KATARIINAN MARTTABLOGI

...oh, beibebeibe...
Pidän tätä blogia sekä omaan kirjalliseen tutkimukseeni että marttaharrastukseen liittyvänä. Kirjoitan siis joskus "mariana", joka on myös yksi kolmesta etunimestäni, että "marttana", jonka nimen saan Marttaliiton jäsenenä. Marttojen ravintoneuvonta, ympäristöasioiden hoidon korostaminen ja käsityö ovat aiheita, joita tahdon erityisesti painottaa. Marttaliiton toiminta perustuu kotitalousneuvonnassa asiantuntemukseen ja vapaaehtoistyöhön sekä keskinäiseen luottamukseen yhdistystoiminnassa.
Blogini aiheet löytyvät oikean sivupalstan lopusta. Painamalla nuolista saat aiheet näkyviin.

tiistai 31. tammikuuta 2017

Yli vuorten

Blogini kirjoittaminen on loppunut, siltä tuntuu itsestäkin, kun aikaa vaan kuluu, eikä mitään tekstiä enää näy täällä. Nyt kuitenkin törmäsin yhteen hyvään elokuvaan (Yli vuorten, ohj. romanialainen Cristian Mungiu) , joka linkittyy väitöskirja-aiheeseeni. Laitan siitä muutaman ajatuksen näkyviin. Kysymys on elokuvan sanomasta, jota en löytänyt elokuvan arvostelijoilta. Kannattaa kuitenkin lukea niistä muutama tämän lisäksi.
Elokuvassa kaksi lapsuudenystävää kohtaavat. He ovat kasvaneet yhdessä orpokodissa toistensa ystävinä ja rakastavaisina. Toisesta, Voichitasta, on tullut sen jälkeen nunna ja toinen, Alina, on ollut tarjoilijana sekä asunut perheessä ja tehnyt siellä työtä. Alina tahtoo muuttaa nyt ystävättärensä luo luostariin, jossa molemmille ei ole omaa huonetta, vaan he jakavat Voichitan huoneen. Ystävyydessä Alina jatkaa kiintymyksen osoitusta, mutta Voichita viestii nunnakutsumuksensa velvoitteita. Tämän seurauksena Alinan mieli järkkyy ja se ja luostarin toimenpiteet johtavat hänet lopulta kuolemaan.
Elokuva näyttää hyvin sen, kuinka Voichita elää isä-suhdetta luostarin pappisjohtajaan tahtoen hänen siunauksensa ja hyväksyntänsä toiminnalleen, mutta Alina kapinoi, eikä hän kannata pappina toimivan johtajan ajatuksia ja mielipiteitä. Uskonnollisuus ei kiehdo häntä, eikä hän sopeudu luostarin ilmapiiriin eikä tapoihin. Hän ei saa myöskään Voichitaa mukaansa, joten edessä on täydellinen katastrofi. Alinan toimittaminen sairaalaan tapahtuu liian myöhään ja luostarin liian ankarat toimenpiteet ja kohtelu koituvat hänen kohtalokseen.
Ketä voi syyttää? Papilla ja hänen puolisollaan (elokuvassa äiti) on johdettavana luostarissa useita lapsia, tyttöjä, naisia, joiden kanssa asiat ovat Alinan tuloon asti sujuneet. Elokuva kuitenkin päättyy siihen, että luostari saa syytteen kuoleman tuottamuksesta ja se joutuu vastaamaan Alinan kohtelusta tuomioistuimen edessä.
Alinan tilanteessa vaikea kysymys on se, että hänelle ei ole aluksi luostarissa omaa tilaa. Voichita joutuu useita kertoja anomaan sitä, että tämä saisi jäädä luostariin, ennen kuin vaikeudet kasvavat. Alina ei pääse kokeilemaan luostarielämää kuin Voichitan kautta, eikä rakkaussuhde luostarissa ole kuitenkaan mahdollinen. Alina on kykenemätön itse ratkaisemaan tilannetta ja lähtemään luostarista. Miespuolinen pappi taas luottaa liikaa omiin kykyihinsä ja näkee Alinan käytöksen johtuvan paholaisen toiminnasta, jota hän yrittää torjua pahojen henkien manaamisella. Elokuvaa katsellessa kysyy itseltä, onko tämä menneisyyttä vai nykyaikaa? Voichitan uskonnollinen vakaumus ja antaumus johtavat hänet kauniiseen käyttäytymiseen ja rauhalliseen olotilaan ongelmista huolimatta. Asioista neuvotteleminen ja hyväksynnän saaminen ovat etusijalla. Alina taas kiivastuu, kapinoi, eikä pysty mihinkään sovinnolliseen noissa olosuhteissa. Jotkut elokuva-arvostelijat laittavat Voichitan ristiriitaiseen tilanteeseen, jossa kiintymys pappiin ja Alinaan risteilevät. Luostarikutsumus voittaa, mutta on eri asia se, millä tavalla siinä rakkaus eri osapuolten välillä on ratkaiseva. Isäsuhteen merkitystä hieman jo aikuisemmallakaan iällä ei voi vähätellä. Monet muut tekijät vaikuttavat rakkauteen ja asioihin, mutta niihin ei elokuvassa löydy muuta ratkaisua kuin jonkun osapuolen kuoleman kautta. Murheellinen ja tosi surullinen lopputulos, joka joskus toistuu myös eletyssä elämässä ennen aikojaan.