Katselua on monenlaista, arkipäiväistä, miettivää, havainnoivaa, vastaanottavaa, sisäistä eli omiin ajatuksiin, mieleen ja visualisointeihin keskittyvää ja vaikuttavaa kuten ovat rakastava tai tuima katse. Äitini kertoi lapsuudestaan isänsä katseen olleen joskus niin vaikuttavan, että usein sanoja ei tarvittu tämän katseen tulkitsemiseen. Näinköhän?
Viime päivinä olen katsonut TV:tä tavallista enemmän. Itseasiassa TV:n katselu on jäänyt lähestulkoon kokonaan viime vuosina tietystä syistä, joihin en ryhdy nyt paneutumaan sen enempää. Sen sijaan mietin katselukokemusta eräiden nyt näkemieni TV- ohjelmien äärellä.
Vain kenties muusikot ja kevyen musiikin tuottajat sekä laulajat ja urheilijatko kyynelehtivät? Tämän totesin katsoessani joitakin jaksoja Vain elämää -sarjasta ja Supertähdet-ohjelmasta sekä Tanssii tähtien kanssa-ohjelmasta. Nämä ovat olleet hyvin suosittuja ehkä juuri siksi, että niissä tunteet ovat esillä niin paljon, koska musiikkiin yleensä niitä liittyy niin paljon ja myös urheiluun ja ihmisten omat kokemukset hautautuvat usein sen alle, mitä niistä välittömästi välittyy yleisesti ns. suurelle yleisölle. Kun ohjelma tuo nämä urheilijoiden tai muusikoiden henkilökohtaiset muistot ja elämykset esiin, ne usein lisäävät musiikin tai urheilun jo ennestään sisältämää tunnemateriaalia, johon tietysti kuuluvat myös sanoitukset ja urheiluselostukset.
Usein muusikot ja urheilijat ovat myös haastateltavina erilaisissa ohjelmissa, mutta heidän omat selontekonsa eivät usein ihan yllä siihen, mihin tuotetut ohjelmat, joissa useampi ihminen keskittyy sanottavaan ja kuunneltavaan aiheeseen sekä siihen liittyvään tunnemateriaaliin.
Tällaisia ohjelmia, joissa kyseessä on jokaisen taito kertoa omista kokemuksistaan ja siihen liittyen palauttaa niihin liittyvä tunnetila tai ilmaista jotain uutta laulullisesti, kehollisesti tai sanojen avulla, on ollut mielestäni liian vähän aiemmin vielä parikymmentä vuotta sitten. Jos pystyy sanallisesti tai musiikillisesti purkamaan kokemuksiaan on jo sillä tiellä, että kenties tulee otetuksi vastaan ihmisenä, jota on mielenkiintoista tavata ja kuunnella, koska silloin voi itsekin oppia aina jotain. Itse olen ihaillut suuresti sellaisia juuri muusikkoja tai muita julkisuuden henkilöitä, joiden ajatuksissa on sellaista sisältöä, johon voi omat tunteet ja kokemuksensa liittää ja ymmärtää elämää jossain laajemmassa yhteydessä. Tietysti kirjallisuudella on sama tehtävä, mutta tarvitaan myös asioita kiteyttäviä henkilöitä tekemään tätä jokapäiväisessä mediassa.
Moni pelkää tunteidensa esiintuomista ja siinä mielessä avautumista muiden edessä. Siihen liittyy itsesuojelua juuri siksi, että pelko saada osaksensa jotain negatiivista ja torjuvaa on suuri. Tunteisiin liittyy kuitenkin se puoli asiassa, että tunnepurkauksiin kuuluu osana aina oman itsensä kokoaminen ja sillä tavalla itsensä analyysi. Analyysia ei kannata jättää vain muiden varaan. Kukaan tuskin voi myöskään elää vain tunteiden tai jonkun yhden tunteen varassa liian pitkään, sillä oma fyysinen keho kantaa tunteita ja kehollisuus voi jähmettyä, jos sen kantamia tunteita ei välillä "tuuleta", mieltä tyhjennä ja ajatuksia vilvoita. Tosin joskus joutuu myös miettimään sitä, missä tunteet sijaitsevat: ovatko ne vatsassa kuten jännitys, sydämessä kuten rakkaus, päässä kuten ihailu ja kuuleminen sekä katseleminen, jotka kuitenkin voivat joskus lävistää myös koko ruumiin vrt sekäpiitä karmii, sydäntä särkee, tuntuu luissa ja ytimissä jne.
Samanlaisia tunteita kuin mainitsemissani ohjelmissa ei usein kohtaa arkipäivässä, mutta usein erilaiset juhlatilaisuudet saavat niitä tuntemaan. Kyyneleet tulevat surun kohdatessa ihmisen, mutta niihin liittyy myös nautintoa iloa kohdatessa. Tietysti tässä on eroa ihmisten ja kenties kansallisuuksien välillä. Henkilökohtaisiin tunne-elämyksiin liittyy se vaikea aspekti, että niihin on joskus ulkopuolisten vaikea samaistua ja siksi niiden ilmaisemiseen tarvitaan usein jokin ohjelmaformaatti tai jokin muu tapahtuma, joka kanavoi tietyn tunteen niin, että mahdollisimman moni voi sen kokea samanlaisena. Mieleeni onkin usein tullut ajatus, että elämme aikaa, jolloin yhä enemmän tarvitsemme tällaisia yhdessä kokemisen mahdollisuuksia, koska yksilöllisten tunteiden tai jopa pienen ryhmän kuten yhden perheen tai muun harrastusryhmän tms. tunteiden edessä, niin moni jää niistä osattomiksi. Hyvä yksilö, olet siis turvassa tunteittesi kanssa, jos voit ne jakaa niin, että mahdollisimman moni kanssasisaresi tai -veljesi voi samaistua tunteisiisi, joiden syntyprosessi ja alku voi olla niin moni asia maailmassa. Omasta puolesta totean, että olen jo kauan haaveillut kirjan kirjoittamisesta, jossa juuri kokemus ja tunteminen olisivat keskeisiä. Kuitenkin se on siirtynyt tuonnemmaksi, koska myös moni muu sellainen tuntemiseen liittyvä asia, johon sanat liittyvät vasta sen jälkeen, kun kokemus on jo syntynyt kuten katselussa, on vienyt huomioni.
Lopuksi vielä pieni huomio tuohon kuvaan liittyen. Tein tämän formaatin vesivärityöstäni puhelimen editorilla, jossa on harmittava pieni virhe sanassa Beautiful. Ehkä se päivittyy sitten oikein joskus tulevaisuudessa.
