Uskontoa koskeva pelko, uhkailu, pakottaminen

Olen koulutukseltani TT ja minulla on myös opintoja psykologiasta, filosofiasta ja kirjallisuudesta. Olen suorittanut opintoja koko elämän ajan myös yliopistossa opiskelun jälkeen, aina jotain pientä kuten kursseja ja opintojaksoja käsityöstä ja ruuanlaitosta. Viimeksi tein taideopintoja joista kertyi yhteensä 100 tuntia eli n 4 opintopistettä. Jäätyäni eläkkeelle tutkijuudesta en ole voinut käyttää teologista tutkintoani minkään yhteisön palveluksessa. Osaksi siksi kirjoitan näitä postauksia. Lukemastani ja kuulemastani jää paljon mietittävää. Jos sinä lukijani tunnet samoin olisi kiva kuulla ajatuksistasi siitä, miten kanavoit sitä, mitä kuulet ja luet. Tällä kertaa menen taas teologiaan ja pohdin hieman, mitä uskomuksia ja millaista uskon sisältöä kristinuskossa on. Jeesusta koskevana uskoon sisältyy hänen inkarnoitumisensa Jumalana ja ihmisenä, hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa. Kristinuskoon kuuluu näin yliluonnollisia ihmeitä. Myös Jeesuksen elämän aikana tapahtui Raamatun kertomusten mukaan ihmeitä. Monelle kristittynä olemiseen ei kuulu näiden ihmeiden lähempi tarkastelu,vaan ne hyväksytään tai ohitetaan. Usealle kristitylle usko Jumalaan saa sisällön enemmän muusta kuin varsinaisesti kristinuskon ihmeistä. Uudessa Testamentissa Paavali puhuu uskosta Kristukseen ja Jumalaan sekä Pyhästä Hengestä viittaamalla myös muihin asioihin kuin kristinuskon opiksi muodostuneeseen sisältöön, josta mainitsin. Usko on luja luottamus Jumalaan, näin puhutaan Hebrealaiskirjeen 11 luvussa,jossa uskoa kuvataan Vanhan Testamentin valossa. Kun ihmiset uskovat, he saavat siitä jonkin vahvistuksen ja pystyvät siten luottamaan siihen, että toimivat oikein. Uskon luonnehdinta uskona Jumalaan ja siitä lähtevään toimintaan on hieman eri asia kuin kristinuskon dogmeihin sisältäviin ihmeisiin uskominen. Herää jopa sellainen ajatus, että ovatko kirkkoisien muotoilemat dogmit jollain tavoin vastuuttomia tai ainakin niin, että kirkkoisät eivät ole kenties tulleet ajatelleeksi sitä, että kristitylle edellytys niiden uskomiseen voi muodostua ihmeisiin uskomisen pakottamiseksi. Monet kertomukset ovat kenties syntyneet siltä pohjalta, että niihin on sisältynyt tarve todistaa uskomisen oikeus ja totuus, ihmeellisyys. Tietystikään ihmeisiin uskoa epäröivät eivät ole seisseet Genesaretin rannalla todistamassa ruokkimisihmettä tai olleet opetuslasten joukossa näkemässä Jeesuksen ylösnousemusta ja vaikka tällaisia ihmeiden aikoja ovat monet muutkin kuin Raamatun aikana eläneet kokeneet ilman Raamatun kanoonista hyväksymistä, niin silti voidaan kysyä, pitääkö kristityn sisällyttää uskoonsa ihmekertomukset. Ihminen voi etsiä uskosta monia asioita kuten luottamusta ja turvaa elämässä. Tätä uskon ulottuvuutta todistetaan usein järjellisesti Jumalan olemassaoloa miettien. Joku voi pitää epäkunnioittavana sitä, jos epäilee historian saatossa kulkeneitten uskomusten todenperäisyyttä. Tosin nykyinen tekninen osaaminen sisältää paljon ihmeitä asiaan perehtymättömien keskuudessa. Ihmeiden maailma ja sen selittäminen saa näin uusia muotoja. On paljon ihmisiä, jotka eivät ole kovin aktiivisia uskomisen asioissa, vaikka heillä olisikin monia uskomuksia. Aiemmin oli taikausko tai uskomukset luonnon moniin ilmiöihin. Moni haluaa nykyisin itse kertoa sen, mihin uskoo. Kristillinen kasvatus on kenties johtanut siihen, että on saatu suuri annos uskonnon keitosta. Jeesuksen story puhuttelee, hänen maanpäällinen elämänsä, mutta hänen kuolemansa jälkeinen kirkon elämä ei löydä kannattajia. Missä on Kristus? Miksi taas jotkut uskovat ja toiset eivät. Jumala itse kutsuu uskomaan, mutta kaikki eivät sitä kuule, eivätkä siltikään tule uskoviksi tai kutsu itseään kristityksi. Olisiko vapaus tässä suhteessa valttia? Tai sitten uskon riisuminen järjelle selittämättömistä ihmeistä, joihin ei pakotettaisi heresiaan viitaten. Ihmisen saama intellektuaalinen kyky, valo, tulisi saada palvelemaan. Ole siis intellektuaalinen muita ja itseäsi auttaen ja palvellen.