Luonnonkosmetiikasta eläinten oikeuksiin

Minulla on käytössä tätä nykyä lähes ainoastaan luonnonkosmetiikan tuotteita. Suosin niitä, sillä ne ovat edullisia, raikkaita ja hyväntuoksuisia. En pidä myöskään siitä ajatuksesta, että kosmetiikassa tehdään eläinkokeita, koska jotkut käytetyt aineet ovat ihmisille liian vahingoittavia tai voimakkaita, joten luonnonkosmetiikka tarjoaa tähän hyvän vaihtoehdon. Kauppojen hyllyillä on lukemattomia kosmetiikan alan merkkejä, joista asiaan perehtymätön ei hetikään saa kovin selvää kuvaa, mitä merkkiä kannattaisi suosia ja miksi. Eräs valintakriteeri kosmetiikan valinnalle onkin siis se, että se on luonnonkosmetiikkaa, joka takaa sen, että raaka-aineet, joilla tuotteet valmistetaan ovat "puhtaita" luonnontuotteita. Epäilemättä on niin, että myös muissa tuotteissa on puhtaita raaka-aineita, mutta eri tuotantotavoista johtuen niin sanottu "huippukosmetiikka" on huomattavasti kalliimpaa kuin luonnonkosmetiikka keskimäärin, vaikka tuotteiden vaikuttavuudessa ei olisikaan suuria eroja.

Luonnonkosmetiikan tunnistaa nykyisin siitä, että tuotteissa on merkki, joka viittaa siihen, että se täyttää luonnonkosmetiikalle asetetut vaatimukset. Näitä voivat olla muun muassa www.cosmebio.org, www.kontrollierte-naturkosmetik.de. www.egocert.com tai www.aiab.it -sivustoilta löydettävät tunnukset. Myös joutsenmerkki (www.joutsenmerkki.fi)suomalaisissa tuotteissa takaa sen, että ympäristöa suojelevia aineita on käytetty tuotannossa. Nämä merkit vastaavat luomutuotteissa käytettäviä merkkejä. Kannattaa siis lukea tuoteselosteita, kun ostaa itselleen luonnonkosmetiikaksi mainostettuja tuotteita.

Luonnonkosmetiikkaa valmistetaan lähes yksinomaan ei uhanalaisista kasveista, eikä siinä sallita eläinkokeita. Kiellettyjä ovat myös petrokemian tuotteet kuten vaseliini, mineraaliöljyt ja parafiini. Myöskään eläinrasvat tai proteiinit eivät ole sallittuja. Säilöntäaineiksi suositellaan luontaisia säilöntämenetelmiä. Myös säteilyttäminen on kiellettyä. Luonnonkosmetiikan tuotannon eri vaiheissa uusiutuvien raaka-aineiden käyttö on suositeltavaa myös pakkausmateriaaleissa ja eläinten ja ympäristön hoitoon kiinnitetään erityistä huomiota.

Eläinsuojelulliset aspektit on nostettu esille paitsi kosmetiikan myös maatalouden kysymyksissä. Eläinten suhteen olen aina ihaillut ja hieman ihmetellytkin niitä jotka jaksavat taistella eläinten oikeuksien puolesta. Itse olen samalla puolella ja kirjoitan jokaisen kansalaisaloitteen, jossa asiaa puidaan, vaikka en ehtisikään olla ihan aktiivi eläinoikeustaistelija. Kuitenkin pyrin mainitsemillani kosmetiikkavalinnoillani vaikuttamaan siihen, että eläinkokeiden määrää vahennettäisiin ja rajoitettaisiin ja eläimillekin pyrittäisiin näin takaamaan elämän jatkuvuutta.Varsinkin kaikki 90-luvun jälkeen tulleet ja muut uutuustuotteet, joihin on käytetty eläintestejä ovat ehdottomasti sellaisia, joita en suostu ostamaan.

Mitä Martta osaa - tasa-arvoinen kodinhoito.

Olen valvonut yhden yön vesihanaputken vuoksi. Hanaan johtavat vedentuloputkien ruuvit olivat löystyneet, tiivisteet kuluneet ja putki alkoi tippua vettä kiristysruuvin kohdalta. Omat yritykseni kiristää vesihanaputken ruuvia eivät tuottaneet tulosta ja vasta huoltomiehen saavuttua paikalle, sain neuvon siitä, mistä pitää vääntää ja minkälaisella kulma-avaimella, että vesihanaputken vedentulo saadaan suljetuksi, jotta tiivisteet voidaan vaihtaa ja mutterit kiristää.

Monet käytännön taidot jäävät oppimatta ja myös usein hyvin monesta syystä. Ammattitaitoiset ihmiset hoitavat sähkö- ja vesiputkityöt, joiden vaativuutta pidetään usein tavalliselle kansalaiselle liian suurena. Kuitenkin kodeissa usein perinteisesti miehet ovat osanneet ne kaikkein tavallisimmat sähkötyöt kuten lamppujen asennukset ja vesiputkien tiivistykset sekä pienet asennustyöt, joihin saa nykyisin asiantuntevaa opastusta myös taloyhtiöiltä, sähköyhtiöiltä ja vesilaitoksilta. Kansalaisia tulisi valistaa tietysti etenkin niistä onnettomuusriskeistä, joita liittyy kodin sähkölaitteisiin ja vedenjakeluun ja tällöin ne kaikkein perustavimmat asiat pitäisi neuvoa kaikille perheen täysi-ikäisille henkilöille.

Mitäpä jos vaihdettaisiin välillä tehtäviä: naisten ja erityisesti myös Marttojen hyvää kodinhoidon asiantuntemusta ja ruuanlaittotaitoa voitaisiin siirtää vielä enemmän miesten pääomaksi ja naiset voisivat taas osaltaan hankkia taitoja kodin sähkölaitteiden hoitamisessa ja asentamisessa sekä muissa ilman ammattiapua tarvitsevissa kodin toimivuuden takaavissa asioissa. Tähän asti en ole vielä törmännyt siihen, että Marttojen aineistoissa ja kursseilla olisi kovin paljon tällaisten taitojen opettelua korostettu, mutta itse olen saanut niitä hieman kartutettua, koska asumismuotoni on yksinasuminen. Kodinhoito määritellään Martoissa enemmän ruuanlaittoon, kodin sisustukseen, ruukkukasvien hoitoon ja kodin siivoukseen sekä puutarhanhoitoon liittyen kuin kodin sähkölaitteiden tai muiden teknisluonteisten asioiden hoitoon liittyen. On myös se puoli perhe-elämää, että joku aina organisoi lähes kaikki kodin ulkopuoliset tapahtumat ja suunnittelee loma-ajat. Sekin elämänalue voi äkkiä langeta vain joko miehen tai naisen hoidettavaksi, mikäli perheeseen ajatellaan kuuluvaksi molemmat sukupuolet. Perheen määrittelyjä on olemassa kyllä monentyyppisiä, mutta elämä voisi olla tältä osin kuitenkin entistä tasa-arvoisempaa ja keskustelunaiheita miesten ja naisten välillä voisi löytyä runsaamminkin, mikäli taidoissa voitaisiin päästä tällaisiin "vaihtokauppoihin" tai sitten yhdessä kaikkia asioita tekemään. Tosin ennenkuin kannattaa omia taitojaan ylen määrin mainostaa, pitää riittävän huolellisella paneutumisella tarttua asioihin, joista sitten voi ammentaa onnistumisen iloa ja muuta hyvää itsetuntoa kodin hoitamisen monissa kysymyksissä.

Tämän vuoden niin kuin viime vuodenkin Marttaliiton tunnuksena on "kohtaamispaikkana koti". Tasa-arvon vuosi oli vuonna 2006. Kun laittaa nämä kaksi asiaa yhteen saa tulokseksi tasa-arvoisen kodinhoidon. Jokavuotisen tunnuksen ympärille suunniteltu toiminta varmaan tuottaa jatkossakin edelleen tärkeitä projekteja, joilla suomalaisia koteja voidaan auttaa ja tukea.

Yrtit - luonnon kasvimaa

Yrteistä on paljon kirjoja ja erilaisia yrttiruokia on koottu keittokirjoihin ja lehtiin. Suomessa on tunnettuja yrttitiloja, joiden yrttiteet ja muut erilaiset yrttivalmisteet ovat kaikkien saatavilla. Itse olen juuri valmistanut yrttijuomaa, jossa on kamomilla-, ja piparminttuteetä sekä koivunlehtiä, hieman sitruunamehua ja hunajaa. Tätä juomaa voi juoda sekä kuumana että kylmänä. Vähän aikaa valmiita yrttijuomia kokeiltua, voi sitten alkaa itsekin tehdä erilaisia juomasekoituksia, joihin laittaa niitä yrttejä, joita haluaa ja jotka maistuvat hyvältä. Kun kerää puidenlehtiä tai muita yrttejä luonnosta, pitää olla selvillä kaikesta siitä, mikä liittyy luonnossa kulkemiseen, luonnonsuojeluun ja myös jokamiehen oikeuksiin, joka koskee tietysti myös marjastusta ja kalastusta. Näin ei joudu ongelmiin sen kanssa, mistä voi mitäkin kerätä, eikä ota vahingossa mitään rauhoitettuja lajeja koriinsa.

Salaattilautaselle voi laittaa jopa ihan tavallista voikukkaa ja sekä valko- että puna-apilaa, mutta myös hieman maukkaampia salaatin aineksia voi löytää luonnosta kuten litulaukkaa. Nokkosta, horsmaa, vuohenputkea, kuusenkerkkää ja poimulehtiä voi myös käyttää leivonnassa, salaatteihin ja mausteiksi. Mustaherukan lehdistä voi tehdä kääryleitä. Useimmat yrtit sopivat kuitenkin kenties paremmin suolaisiin leivonnaisiin kuin makeisiin. Nokkosen, poimulehden, voikukan ja maitohorsman lehdet ovat käyttökelpoisia ryöppäyksen eli lyhyen keittämisen jälkeen, jonka jälkeen ne voi pakastaa tai kuivata purkkeihin. Yrtit kannattaa kerätä enimmäkseen nuorina versoina pääasiassa ennen niiden kukinta-aikaa paitsi niiden yrttien kohdalla, joissa kukinnonkin voi käyttää. Keräämisalue kannattaa myös tarkistaa, ettei lähistöllä ole suuria bensiinipäästöjä eivätkä ne ole otettu kotieläinten ulkoilualueelta tai muusta saastuneen veden tai muiden jätteiden valtaamilta alueilta. Omassa yrttirepertuaarissani on tällä hetkellä noin 40 yrttiä, joita löytää hyvin metsässä kävellessä tai kaupan maustehyllyltä. Näitä ovat mesimarja, mustikka, puolukka, mänty, kuusi, koivu, voikukka, puna- ja valkoapila, poimulehti, nokkonen, maitohorsma, väinönputki, siankärsämö, piharatamo, pihlaja, suomuurain, suopursu, piparjuuri, valkosipuli, korianteri, kumina, sinappi, tyrni, kataja, minttu, kortteet, meirami, mäkimeirami eli oregano, pietaryrtti, persilja, rakuuna, rosmariini, salaattivenkoli, salvia, basilika, sitruunamelissa, mäkikuisma, tilli ja timjami.

Sitten se kesäinen saunavasta. Suurin osa tekee sen varmaan vain koivunoksista, mutta muidenkin puiden oksia vastaan voi laittaa kuten leppää tai pihlajaa. Yrteistä voi tehdä jalkakylpyjä tai kasvovesiä, joiden tarkoituksena on virkistää ihoa ja toimia ihon kosteuden lisääjänä ja puhdistajana. Myös löylyveteen voi lisätä yrttejä hyvää tuoksua tuomaan kesäiseen saunomiseen erityisesti mökkimaisemissa ja järven rannalla. Tällaisista kesäisistä saunaelämyksistä kylpyineen, tuoksuineen, löylyineen ja uinteineen riittää voimia seuraavankin talven ponnistuksiin.