KATARIINAN MARTTABLOGI

...oh, beibebeibe...
Pidän tätä blogia sekä omaan kirjalliseen tutkimukseeni että marttaharrastukseen liittyvänä. Kirjoitan siis joskus "mariana", joka on myös yksi kolmesta etunimestäni, että "marttana", jonka nimen saan Marttaliiton jäsenenä. Marttojen ravintoneuvonta, ympäristöasioiden hoidon korostaminen ja käsityö ovat aiheita, joita tahdon erityisesti painottaa. Marttaliiton toiminta perustuu kotitalousneuvonnassa asiantuntemukseen ja vapaaehtoistyöhön sekä keskinäiseen luottamukseen yhdistystoiminnassa.
Blogini aiheet löytyvät oikean sivupalstan lopusta. Painamalla nuolista saat aiheet näkyviin.

perjantai 8. toukokuuta 2009

Äitienpäivän alla ja sitten ne Marian mietteet

Äitinä oleminen on maailman vaikeinta. Isoäitinä oleminen on jo hieman helpompaa. Minä olen kasvattanut lapseni enimmäkseen yksinhuoltajana, mutta en kuitenkaan yksin vastuullisena. Omassa sukulaisympäristössäni on tätejä, joilla ei ole omia lapsia ollenkaan, mutta silti he ovat olleet lapsille tärkeitä aikuisia. En osaa oikein kuvitella elämää ilman lapsia kenellekään, niin olennainen osa lapset ovat jokaisen aikuisen ihmisen maailmassa. Kuinka lapset selviävät nykyisin, kun kaiken kuvitellaan olevan paljon helpompaa kuin aikaisemmilla sukupolvilla? Lapsia on silti hoidettava huolimatta siitä, millaisissa aineellisissa olosuhteissa he kasvavat. Hoitamattomuus näkyy erilaisissa lasten pahoinvointitilastoissa ja hoitomuotojen, myös psykiatristen, lisäämisessä.
Palautetta siitä, millainen vanhempi sitä kukin on, saa lapsilta monella tavalla, jos sitä vain osaa lukea. Tosin kaikilla asioilla, mitä tekee tai mitä asioista ajattelee ei voi lapsia miellyttää, niin kuin ei kaikkia ihmisiä yleensäkään. Jokaisen on löydettävä se oma vahvuus, vaikka se olisi heikkokin, elämässä selvitäkseen.
Äitienpäivänä kukitetaan äitejä ja heitä muistetaan erilaisin toivotuksin. Äiti on parhaimmillaan huolehtiva hahmo kuten Israelin Debora (Tuom 5:7) ja äidin symboleina tai esikuvina voivat toimia monet muutkin asiat, joiden kautta välitetään toisille huolenpitoa ja rakkautta. Joillekin Jeesuksen äiti Maria on yksilöeettisen kutsumuksen täydellinen kuva (Luuk 1:26-38), joillekin kirkko on äitinä, äiti-Teresa on uhrautuvuuden ja rakkauden symbolina ja maa on kaikenlaisen tuottavuuden esikuvana ja ihmisen "äitinä" kuten (1 Moos 2:7; Job 1:21). Jeesus kutsui myös veljikseen, sisarikseen ja äidikseen niitä, jotka uskovat Jumalaan (Mark 3:35). Kun on äiti, saavuttaa elämässä tietyn arvostuksen ja sitähän äitienpäivänä yritetään tuoda esiin. Äitienpäivän lisäksi vietetään kuitenkin myös naisten päivää. Jokainen lapsetonkin nainen on sitä paitsi jonkun lapsi, joten siitä äitinä olemisesta on itsellä sekä mielikuvia että monia esimerkkejä.Tähän sopii mielestäni ehkä yksi Anna-Mari Kaskisen runo, jossa äidin yleismaailmallista tehtävää kuvataan näin:

Joka kerran on äidiksi syntynyt,
hän äiti on kaikkien lasten,
ja kaikkia maailman lapsia
hän on painanut rintaansa vasten,

ja maailman lasten itkua
hän on korvissaan alkanut kuulla,
sillä maailman lapset puhuvat
hänen omien lastensa suulla.

Äitinä olemiseen liittyy myös monia riippuvuuksia ja velvollisuuksia, joista ei voi kokonaan irrottautua ehkä milloinkaan. Lapseen säilyy side koko elämän ajan. Äidin hylkäämät lapset muistavat asian usein erityisen kipeänä ja kaipaavat äidin läsnäoloa ja huomiota. Vasta aikuisena lapsi voi joissakin tapauksissa ymmärtää äidin ratkaisun. Jos äiti on hylännyt lapsensa avioeron tai uuden puolison tähden, niin sitä ei tosin kovin moni suostu milloinkaan hyväksymään. Paha äitipuoli tosin useissa saduissa on usein joku muu kuin ihan se oma äiti, johon kukaan ei mielellään lue niitä pahimpia ominaisuuksia siltikään, vaikka myös erimielisyyksiä voi äidin ja lasten välillä olla.
Oma äitini on jo iäkäs ja eri ikäisen lapsen näkökulmasta äidin tehtävä hieman muuttuu. Nykyisin seuraan omaa äitiäni ja ihailen hänen urheuttaan selvitä vanhuksena. Meillä on pyrkimyksenä keskinäinen ymmärtäminen ja toveruus sekä tietty itsenäisyys äidin ja tyttären välisessä kanssakäymisessä. Erilaisista töistä ja menoista keskustellaan ja toisille kirjoitellaan ja soitellaan milloin matkalta, milloin vierailuilta tai milloin erilaisista vaivoista tai muista tehtävistä. Vierailen äitini luona myös aina, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus ja usein kesälomilla mökkimaisemissa vietämme useita viikkojakin toistemme seurassa.
Onko erilaista olla äitinä pojalle tai tyttärelle, sen voi jokainen äiti itse tutkia. Minä olen äiti pojalle ja ainakin se on ollut toiminnallista ja olen ollut mukana lapsen monissa harrastuksissa, vaikka meillä on ollut myös pitkiä aikoja hänen lukioiässään, jolloin emme ole tavanneet. Nyt elämme kuitenkin sitä vaihetta, että pojalla on pieniä lapsia ja itse olen paitsi äiti myös isoäiti. Lastenlasten kautta voi vielä jotain antaa myös lapselleen sellaista, mihin ei itse nuorena äitinä kiinnittänyt huomiotaan tarpeeksi ja jaamme yhdessä sitä iloa, minkä pienet lapset tuovat tullessaan.

Ei kommentteja: