Kun kävin kansakoulua, niin todistuksessa luki käyttäytymisen kohdalla yleensä 9 tai 10. Oppikoulussa ja lukiossa käyttäytymisen numerona oli aina 10. Olin siis kiltti tyttö, joka kunnioitti koulun sääntöjä, eikä häirinnyt muita. Käyttäytymisen numeroa 10 harva tavoittelee toisin kuin samaa numeroa kielissä tai matematiikassa ja harrastuksista riippuen myös musiikissa tai urheilussa, koska se ei ole vielä milloinkaan ollut mikään oppiaine eikä sen arviointikriteerit olleet aiemmin niin tarkkaan määriteltyjä kuin nykyisin. Käyttäytymisen numero tuli aiemmin ikään kuin huomaamatta, vaikka koulukäyttäytymisen moniulotteisuus ja opettajiin suhtautuminen ovatkin jääneet monille hyvin merkittäviksi koulumuistoiksi. Käyttäytyminen on nykyään kasvatusta, jossa etusijalle asetetaan mm. muiden auttaminen. Luin juuri koulun opetussuunnitelmasta käyttäytymisen arvioinnin perusteet. Siinä sanotaan, että käyttäytymisen tavoitteet määritellään koulussa yhteistyössä oppilaiden ja huoltajien kanssa. Ne perustuvat koulun kasvatustavoitteisiin, toimintakulttuuria määrittäviin linjauksiin ja järjestyssääntöihin. Joillakin paikkakunnilla huomioidaan erityisesti toisten myönteinen ja kannustava huomioon ottaminen sekä vastuulliseen elämäntapaan kasvaminen. Käyttäytyminen ei vaikuta muista oppiaineista annettaviin arvosanoihin tai sanalliseen arvioon. Se arvioidaan todistuksissa omana kokonaisuutenaan. Käyttäytymistä arvioivat oppilasta opettavat opettajat yhdessä. Tämän lisäksi jokaisen numeron 10, 9, 8, jne. kohdalla ovat erikseen vielä perusteet, joilla numeron voi saada.
Itse en muista kouluajoista, että olisin ollut tietoinen siitä, mistä käyttäytymisen numero oikeastaan tuli. Se kyllä oli selvää, että jos joutui jälki-istuntoihin tms., niin silloin käyttäytymisen numero laski aika automaattisesti. Kun kysyin lapsenlapsiltani, tietävätkö he, mistä käyttäytymisen numero tulee, niin sain edelleen sen vastauksen, että eivät. Koulu on siis huono nykyisinkin kasvattamaan oppilaiden itsearviointia toiminnan ja käyttäytymisen asioissa. Usein on myös vaikea arvioida toimintaa ja käyttäytymistä siltä kannalta, ovatko ne sama vai eri asia. Juuri toiminnan luulisi kiinnostavan oppilaitakin, jos aina ei jaksakaan käyttäyttymisellä olla opettajien ja vanhempien mieleen, eikä muista/osaa kaikkia sääntöjä, mitä käyttäytyminen voi sisältää. Yritin lukea aiheesta nopeasti pari nettikirjoitusta, mutta niistä ei kovin hyvin selvinnyt toiminnan ja käyttäytymisen ero, vaan sain käsityksen, että käyttäytymisellä mitataan juuri toimintaa ja se luonnetta sekä myös sitä, mitä sillä saavutetaan. Se ei siis ole muiden miellyttämistä tai pelkästään konventionaalisten hyvien käyttäytymisen tapojen tai sääntöjen noudattamista.
Oppilaiden arviointi käyttäytymisen numerossa seuraa näitä perusteita, vaikka erityistä käyttäytymisen oppiainetta ei olekaan olemassa. Olisi kuitenkin varmaan hyvin tärkeää se, että oppilaille luettaisiin nämä arvioinnin perusteet ja ne jaettaisiin heille kirjallisena, vaikka ne ovatkin luettavissa koulun opetussuunnitelmassa.
Laitan arvioinnin perusteet tähän näkyviin:
Arvosana 10, (jonka itse alleviivaisin)
Oppilas osaa käyttäytymisessään ottaa tilanteen ja muut ihmiset huomioon. Oppilaan toiminnassa on selvästi näkyvissä erinomaista vastuullisuutta; hänellä on erittäin positiivinen vaikutus omaan yhteisöönsä. Hän on suvaitsevaisuudessaan ja erilaisuuden hyväksymisessä esimerkkinä muille. Hänen toimintansa sosiaalisissa tilanteissa voi näkyä ulospäin suuntautuvana toimintana tai ilmetä hiljaisena sisäisenä lujuutena, mikä tulee esiin itsenäisinä valintoina ja ryhmästä riippumattomina omina ratkaisuina. Oppilas suhtautuu avoimen asiallisesti auktoriteetteihin esimerkiksi opettajiin ja pyrkii näiden kanssa luontevaan vuorovaikutukseen. Oppilas kantaa erinomaisesti vastuuta yhteisestä työ- ja elinympäristöstä.
Arvosana 9
Yhdeksikön saava oppilas on hyväkäytöksinen ja vastuuntuntoinen. Hänellä on kiitettävät sosiaaliset taidot. Oppilas ylittää selkeästi arvosanan 8 tason lähes kaikilla käyttäytymisen osa-alueilla. Oppilaan käyttäytymisessä on joitakin arvosanan kymmenen piirteitä, mutta hän ei osoita yhtä suurta esimerkillisyyttä, oma-aloitteisuutta ja vastuullisuutta yhteisistä asioista kuin arvosanaan kymmenen yltävä oppilas. Oppilas kantaa kiitettävästi vastuuta yhteisestä työ- ja elinympäristöstä.
Arvosana 8
Kahdeksan on käyttäytymisen perustaso: käyttäytyminen ja toiminta on ystävällistä ja asiallista ja enimmäkseen tavoitteiden suuntaista. Hän noudattaa koulun järjestyssääntöjä ja ohjeita. Oppilas toimii rehellisesti, antaa muille työrauhan ja pystyy toimimaan erilaisten ihmisten kanssa. Oppilas ottaa muut ihmiset huomioon eikä osallistu kiusaamiseen. Hän käyttää asiallista kieltä. Oppilas huolehtii yhteisestä työympäristöstä omalta osaltaan.
Arvosana 7
Oppilas hallitsee käyttäytymisen ja ryhmässä toimimisen perustaitoja, mutta hän tarvitsee välillä ohjausta näissä taidoissa ja järjestyssääntöjen noudattamisessa. Hän tiedostaa oikean ja väärän eron, mutta tarvitsee vielä käyttäytymisen ohjausta toimintaansa ja mahdollisesti kielenkäyttöönsä eri tilanteissa. Oppilas tarvitsee jonkun verran ohjausta työrauhan noudattamisessa sekä työympäristöstään huolehtimisessa.
Arvosana 6
Oppilas tarvitsee usein ohjausta käyttäytymisen ja ryhmässä toimimisen perustaidoissa sekä järjestyssääntöjen noudattamisessa. Oppilaan kyky vastaanottaa ohjausta vaatii kehittymistä ja ohjaamisen lisäksi häntä on saatettu ojentaa esimerkiksi kasvatuskeskusteluin tai jälki-istunnolla. Oppilaan kyky erottaa oikea ja väärä vaatii kehittymistä ja hänellä on mahdollisesti luvattomia poissaoloja. Oppilaan kielenkäyttö vaatii usein ohjaamista asialliseen suuntaan.
Arvosana 5
Oppilas tarvitsee jatkuvasti ohjausta käyttäytymisen ja ryhmässä toimimisen perustaidoissa sekä järjestyssääntöjen noudattamisessa ja asiallisessa kielenkäytössä. Ohjaamisen lisäksi oppilaan kohdalla on jouduttu käyttämään ojentamis- ja rankaisutoimenpiteitä. Oppilaalla on mahdollisesti paljon luvattomia poissaoloja. Hän saattaa käyttää henkistä tai fyysistä väkivaltaa tai osallistua aktiivisesti kiusaamiseen. Hän häiritsee muiden oppimista ja koulunkäyntiä. Oppilas vastustaa käyttäytymiseensä puuttumista eikä osoita aktiivista halua käyttäytymisensä parantamiseen. Oppilas saattaa syyllistyä ilkivaltaan, vahingontekoon tai vaaran aiheuttamiseen. Hän on piittaamaton koulun sääntöjä tai muita ihmisiä kohtaan.
Itsestäni tuntuu siltä, että koko koulunkäynnin mielekkyys ja merkitys on suuresti riippuvaista siitä vuorovaikutuksesta, millaista opetusta ja toimintaa koulu tarjoaa sekä siitä millaista käyttäytymistä ja toimintaa oppilaat harjoittavat tai voivat harjoittaa koulun puitteissa. Tietoisuutta tästä olisi varmaankin lisättävä, ettei käyttäytymisen numero jäisi koko elämän ajan pikkuisen epäselväksi tai hämäräksi ja ettei siihen pääsisi vaikuttamaan liikaa yhteiskuntapoliittiset tai taloudelliset lähtökohdat joko oppilaiden tai opettajien elämässä. Käyttäytymisen arvointiin tulisi varmaankin saada lisää arviointiperusteita, sillä ei ole varmaa se, onko kaikki hyvää käyttäytymistä lapsen kannalta, mitä heiltä koulu, aikuiset ja vanhemmat vaativat. Käyttäytymiseenhän liittyy usein tunteita,velvollisuuksia ja jopa pakkoja. Onko vaarana myös se, että kympin käyttäytyminen nykyisine määrittelyineen muodostuu ylivoimaiseksi muun koulutyön ohella ja sen hallintaan vaadittaisiin siten tuntimääriä, johon koululla ei ole mahdollisuuksia. Se taas, joka saa viitosen käyttäytymisestä on todennäköisesti jäänyt vaille vanhempien seuraa, huolenpitoa ja ohjausta lähes kokonaan.
Martat osallistuvat tänäpäivänä hankkeeseen, jonka tähtäimessä on lapsiystävällisen yhteiskunnan luominen. Kansallinen lapsistrategian valmistelu alkoi ihan juuri. Lapsimyönteisen yhteiskunnan rakentajat korostavat tulevaisuususkoa, ratkaisukeskeisyyttä, dialogia, osallisuutta ja jatkumoa. Lapsuuden ymmärtäminen, lapsen oikeudet, perheiden monimuotoisuus, työelämän ja varhaiskasvatuksen merkitys sekä lapsiperheköyhyys, tutkimustieto ja lapsen oikeuksia koskeva tutkimus korostuvat.
Työtä tehdään sosiaali- ja terveysministeriön sekä Opetus- ja kulttuuriministeriön käynnistämänä kaikkia osapuolia, sidosryhmiä ja ministeriöitä ja lapsia kuulemalla. Hankkeeseen voi lähemmin tutustua otsikolla Kansallinen lapsistrategia.
