KATARIINAN MARTTABLOGI

...oh, beibebeibe...
Pidän tätä blogia sekä omaan kirjalliseen tutkimukseeni että marttaharrastukseen liittyvänä. Kirjoitan siis joskus "mariana", joka on myös yksi kolmesta etunimestäni, että "marttana", jonka nimen saan Marttaliiton jäsenenä. Marttojen ravintoneuvonta, ympäristöasioiden hoidon korostaminen ja käsityö ovat aiheita, joita tahdon erityisesti painottaa. Marttaliiton toiminta perustuu kotitalousneuvonnassa asiantuntemukseen ja vapaaehtoistyöhön sekä keskinäiseen luottamukseen yhdistystoiminnassa.
Blogini aiheet löytyvät oikean sivupalstan lopusta. Painamalla nuolista saat aiheet näkyviin.

maanantai 29. marraskuuta 2010

Jouluseimen puhuttelemana

Hei blogini seuraajat. Tällä kertaa palaan taas Marian mietteisiin, vaikka marttatoiminta jatkuukin vilkkaana ja mekin saimme Matinkylän Martoissa aikaan hyväntekeväisyystarkoitukseen joulupeittoja, jotka toivottavasti lämmittävät myös mieltä nyt tulevana jouluna. Tempasimme myös joulupuurotarjoilun alueemme kauppakeskuksessa ja olimme siitä ylpeitä, koska teimme uuden aluevaltauksen toiminnassamme. Marttaliiton sivustolla on myös uusia hankkeita jo ensi vuodelle, mutta sitä ennen omaan jouluseimen meditaatiooni:

Täksi jouluksi huomasimme lasten kanssa tehdä jouluseimen Maria-äiti-nukesta, vauva-nukesta ja pehmoeläimistä. Vaikka Luukkaan jouluevankeliumissa (Luuk 2:1-20) ei kerrotakaan tarkaan sitä, mitä eläimiä Jeesuksen syntymätallissa oli, laitoimme siihen kuitenkin hevosen, aasin, lehmän, sian, lampaan, kanoja ja sen lisäksi jokainen sai tuoda seimeen jonkin lempieläimensä. Tällaisessa maalaisjoulussa on nähty ihmisiä rauhoittava piirre, jota jokainen tuntuu kaipaavan. Raamatun suhtautumisella eläimiin on myös nähty olevan kauaskantoisia vaikutuksia (eläinten hyötykäyttö), vaikka myös eläinsuojelulliset aspektit on nähty nousevan Raamatusta (Jumala huolehtii jokaisesta pikkulinnusta Matt 10:6). Rakensimme seimen puisen laatikon päälle ja ihailimme tekemäämme "kokoelmaa", jonka päätimme pitää koko joulun ajan.

Omassa mielessäni katselen tänä jouluna seimeä seuraavista ajatuksista käsin: onko Uuden testamentin tapahtumia kuvaava seimiasetelma vain maalaisidylliä kaupunkilaiskodeissa? Seimi kertoo Jeesuksen syntymäjuhlasta Betlehemin liepeillä olevassa eläinten kodissa oli se sitten talli tai eläinten luola, sitä ei mainita. Seimessä ollaan niin kuin juhlakuvassa - eläimet ovat juuri ruokittuja ja paikka on lakaistuna ja siivottuna. Jeesuslapsi on laitettu puhtaisiin ja siisteihin kapaloihin ja lakanoihin. Maria ja Joosef ovat pukeneet ylleen uudet kangasviitat, jollaisia ajan puvut enimmäkseen olivat sekä miehillä että naisilla. Juhlan kunniaksi saapuu enkelijoukko laulamaan Jumalalle kunniaa ja lähiseudun paimenet tulevat kumartamaan ja tuomaan lahjoja vastasyntyneelle. Seimessä juhlan ainekset on tiivistetty juuri siihen hetkeen, jolloin kaikki on valmista "kuvausta" varten: juuri siivottu juhlapaikka, juhlan kunniaksi tehdyt asetelmat, joissa henkilöt ja tapahtumat herättävät niitä seuraavissa ihmisissä kunnioituksen tunteen siitä, että nyt on saavutettu se hetki, joka ansaitsee tulla tallennetuksi, muille jaettavaksi tai historialliseksi tapahtumaksi.

Katselen seimeä ja muistan lukeneeni jostakin, että sitä on pidetty niin vaatimattomana syntymäjuhlan paikkana, että se herättää katsojassa sääliä - olemmehan tottuneet siihen, että juhlapaikka on jotain enemmän kuin talli ja vaikka juhlapaikassa valot hohtaisivat niin kuin enkelten valkeus, siellä on kuitenkin edes istuimia läsnäoleville. Eivätkö Maria ja Joosef siis voineet viettää edes lapsensa syntymäjuhlaa lähellä olevassa majapaikassa, jossa olisi ollut istuimia, jos eivät sinne synnyttämään päässeetkään, näin voisimme kysyä? Mutta kukapa sen osaisi juuri oikein arvioida? Jospa talli voisi kuitenkin olla lähempänä luontoa, erämaata tai maaseudun maisemaa niin, että se sellaisena soveltuu aika hyvin siihen hetkeen, joka ilmentää koko luomakunnan yhteyttä, josta Jeesuksen syntymä kertoo. Seimeä meditoidessa ei voi kuin ihmetellä sitä, kuinka kauaksi me olemme kulkeneet joulun juhlan puitteista ja tehneet siitä itsellemme enemmän taakan kuin ilon. Seimeä meditoidessa voi vakuuttautua siitä, että seimi sisältää riittävät juhlan ainekset ja se pystyy ilmentämään tarkoitetun tapahtuman merkittävyyttä. Voisi tietysti myös väittää, että jää hieman salaisuudeksi se, mikä merkitys jää aineelliselle runsaudelle, sen laadulle tai sen arvioidulle vähäisyydelle seimeä meditoidessa. Se, mikä milloinkin jää mieleen, on merkittävää, painautuu historialliseen ymmärrykseen tai muodostaa asioiden välille riittävät yhteydet on ihmiselle joskus salaisuus. Emme voi suunnitella ja valmistaa kaikkea hyväksi vain "aineellisiin" keskittyen, jos emme saa tekemiseemme mukaan sitä, mitä kaipaamme: rakkautta, hyväksymistä, iloa, hyvää oloa, ihmettelyä, odotuksen täyttymystä, yhteistä kokemista ja jakamista sekä siunausta. Siinä merkityksessä siis joulun odotukseen ja joulun viettoon tänä vuonna ja myös seimen äärellä.