Blogi odottavalla tauolla - Hyvää loppukesää ja alkavaa syksyä

Blogini on tauolla loppukesän ja alkavan syksyn. Palaan siihen sitten jälleen, kun ehdin muilta töiltä ja tapahtumilta. Tähän kuitenkin yksi otos kokemastani erään kesän kuorolauluelämyksestä, jonka olen tallentanut kirjoittamaani tankarunoon.

Aallot paiskovat
vettä kivien päälle.
Tämä meren,
aaltojen, tuulen rytmi.
Tämä pauhina - kuoro.

Luonnonkosmetiikasta eläinten oikeuksiin

Minulla on käytössä tätä nykyä lähes ainoastaan luonnonkosmetiikan tuotteita. Suosin niitä, sillä ne ovat edullisia, raikkaita ja hyväntuoksuisia. En pidä myöskään siitä ajatuksesta, että kosmetiikassa tehdään eläinkokeita, koska jotkut käytetyt aineet ovat ihmisille liian vahingoittavia tai voimakkaita, joten luonnonkosmetiikka tarjoaa tähän hyvän vaihtoehdon. Kauppojen hyllyillä on lukemattomia kosmetiikan alan merkkejä, joista asiaan perehtymätön ei hetikään saa kovin selvää kuvaa, mitä merkkiä kannattaisi suosia ja miksi. Eräs valintakriteeri kosmetiikan valinnalle onkin siis se, että se on luonnonkosmetiikkaa, joka takaa sen, että raaka-aineet, joilla tuotteet valmistetaan ovat "puhtaita" luonnontuotteita. Epäilemättä on niin, että myös muissa tuotteissa on puhtaita raaka-aineita, mutta eri tuotantotavoista johtuen niin sanottu "huippukosmetiikka" on huomattavasti kalliimpaa kuin luonnonkosmetiikka keskimäärin, vaikka tuotteiden vaikuttavuudessa ei olisikaan suuria eroja.

Luonnonkosmetiikan tunnistaa nykyisin siitä, että tuotteissa on merkki, joka viittaa siihen, että se täyttää luonnonkosmetiikalle asetetut vaatimukset. Näitä voivat olla muun muassa www.cosmebio.org, www.kontrollierte-naturkosmetik.de. www.egocert.com tai www.aiab.it -sivustoilta löydettävät tunnukset. Myös joutsenmerkki (www.joutsenmerkki.fi)suomalaisissa tuotteissa takaa sen, että ympäristöa suojelevia aineita on käytetty tuotannossa. Nämä merkit vastaavat luomutuotteissa käytettäviä merkkejä. Kannattaa siis lukea tuoteselosteita, kun ostaa itselleen luonnonkosmetiikaksi mainostettuja tuotteita.

Luonnonkosmetiikkaa valmistetaan lähes yksinomaan ei uhanalaisista kasveista, eikä siinä sallita eläinkokeita. Kiellettyjä ovat myös petrokemian tuotteet kuten vaseliini, mineraaliöljyt ja parafiini. Myöskään eläinrasvat tai proteiinit eivät ole sallittuja. Säilöntäaineiksi suositellaan luontaisia säilöntämenetelmiä. Myös säteilyttäminen on kiellettyä. Luonnonkosmetiikan tuotannon eri vaiheissa uusiutuvien raaka-aineiden käyttö on suositeltavaa myös pakkausmateriaaleissa ja eläinten ja ympäristön hoitoon kiinnitetään erityistä huomiota.

Eläinsuojelulliset aspektit on nostettu esille paitsi kosmetiikan myös maatalouden kysymyksissä. Eläinten suhteen olen aina ihaillut ja hieman ihmetellytkin niitä jotka jaksavat taistella eläinten oikeuksien puolesta. Itse olen samalla puolella ja kirjoitan jokaisen kansalaisaloitteen, jossa asiaa puidaan, vaikka en ehtisikään olla ihan aktiivi eläinoikeustaistelija. Kuitenkin pyrin mainitsemillani kosmetiikkavalinnoillani vaikuttamaan siihen, että eläinkokeiden määrää vahennettäisiin ja rajoitettaisiin ja eläimillekin pyrittäisiin näin takaamaan elämän jatkuvuutta.Varsinkin kaikki 90-luvun jälkeen tulleet ja muut uutuustuotteet, joihin on käytetty eläintestejä ovat ehdottomasti sellaisia, joita en suostu ostamaan.

Mitä Martta osaa - tasa-arvoinen kodinhoito.

Olen valvonut yhden yön vesihanaputken vuoksi. Hanaan johtavat vedentuloputkien ruuvit olivat löystyneet, tiivisteet kuluneet ja putki alkoi tippua vettä kiristysruuvin kohdalta. Omat yritykseni kiristää vesihanaputken ruuvia eivät tuottaneet tulosta ja vasta huoltomiehen saavuttua paikalle, sain neuvon siitä, mistä pitää vääntää ja minkälaisella kulma-avaimella, että vesihanaputken vedentulo saadaan suljetuksi, jotta tiivisteet voidaan vaihtaa ja mutterit kiristää.

Monet käytännön taidot jäävät oppimatta ja myös usein hyvin monesta syystä. Ammattitaitoiset ihmiset hoitavat sähkö- ja vesiputkityöt, joiden vaativuutta pidetään usein tavalliselle kansalaiselle liian suurena. Kuitenkin kodeissa usein perinteisesti miehet ovat osanneet ne kaikkein tavallisimmat sähkötyöt kuten lamppujen asennukset ja vesiputkien tiivistykset sekä pienet asennustyöt, joihin saa nykyisin asiantuntevaa opastusta myös taloyhtiöiltä, sähköyhtiöiltä ja vesilaitoksilta. Kansalaisia tulisi valistaa tietysti etenkin niistä onnettomuusriskeistä, joita liittyy kodin sähkölaitteisiin ja vedenjakeluun ja tällöin ne kaikkein perustavimmat asiat pitäisi neuvoa kaikille perheen täysi-ikäisille henkilöille.

Mitäpä jos vaihdettaisiin välillä tehtäviä: naisten ja erityisesti myös Marttojen hyvää kodinhoidon asiantuntemusta ja ruuanlaittotaitoa voitaisiin siirtää vielä enemmän miesten pääomaksi ja naiset voisivat taas osaltaan hankkia taitoja kodin sähkölaitteiden hoitamisessa ja asentamisessa sekä muissa ilman ammattiapua tarvitsevissa kodin toimivuuden takaavissa asioissa. Tähän asti en ole vielä törmännyt siihen, että Marttojen aineistoissa ja kursseilla olisi kovin paljon tällaisten taitojen opettelua korostettu, mutta itse olen saanut niitä hieman kartutettua, koska asumismuotoni on yksinasuminen. Kodinhoito määritellään Martoissa enemmän ruuanlaittoon, kodin sisustukseen, ruukkukasvien hoitoon ja kodin siivoukseen sekä puutarhanhoitoon liittyen kuin kodin sähkölaitteiden tai muiden teknisluonteisten asioiden hoitoon liittyen. On myös se puoli perhe-elämää, että joku aina organisoi lähes kaikki kodin ulkopuoliset tapahtumat ja suunnittelee loma-ajat. Sekin elämänalue voi äkkiä langeta vain joko miehen tai naisen hoidettavaksi, mikäli perheeseen ajatellaan kuuluvaksi molemmat sukupuolet. Perheen määrittelyjä on olemassa kyllä monentyyppisiä, mutta elämä voisi olla tältä osin kuitenkin entistä tasa-arvoisempaa ja keskustelunaiheita miesten ja naisten välillä voisi löytyä runsaamminkin, mikäli taidoissa voitaisiin päästä tällaisiin "vaihtokauppoihin" tai sitten yhdessä kaikkia asioita tekemään. Tosin ennenkuin kannattaa omia taitojaan ylen määrin mainostaa, pitää riittävän huolellisella paneutumisella tarttua asioihin, joista sitten voi ammentaa onnistumisen iloa ja muuta hyvää itsetuntoa kodin hoitamisen monissa kysymyksissä.

Tämän vuoden niin kuin viime vuodenkin Marttaliiton tunnuksena on "kohtaamispaikkana koti". Tasa-arvon vuosi oli vuonna 2006. Kun laittaa nämä kaksi asiaa yhteen saa tulokseksi tasa-arvoisen kodinhoidon. Jokavuotisen tunnuksen ympärille suunniteltu toiminta varmaan tuottaa jatkossakin edelleen tärkeitä projekteja, joilla suomalaisia koteja voidaan auttaa ja tukea.

Yrtit - luonnon kasvimaa

Yrteistä on paljon kirjoja ja erilaisia yrttiruokia on koottu keittokirjoihin ja lehtiin. Suomessa on tunnettuja yrttitiloja, joiden yrttiteet ja muut erilaiset yrttivalmisteet ovat kaikkien saatavilla. Itse olen juuri valmistanut yrttijuomaa, jossa on kamomilla-, ja piparminttuteetä sekä koivunlehtiä, hieman sitruunamehua ja hunajaa. Tätä juomaa voi juoda sekä kuumana että kylmänä. Vähän aikaa valmiita yrttijuomia kokeiltua, voi sitten alkaa itsekin tehdä erilaisia juomasekoituksia, joihin laittaa niitä yrttejä, joita haluaa ja jotka maistuvat hyvältä. Kun kerää puidenlehtiä tai muita yrttejä luonnosta, pitää olla selvillä kaikesta siitä, mikä liittyy luonnossa kulkemiseen, luonnonsuojeluun ja myös jokamiehen oikeuksiin, joka koskee tietysti myös marjastusta ja kalastusta. Näin ei joudu ongelmiin sen kanssa, mistä voi mitäkin kerätä, eikä ota vahingossa mitään rauhoitettuja lajeja koriinsa.

Salaattilautaselle voi laittaa jopa ihan tavallista voikukkaa ja sekä valko- että puna-apilaa, mutta myös hieman maukkaampia salaatin aineksia voi löytää luonnosta kuten litulaukkaa. Nokkosta, horsmaa, vuohenputkea, kuusenkerkkää ja poimulehtiä voi myös käyttää leivonnassa, salaatteihin ja mausteiksi. Mustaherukan lehdistä voi tehdä kääryleitä. Useimmat yrtit sopivat kuitenkin kenties paremmin suolaisiin leivonnaisiin kuin makeisiin. Nokkosen, poimulehden, voikukan ja maitohorsman lehdet ovat käyttökelpoisia ryöppäyksen eli lyhyen keittämisen jälkeen, jonka jälkeen ne voi pakastaa tai kuivata purkkeihin. Yrtit kannattaa kerätä enimmäkseen nuorina versoina pääasiassa ennen niiden kukinta-aikaa paitsi niiden yrttien kohdalla, joissa kukinnonkin voi käyttää. Keräämisalue kannattaa myös tarkistaa, ettei lähistöllä ole suuria bensiinipäästöjä eivätkä ne ole otettu kotieläinten ulkoilualueelta tai muusta saastuneen veden tai muiden jätteiden valtaamilta alueilta. Omassa yrttirepertuaarissani on tällä hetkellä noin 40 yrttiä, joita löytää hyvin metsässä kävellessä tai kaupan maustehyllyltä. Näitä ovat mesimarja, mustikka, puolukka, mänty, kuusi, koivu, voikukka, puna- ja valkoapila, poimulehti, nokkonen, maitohorsma, väinönputki, siankärsämö, piharatamo, pihlaja, suomuurain, suopursu, piparjuuri, valkosipuli, korianteri, kumina, sinappi, tyrni, kataja, minttu, kortteet, meirami, mäkimeirami eli oregano, pietaryrtti, persilja, rakuuna, rosmariini, salaattivenkoli, salvia, basilika, sitruunamelissa, mäkikuisma, tilli ja timjami.

Sitten se kesäinen saunavasta. Suurin osa tekee sen varmaan vain koivunoksista, mutta muidenkin puiden oksia vastaan voi laittaa kuten leppää tai pihlajaa. Yrteistä voi tehdä jalkakylpyjä tai kasvovesiä, joiden tarkoituksena on virkistää ihoa ja toimia ihon kosteuden lisääjänä ja puhdistajana. Myös löylyveteen voi lisätä yrttejä hyvää tuoksua tuomaan kesäiseen saunomiseen erityisesti mökkimaisemissa ja järven rannalla. Tällaisista kesäisistä saunaelämyksistä kylpyineen, tuoksuineen, löylyineen ja uinteineen riittää voimia seuraavankin talven ponnistuksiin.

Äitienpäivän alla ja sitten ne Marian mietteet

Äitinä oleminen on maailman vaikeinta. Isoäitinä oleminen on jo hieman helpompaa. Minä olen kasvattanut lapseni enimmäkseen yksinhuoltajana, mutta en kuitenkaan yksin vastuullisena. Omassa sukulaisympäristössäni on tätejä, joilla ei ole omia lapsia ollenkaan, mutta silti he ovat olleet lapsille tärkeitä aikuisia. En osaa oikein kuvitella elämää ilman lapsia kenellekään, niin olennainen osa lapset ovat jokaisen aikuisen ihmisen maailmassa. Kuinka lapset selviävät nykyisin, kun kaiken kuvitellaan olevan paljon helpompaa kuin aikaisemmilla sukupolvilla? Lapsia on silti hoidettava huolimatta siitä, millaisissa aineellisissa olosuhteissa he kasvavat. Hoitamattomuus näkyy erilaisissa lasten pahoinvointitilastoissa ja hoitomuotojen, myös psykiatristen, lisäämisessä.
Palautetta siitä, millainen vanhempi sitä kukin on, saa lapsilta monella tavalla, jos sitä vain osaa lukea. Tosin kaikilla asioilla, mitä tekee tai mitä asioista ajattelee ei voi lapsia miellyttää, niin kuin ei kaikkia ihmisiä yleensäkään. Jokaisen on löydettävä se oma vahvuus, vaikka se olisi heikkokin, elämässä selvitäkseen.
Äitienpäivänä kukitetaan äitejä ja heitä muistetaan erilaisin toivotuksin. Äiti on parhaimmillaan huolehtiva hahmo kuten Israelin Debora (Tuom 5:7) ja äidin symboleina tai esikuvina voivat toimia monet muutkin asiat, joiden kautta välitetään toisille huolenpitoa ja rakkautta. Joillekin Jeesuksen äiti Maria on yksilöeettisen kutsumuksen täydellinen kuva (Luuk 1:26-38), joillekin kirkko on äitinä, äiti-Teresa on uhrautuvuuden ja rakkauden symbolina ja maa on kaikenlaisen tuottavuuden esikuvana ja ihmisen "äitinä" kuten (1 Moos 2:7; Job 1:21). Jeesus kutsui myös veljikseen, sisarikseen ja äidikseen niitä, jotka uskovat Jumalaan (Mark 3:35). Kun on äiti, saavuttaa elämässä tietyn arvostuksen ja sitähän äitienpäivänä yritetään tuoda esiin. Äitienpäivän lisäksi vietetään kuitenkin myös naisten päivää. Jokainen lapsetonkin nainen on sitä paitsi jonkun lapsi, joten siitä äitinä olemisesta on itsellä sekä mielikuvia että monia esimerkkejä.Tähän sopii mielestäni ehkä yksi Anna-Mari Kaskisen runo, jossa äidin yleismaailmallista tehtävää kuvataan näin:

Joka kerran on äidiksi syntynyt,
hän äiti on kaikkien lasten,
ja kaikkia maailman lapsia
hän on painanut rintaansa vasten,

ja maailman lasten itkua
hän on korvissaan alkanut kuulla,
sillä maailman lapset puhuvat
hänen omien lastensa suulla.

Äitinä olemiseen liittyy myös monia riippuvuuksia ja velvollisuuksia, joista ei voi kokonaan irrottautua ehkä milloinkaan. Lapseen säilyy side koko elämän ajan. Äidin hylkäämät lapset muistavat asian usein erityisen kipeänä ja kaipaavat äidin läsnäoloa ja huomiota. Vasta aikuisena lapsi voi joissakin tapauksissa ymmärtää äidin ratkaisun. Jos äiti on hylännyt lapsensa avioeron tai uuden puolison tähden, niin sitä ei tosin kovin moni suostu milloinkaan hyväksymään. Paha äitipuoli tosin useissa saduissa on usein joku muu kuin ihan se oma äiti, johon kukaan ei mielellään lue niitä pahimpia ominaisuuksia siltikään, vaikka myös erimielisyyksiä voi äidin ja lasten välillä olla.
Oma äitini on jo iäkäs ja eri ikäisen lapsen näkökulmasta äidin tehtävä hieman muuttuu. Nykyisin seuraan omaa äitiäni ja ihailen hänen urheuttaan selvitä vanhuksena. Meillä on pyrkimyksenä keskinäinen ymmärtäminen ja toveruus sekä tietty itsenäisyys äidin ja tyttären välisessä kanssakäymisessä. Erilaisista töistä ja menoista keskustellaan ja toisille kirjoitellaan ja soitellaan milloin matkalta, milloin vierailuilta tai milloin erilaisista vaivoista tai muista tehtävistä. Vierailen äitini luona myös aina, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus ja usein kesälomilla mökkimaisemissa vietämme useita viikkojakin toistemme seurassa.
Onko erilaista olla äitinä pojalle tai tyttärelle, sen voi jokainen äiti itse tutkia. Minä olen äiti pojalle ja ainakin se on ollut toiminnallista ja olen ollut mukana lapsen monissa harrastuksissa, vaikka meillä on ollut myös pitkiä aikoja hänen lukioiässään, jolloin emme ole tavanneet. Nyt elämme kuitenkin sitä vaihetta, että pojalla on pieniä lapsia ja itse olen paitsi äiti myös isoäiti. Lastenlasten kautta voi vielä jotain antaa myös lapselleen sellaista, mihin ei itse nuorena äitinä kiinnittänyt huomiotaan tarpeeksi ja jaamme yhdessä sitä iloa, minkä pienet lapset tuovat tullessaan.

Tulppaaneja kukkaruukkuun

Kädessäni on juuri eräs huonekasvikirja, jossa on ehdotuksena joidenkin kesäkukkien kasvattaminen kukkaruukussa. Tulppaaneja tosin kasvatetaan joulukukkinakin ruukussa, joten varmaan myös muulloin onnistuu sama. En ole asiaa vielä kertaakaan kokeillut, mutta nyt juuri ostin tulpaanin sipuleita ja laitan ne sitten ruukkuun kasvamaan. Tulppaanien sipuleiden kasvattamisesta löysin hyviä ohjeita puutarha.netin sivustolta. Kerrostalojen pihoilla kasvaa usein tulppaaneita ja sekös onkin kesäistä, kun keltaiset ja punaiset tulppaanit loistavat auringonvalossa. Tulppaani on eräs suosikkikukistani, mutta siitä en ole kuitenkaan varma kummasta sen kasvukaudesta pidän enemmän talvesta vai kesästä.
Pääsiäisen kynnyksellä myös narsissit ja keltaiset iirikset ovat suosittuja kukkia, joita voi myöskin ruukussa kasvattaa. Kasvattamisen onnistuessa niistä saa hieman pidemmän ilon kuin ihan pelkistä leikkokukista, jotka taas ovat niille kiireisille, jotka eivät ehdi kukkia ruukuissa kasvattaa.
Ruukkuihin kannattaa laittaa myös yrttejä, jotka kuitenkin ulos istutettuina kasvavat ehkä hieman paremmin kuin sisätiloissa. Kaiken kaikkiaan erilaisten huonekasvien tuntemus ja hoito on varsin suuri asia ja vielä monet kirjat on tästä aiheesta lukematta ja tutkimatta. Siispä ensi tilassa kirjaston kokoelmiin aiheesta tutustumaan.

Radio, tv vai netti?

Jaan oman elämäni historiallisiin vaiheisiin otsikossa mainittujen asioiden suhteen. Lapsena oli radio, tv tuli siinä kymmenen vuoden ikäisenä ja netti sitten vasta jo yli 40-vuotiaana. Näistä edelleen kaikki ovat käytössä, mutta netti on ollut pari viimeistä vuotta ylivoimaisesti eniten käyttämäni mediaväline noista mainituista. Useimmat lapset saavat nykyaikana aivan toisenlaisaen järjestyksen näihin asioihin. He elävät erilaista elämää tässä suhteessa kuin vanhempansa ja isovanhempansa ovat eläneet.
Minulla on paljon ystäviä, joiden suhde blogeihin ja muihin omaehtoisen julkaisemisen mahdollisuuksiin netissä on ihan kielteinen. Sehän ruokkii vaan ihmisten uteliaisuutta. Netti voi viedä ihmiseltä yöunet. On parasta tehdä vaan sellaista, jonka varassa jaksaa elämänsä elää, saa mielekästä tekemistä ja erilaisia hyviä harrastuksia.
Netti on kuitenkin aika hyvä opiskelun väline erilaisia harrastuksia silmälläpitäen ja se korvaa joiltain osin tietosanakirjojen ja sanakirjojen käytön. Sen avulla voi myös harjoittaa itsetuntemusta ja itsetutkistelua omastaan jakamisen suhteen. Yritystä ainakin voi olla tässä mielessä. Netti voi myös toimia kommunikaation välineenä, vaikka siinä onkin paljon vaaroja, joista luemme lähes joka päivä lehdistä.

Marian helmikuisia mietteitä

Helmikuun blogi uhkaa jäädä kokonaan väliin monien töiden takia ja hieman tuntuu siltä, että blogikirjoittelua voisi taas tällä kertaa hieman laajentaa noista käytännöllisistä ja värejä räiskyvistä ja maistuvista martta-aiheista mietiskelevään ja hiljaiseen mariateemaan, mikä sinänsä voi tietysti myös maistua eli olla kohdallaan sekin. Mielessä on tällä hetkellä pakostakin ollut kysymys elämän loppumisesta, kun juuri erään tuttavan kuolinsanoma tavoitti minut.
Kuoleman todellisuus tulee elämään läsnäolevaksi aina silloin tällöin. "Kuolla" voi tietysti monella tavalla, mutta konkreettinen, fyysinen kuolema on usein se kaikkein järkyttävin, vaikka moni senkin jälkeen vielä tuntee, että kuollut jää elämään muistona ja henkisenä asiana fyysisen kuoleman jälkeen. Vielä elossa olevat ihmiset työskentelevät henkisesti niiden asioiden parissa, jotka jo kuollut heissä herättää. Lasten kanssa puhuimme juuri siitä, että kaikki eläimet ja kasvit kissat, koirat, linnut, karhut, jänikset, hirvet, hevoset, puut ja kukat kuolevat joskus. Sen sijaan aurinko tai kuu eivät tunnu kuolevan. Ne ovat pitkäikäisiä. Lapset osaavat eläytyä asiaan ja voivat jopa kysyä sitä, että kuolenko minäkin, vaikka he ovatkin usein energisiä ja ikänsä puolesta tietysti vielä enemmän eläviä kuin jo elämää nähneeet ja kokeneet vanhempansa tai isovanhempansa. Kuolema on kuitenkin eri tavoin lähellä lapsiakin.

Kun menettää jonkin itselle rakkaan henkilön tai asian, niin voi vähitellen alkaa kehitellä erilaisia puolustusreaktioita menetykseen. Ehkä rakkaan henkilön tai jonkin muun itselle merkittävän asian voisikin uudelleen herättää henkiin vertauskuvallisessa mielessä. Voisihan alkaa ajaa niitä asioita, jotka menetyksessä olivat keskeisiä, voisi yrittää kertoa muille eri tavoin, miksi juuri se tai tämä asia hänessä tai siinä asiassa olivat juuri niitä kaikkein tärkeimpiä itselle. Mitä jäimme siis kuolleesta kaipaamaan? Ehkä juuri vain se tietty ihminen sai minut nauramaan ja tuntemaan. Ehkä hänessä oli jotain, joka puhutteli minua syvällä tavalla. Ehkä hän oli ihminen, joka esimerkillisesti teki työtä tai auttoi muita tai sai ihmiset jonkin yhteisen päämäärän taakse ja hänen taitavuutensa herätti ihailua. Myös kuolleen ihmisen heikkoudet voivat olla syvästi puhuttelevia ja erilaiset vammat ja sairaudet tekevät sanattomaksi ja hiljaiseksi. Jonkun kuolleen ilkeyskin voi kuoleman jälkeen tuntua sarkastiselta tai säälittävältä, vaikka siihen on voinut liittyä elämässä paljon kärsimystä.

Onko oikeutta elää? Usein vasta, kun joku kuolee, huomaa ajattelevansa, että kunpa hän vielä eläisi. Kun kaukainen tuttava tai jokin lapsuuden aikainen jo unohduksissa ollut ystävä kuolee, toivoo, että kunpa olisi vielä häneenkin säilynyt jokin yhteys, jonka kuitenkin jo tunsi kadonneen. Kuoleman edessä miettii, ovatko välini selvät tämän kuolleen ihmisen kanssa. Voinko enää tehdä mitään? Voinko pyytää anteeksi, voinko jotenkin auttaa? Kuolema on niin ylivoimainen ja lopullinen , että joskus siitä jää itseen vain se suuri murhe, johon yhdistyvät sekä kuollut että oma itsetutkistelu. Kun mitään ei voi enää tehdä - niin jää kenties se mahdollisuus, että kuolemasta tulee jotain uutta elämälle, mutta pahasta pääsemiseen tarvitsemme kuitenkin myös Jumalan apua sydämeen, ajatuksiin ja tekoihin (1 Kor 15:55).

Sukkatalkoita ja muita neulomisia

Martat neulovat parhaillaan vauvansukkia kaikille Suomessa 2009 syntyville vauvoille. Monilla sukanneulojilla onkin pulaa sukanpitäjistä, joten vauvansukkatalkoot ovat ideana tosiaankin tervetullut. Minulta sukan kutominen on jäänyt aika vähälle viime vuosina ja kaiken kaikkiaan sukkatuotanto on minulla jäänyt kokonaisuudessaan muutamaan sukkapariin koko elämän aikana. Silti teen mielelläni oman osani marttojen talkoista, kunhan vuosi on loppuunkulunut. Sukan kantapään neulominen on haasteellista puuhaa niin, että sen saa siistiksi silmukoitua. Myöskin ohuita ja pehmeitä sukkia voi kutoa uusista sukkalangoista. Puuvillalangoista valmistetut sukat, joista saa myös pehmeät ja joustavat, sopivat taas vaikkapa yösukiksi paleleville jaloille tai muuhun sopivaan käyttöön. Markkinoilla on myös puisia bambupuikkoja, joiden ominaisuutena on pieni joustavuus ja keveys verrattuna aiempiin metallisiin tai putkipuikkoihin. Bambupuikoilla neulominen on rentoa puuhaa ja tekee neulomisharrastuksesta entistä sujuvamman. Bambupuikon hinta on tosin aika kova, mutta niiden avulla tekemisestä tulee niin hauskaa, että itse ainakin mielelläni satsaan muutamaan bambupuikkoon tulevissä neuletöissäni.

Parhaillaan kudon/neulon myös villasekoitteista liiviä, johon kehittelin mallin neulemallikirjasta ja talven muotilehdistä. Jo 60-luvulla oli muodissa pyöreäkaluksiset villapuserot, joiden kaulus ulottuu hartialinjaan saakka ja sellaisia on nyt myös uusimmissa lehdissä. Syksyn käsityömessuilta sain myös uusia ideoita neulomis- ja virkkaustöihin, joihin on kuulunut myös kaulakorujen virkkaaminen. Muliinilangoista saa kauniita virkkauksia, joihin voi yhdistää helmikoristelua. Juuri eräs tuttavani totesikin minulle, että sinulla ei taida olla lahjaideoista pulaa. Pulaa ei ole, vaan ennemminkin runsaudenpulaa. Pulaa on kenties enemmän siitä ajasta, jonka erilaiset neuleet ja kädentaidontuotteet vaativat suunnitteluineen. Myös pienet tilattavat tuotteet ovat jatkossa asialistalla, mutta niitä tuskin tuon tämän blogin pariin, ellen sitten saa siihen jotain kipinää muualta.