Paljon tää maksaa? Mitkä on hinnat? Mikä maksaa? Millä maksaa? Onko jotain ilmaista? Nämä ovat meidän kaikkien kysymyksiä, joihin törmäämme lähes päivittäin. Työtä tekevä kysyy itseltään, teenkö tarpeeksi tai saanko työstäni riittävän korvauksen, niin että voin elää ihmisarvoisesti, ettei minusta tulisi työn orjaa tai yhteiskunnan orjaa. Jos ei voi maksaa jotain rahalla, niin voiko jollain muulla kuten ennen oli esim. vaihtotaloudessa tavaralla. Voiko maksaa ystävällisyydellä tai ystävällisillä sanoilla? Voiko maksaa levollisuudella tai rauhalla tai mitä ne maksavat?
...jatkuu kun ehdin...
sunnuntai 14. joulukuuta 2014
perjantai 5. joulukuuta 2014
Itsenäinen nainen
Minulla on ollut jo useita kuukausia blogini vasemmassa reunassa haastattelukutsu tutkimukseen, mutta en ole saanut siihen vastauksia. Ehkä olen liian vähän kirjoittanut siitä, mitä sillä tarkoitan, sillä kysymys on haastatteluista, joita haluaisin tehdä naisen identiteettiin liittyen. Haastateltavina voivat olla sekä miehet että naiset.
Viime syksynä oman alani edustajat järjestivät symposiumin, jossa tarkasteltiin identiteettiä Uskonto ja identiteettipolitiikan näkökulmasta näin sanoen: "Symposiumissa tarkastellaan erilaisia tapoja, joilla suomalaista identiteettiä on rakennettu niin itsenäisyyden alun modernin yhtenäiskulttuurin aikana kuin nykyisessä jälkimodernissa moninaiskulttuurissa. Jälkimodernissa ajassa yhtenäisen kansallisen kertomuksen haastajaksi nousevat monimuotoiset ryhmäidentiteetit, jotka tavoittelevat itselleen tilaa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Esimerkkeinä tunnustusta hakevista ryhmäidentiteeteistä ovat eri tyyppiset vähemmistöidentiteetit. Identiteettipolitiikan ajatuksen kautta symposiumissa tarkastellaan eri tyyppisten identiteettien (esim. kansallinen, uskonnollinen, sukupuoli- tai aktivismi-identiteetti) rakentumista ja niiden kohtaamista yhteiskunnallisessa keskustelussa ja käytännöissä." Symposiumin esitelmistä julkaistaan kirja ensi vuonna.
Olen itse haastatellut vasta vain muutaman ihmisen aiheeseeni liittyen. Haluaisin omassa tutkimustyössäni edistää suomalaisen naisen identiteettiä ottaen huomioon sen, miten sen jokainen ymmärtää ja millaisen identiteetin itselleen haluaisi saada. Tähän liittyen haluaisin myös tutkia naisen identiteetin niitä puolia, joita hän ei ole ollut itse muokkaamassa, vaan jotka hän saa ikään kuin "äidin maidossa", suomalaisena tai jonkun erityisryhmän jäsenenä,ehkä vielä jonkun brändin edustajana tai sitten kansalaisena ja perheenjäsenenä. Tähän liittyvät sellaiset identiteetit kuten lapsi, nuori, sisar, sisko, morsian, (joka on hyvin lyhytaikainen identiteetti tosin)vaimo, äiti, isoäiti, leski, sinkku ja kristitty tai kahvityttö Paula, vuoden Eeva, martta, missi, tms.
Kun yritin ehdottaa lapsille tässä eräänä päivänä, että he piirtäisivät joulukortteja, niin sain ensimmäisenä vastaukseksi, että "me ei keksitä niihin kortteihin mitään". "Eikö niistä joulukuusista, joulutähdistä, tontuista jne. synny mitään korttia," kysyin heiltä siihen. Minulla oli mukanani yksi kortti, jonka olin itse tänä vuonna tehnyt ja sen nähtyään lasten kortteihin syntyi samanlaisia joulukuusia kuin oli omassani. "Mummin korttiako siinä nyt matkitaan", sanoin lapsille. "Ai, matkitaan - hauska sana tuo matkitaan", sanoi siihen sitten yksi lapsista.
Tämä matkiminen sopii tietysti myös tähän mainitsemaani identiteettiaiheeseen, sillä jäljittelyn avulla tietysti opitaan asioita. Teologiassa tunnetaan traditio nimeltä "imitaatio", jossa ihminen jäljittelyn avulla yrittää tavoittaa todellisuuden ja raamatullisten aiheiden ydintä ja luonnetta. Me imitoimme, matkimme, jäljittelemme sitä, minkä koemme todelliseksi ja tavoittelemisen arvoiseksi, samalla kun jotain tapahtuu meissä itsessämme ihan myös luonnostaan ja ilman tätä jäljittelyä.
Identiteettiin liittyy idoli. Moni ihminen kysyy itseltään, miksi en ole kuin hän? Mitä minulta puuttuu, kun en saa osakseni sitä tai tätä? Ulkonäkö tai muut "luonnonlahjat" määrittelevät ihmisen tulevaisuuden monelle jo varhain ja ammatin valintaan vaikuttavat sekä perhe että sukukin erilaisia mahdollisuuksia luoden ja asioita arvioiden.
Olen selannut Facebookia koko syksyn ajan melko paljon, sillä se on monelle mahdollisuus tuoda esille juuri omaa itseä ja omaa identiteettiä. Moni jää pois tästä sosiaalisuuden muodosta seuraten sitä, miten muille siinä käy, mutta identiteetin tutkija ei voi varmaankaan ohittaa FB:a, jonka tutkimuksellinen näkökulma on vielä melko uusi. Moni on kokenut, että FB toimii positiivisuuden lähteenä, sillä ihmiset pyrkivät siellä kannustamaan toisiaan.
Kun blogini otsikko on yhä Katariinan marttablogi, kommentoin tässä myös ns. marttaidentiteettiä. Marttaliiton toiminnanjohtaja on useissa puheenvuoroissa tuonut esille sitä, millainen on nykynainen marttana. Hän on osaava, arvostaa hyvää ruokaa, arvostaa ja harrastaa kädentaitoja, on sosiaalisesti vastuuntuntoinen ja myönteisyyttä esiintuova...Myös eri marttayhdistyksillä on mahdollisuus korostaa eri puolia naisen identiteetissä tuomalla esille tiettyjä ryhmäidentiteetin malleja. Kaiken kaikkiaan tavoitellaan yhteisöllisesti hyväksyttyjä identiteettimalleja, joita voidaan perustellusti kannattaa kuten demokratiassa on tietysti yleistä. Toiminnanjohtajan esittämissä ajatuksissa on mukana myös naisen elämänkaari, mutta siihen liittyen on todettava, että marttaidentiteetin kokonaisuus vapaaehtoistyön muotoineen ei ole kovin suosittu tietyissä ikäluokissa, joissa arvostetaan naisen saamaa korvausta työstä. Tämän saman olen havainnut myös omissa haastatteluissani, joissa nuoremmat naiset pitävät tärkeänä sitä, että työstä maksetaan palkkaa. Vapaaehtoistyö on kuitenkin tärkeä osa yhteiskunnallisen vastuuntunnon ilmentämisessä.
Se, miten itsenäinen nainen ja hänen identiteettinsä on ymmärrettävissä eri yhteyksissä muuttuu ehkä hieman juuri sen mukaan, mitä tavoitellaan ja mihin pyritään. Minulla on tämä tutkimusidea syntynyt melko itsenäisesti, mutta silti monen vuoden opiskelun tuloksena. Jokainen itsenäisyyttä tavoitteleva nainen joutuu ehkä omassa elämässään toiminnanjohtajaksi, jossa se oma kädenjälki ja omaehtoinen asioiden toteuttaminen tulee vasta kokemuksen ja ammatillisen pätevyyden kautta. Itsenäisyys on tavoiteltavaa, ainakin se on kansallisella tasolla arvossa. Identiteettinä sitä voidaan pitää tietyillä ehdoilla, mutta aina ei ole kovin selvää, mitkä ne ovat ja kuka ne määrittelee.
Viime syksynä oman alani edustajat järjestivät symposiumin, jossa tarkasteltiin identiteettiä Uskonto ja identiteettipolitiikan näkökulmasta näin sanoen: "Symposiumissa tarkastellaan erilaisia tapoja, joilla suomalaista identiteettiä on rakennettu niin itsenäisyyden alun modernin yhtenäiskulttuurin aikana kuin nykyisessä jälkimodernissa moninaiskulttuurissa. Jälkimodernissa ajassa yhtenäisen kansallisen kertomuksen haastajaksi nousevat monimuotoiset ryhmäidentiteetit, jotka tavoittelevat itselleen tilaa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Esimerkkeinä tunnustusta hakevista ryhmäidentiteeteistä ovat eri tyyppiset vähemmistöidentiteetit. Identiteettipolitiikan ajatuksen kautta symposiumissa tarkastellaan eri tyyppisten identiteettien (esim. kansallinen, uskonnollinen, sukupuoli- tai aktivismi-identiteetti) rakentumista ja niiden kohtaamista yhteiskunnallisessa keskustelussa ja käytännöissä." Symposiumin esitelmistä julkaistaan kirja ensi vuonna.
Olen itse haastatellut vasta vain muutaman ihmisen aiheeseeni liittyen. Haluaisin omassa tutkimustyössäni edistää suomalaisen naisen identiteettiä ottaen huomioon sen, miten sen jokainen ymmärtää ja millaisen identiteetin itselleen haluaisi saada. Tähän liittyen haluaisin myös tutkia naisen identiteetin niitä puolia, joita hän ei ole ollut itse muokkaamassa, vaan jotka hän saa ikään kuin "äidin maidossa", suomalaisena tai jonkun erityisryhmän jäsenenä,ehkä vielä jonkun brändin edustajana tai sitten kansalaisena ja perheenjäsenenä. Tähän liittyvät sellaiset identiteetit kuten lapsi, nuori, sisar, sisko, morsian, (joka on hyvin lyhytaikainen identiteetti tosin)vaimo, äiti, isoäiti, leski, sinkku ja kristitty tai kahvityttö Paula, vuoden Eeva, martta, missi, tms.
Kun yritin ehdottaa lapsille tässä eräänä päivänä, että he piirtäisivät joulukortteja, niin sain ensimmäisenä vastaukseksi, että "me ei keksitä niihin kortteihin mitään". "Eikö niistä joulukuusista, joulutähdistä, tontuista jne. synny mitään korttia," kysyin heiltä siihen. Minulla oli mukanani yksi kortti, jonka olin itse tänä vuonna tehnyt ja sen nähtyään lasten kortteihin syntyi samanlaisia joulukuusia kuin oli omassani. "Mummin korttiako siinä nyt matkitaan", sanoin lapsille. "Ai, matkitaan - hauska sana tuo matkitaan", sanoi siihen sitten yksi lapsista.
Tämä matkiminen sopii tietysti myös tähän mainitsemaani identiteettiaiheeseen, sillä jäljittelyn avulla tietysti opitaan asioita. Teologiassa tunnetaan traditio nimeltä "imitaatio", jossa ihminen jäljittelyn avulla yrittää tavoittaa todellisuuden ja raamatullisten aiheiden ydintä ja luonnetta. Me imitoimme, matkimme, jäljittelemme sitä, minkä koemme todelliseksi ja tavoittelemisen arvoiseksi, samalla kun jotain tapahtuu meissä itsessämme ihan myös luonnostaan ja ilman tätä jäljittelyä.
Identiteettiin liittyy idoli. Moni ihminen kysyy itseltään, miksi en ole kuin hän? Mitä minulta puuttuu, kun en saa osakseni sitä tai tätä? Ulkonäkö tai muut "luonnonlahjat" määrittelevät ihmisen tulevaisuuden monelle jo varhain ja ammatin valintaan vaikuttavat sekä perhe että sukukin erilaisia mahdollisuuksia luoden ja asioita arvioiden.
Olen selannut Facebookia koko syksyn ajan melko paljon, sillä se on monelle mahdollisuus tuoda esille juuri omaa itseä ja omaa identiteettiä. Moni jää pois tästä sosiaalisuuden muodosta seuraten sitä, miten muille siinä käy, mutta identiteetin tutkija ei voi varmaankaan ohittaa FB:a, jonka tutkimuksellinen näkökulma on vielä melko uusi. Moni on kokenut, että FB toimii positiivisuuden lähteenä, sillä ihmiset pyrkivät siellä kannustamaan toisiaan.
Kun blogini otsikko on yhä Katariinan marttablogi, kommentoin tässä myös ns. marttaidentiteettiä. Marttaliiton toiminnanjohtaja on useissa puheenvuoroissa tuonut esille sitä, millainen on nykynainen marttana. Hän on osaava, arvostaa hyvää ruokaa, arvostaa ja harrastaa kädentaitoja, on sosiaalisesti vastuuntuntoinen ja myönteisyyttä esiintuova...Myös eri marttayhdistyksillä on mahdollisuus korostaa eri puolia naisen identiteetissä tuomalla esille tiettyjä ryhmäidentiteetin malleja. Kaiken kaikkiaan tavoitellaan yhteisöllisesti hyväksyttyjä identiteettimalleja, joita voidaan perustellusti kannattaa kuten demokratiassa on tietysti yleistä. Toiminnanjohtajan esittämissä ajatuksissa on mukana myös naisen elämänkaari, mutta siihen liittyen on todettava, että marttaidentiteetin kokonaisuus vapaaehtoistyön muotoineen ei ole kovin suosittu tietyissä ikäluokissa, joissa arvostetaan naisen saamaa korvausta työstä. Tämän saman olen havainnut myös omissa haastatteluissani, joissa nuoremmat naiset pitävät tärkeänä sitä, että työstä maksetaan palkkaa. Vapaaehtoistyö on kuitenkin tärkeä osa yhteiskunnallisen vastuuntunnon ilmentämisessä.
Se, miten itsenäinen nainen ja hänen identiteettinsä on ymmärrettävissä eri yhteyksissä muuttuu ehkä hieman juuri sen mukaan, mitä tavoitellaan ja mihin pyritään. Minulla on tämä tutkimusidea syntynyt melko itsenäisesti, mutta silti monen vuoden opiskelun tuloksena. Jokainen itsenäisyyttä tavoitteleva nainen joutuu ehkä omassa elämässään toiminnanjohtajaksi, jossa se oma kädenjälki ja omaehtoinen asioiden toteuttaminen tulee vasta kokemuksen ja ammatillisen pätevyyden kautta. Itsenäisyys on tavoiteltavaa, ainakin se on kansallisella tasolla arvossa. Identiteettinä sitä voidaan pitää tietyillä ehdoilla, mutta aina ei ole kovin selvää, mitkä ne ovat ja kuka ne määrittelee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)