identiteetit voivat olla annettuja, saatuja tai/ ja itse muokattuja. On parasta, jos jokin identiteetti tulee oikeaan aikaan ja paikkaan sopivalla hetkellä. Jos joutuu johonkin identiteettiin liian varhain, se voi tuntua vieraalta ja väkinäiseltä ja siinä voi epäonnistua, mutta siihen voi "venyä". Kun lapsi kasvaa, hänen identiteettinsä muuttuu iän myötä ja se on hänelle ominaista, jos kaikki menee hyvin. Itse muistan omasta elämästä tilanteita, jolloin jokin identiteetti tuli liian varhain ja johon ei ollut voinut kypsyä ja jota ei ollut voinut harjoitella riittävästi. Jos menee esim varhain naimisiin, niin voi olla vaikeaa omaksua vaimon tai rouvan identiteettiä. Rouva-nimitystä tosin käytetään myös naimattomasta, eronneesta tai leskestä, mutta eri asia on minkä ikäisestä. Äidin rooli sen sijaan on helpompi nuorempanakin, jos siihen on halunnut.
Joskus identiteetti tarvitsee tueksi jonkin luontaisen ominaisuuden tai persoonallisuuden piirteen kuten johtaja (hyvä tai kuuluva ääni) tai laulaja (hyvä lauluääni).
Moni asia identiteetissä on annettua tai saatua kuitenkin oppimisen kautta. Näin on esim moni ammatti-identiteetti. On annettua se, millainen on hyvä lääkäri tai hyvä opettaja, mutta siinä voi kehittyä omien tavoitteidensa mukaan. Hyvä ammatti-identiteetti muotoutuu tehtävän hyvän suorittamisen mukaan hyväksi. Jokin osa identiteetistä maksaa. Jos haluaa esim martta-identiteetin sillä nimellä, pitää liittyä marttajärjestöön. Myös oikeudet jonkin ammatin harjoittamiseen pitää joskus ostaa ja koulutuksesta yleensä maksaa.
Identiteettiin voi liittyä myös jokin muu olosuhde kuten, että ollaksesi äiti, sinulla tulee olla lapsi tai ollaksesi sisko sisar, ollaksesi ystävä ystävätär jne. Identiteetti voi olla myös aktiivinen tai passiivinen sen mukaan, harjoittako siihen kuuluvia asioita ja velvollisuuksia. Identiteetti voi kadota tai hämärtyä, ellei se toteudu.
Identiteetille voi muodostua myös kielteisiä sisältöjä ja se voi pilata ihmisen elämän. Näin on silloin, jos se on liian suppea, tarttumapintaa siihen on liian vähän ja se on liian ohut/heikko tai ennestään tuntematon. Myös jos identiteettiin liittyy epäsosiaalinen käytös, se voi muodostua tuhoavaksi henkilölle ja huonoksi esimerkiksi muille. Epäsosiaalisen käytöksen tunnusmerkit pitäisi opiskella, ennen kuin saa niistä omaan identiteettiin jonkin pysyvän leiman tai vaurion. Tämä on usein jäänyt vähälle huomiolle, jos on epäonnistunut taloudenpidossa tai on pitänyt opetella asioita "kantapään kautta" liian vähän tietämyksen ja kokemuksen tähden. Identiteetti voi olla kuin tuuli tai tuoksu tai ilmavirta tai sähköä ilmassa, joka leijuu jossain ja johon on vaikea joskus tarttua silloin, kun se vielä on muotoutumassa tai jos siihen liittyy jotain sanomatonta, liikuttavaa tai uutta. Silloin kuulostellaan, haistetaan ja maistetaan eli tunnustellaan sitä, mikä identiteettiin sopii ja missä sen suotuisat rajat kulkevat. Silloin mietitään myös sitä suuntaa, mistä oikea identiteetti löytyy ja miten sitä voi kehittää. Siinä voi joskus mennä aikaa, mutta ihmiseen pitää uskoa silloinkin vaikka se tuntuisi vaikealta ja mahdottomalta ja ennen muuta sanoa se hänelle. Sanat anteeksi, hyvä yritys ja unohda kuuluvat myös identiteettiin. Niitä tarvitaan, kun muodostetaan sitä omaa identiteettiä tai arvioidaan muiden.