KATARIINAN MARTTABLOGI

...oh, beibebeibe...
Pidän tätä blogia sekä omaan kirjalliseen tutkimukseeni että marttaharrastukseen liittyvänä. Kirjoitan siis joskus "mariana", joka on myös yksi kolmesta etunimestäni, että "marttana", jonka nimen saan Marttaliiton jäsenenä. Marttojen ravintoneuvonta, ympäristöasioiden hoidon korostaminen ja käsityö ovat aiheita, joita tahdon erityisesti painottaa. Marttaliiton toiminta perustuu kotitalousneuvonnassa asiantuntemukseen ja vapaaehtoistyöhön sekä keskinäiseen luottamukseen yhdistystoiminnassa.
Blogini aiheet löytyvät oikean sivupalstan lopusta. Painamalla nuolista saat aiheet näkyviin.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Pursuava vaatekaappi

Mitä tehdä vanhoille vaatteille? Mistä ostaa vaatteita? Millainen vaate on mieluisa? Minkä tähden pukeutua? Mitkä vaatteet ovat välttämättömiä, tarpeellisia? Mitä ajatella vaatteiden muotialasta?
Tässä muutamia kysymyksiä, joita itse mietin parhaillaan. Olen kirjoittanut blogiini aiemmin aiheesta Huivi ja Vaatteet ovat aatteet ja nyt aihe tuntuu taas askarruttavan ainakin itseäni. Marttojen sivustolta löysin keskustelun aiheesta "mitä tehdä vanhoille vaatteille", mutta ollakseen naisjärjestö siellä on hyvin vähän aiheesta, eikä Martat-lehden sivustollakaan ole vaatejuttuja juurikaan käsitelty, mikä olkoon tässä yhteydessä omasta mielestäni positiivinen seikka. Vaatetuotanto on sen verran laajamittaista, että kaikki voivat löytää itselleen vaatteita, jotka ovat asianmukaisia. Ei siis tarvitse kiinnittää siihen sen enempää huomiota, vaan keskittyä olennaisimpiin asioihin. Onko näin?
Kun itse olen hankkinut humanistisen alan koulutuksen, niin siinä ei vaateasia ole ollut päällimmäinen, johon koulutusala olisi kiinnittänyt mitään huomiota. Ainoastaan valmistujaisjuhlien pukeutumisesta on olemassa joitakin suosituksia, joita yleensä noudatetaan. Tietyn asiasisällön aiheeseen liittyen löysin vasta väitöskirjan teon vaiheessa, jossa tutustuin sääntökuntapukeutumiseen ja siihen, millaisia käsityksiä pukeutumiseen voi liittyä. Olisiko näistä kuitenkin syytä vihdoin luopua? Tietysti on niin, että luostareissa asuu vielä nykyisinkin ihmisiä ja he edustavat jokaisessa julkisessa tilanteessa vain yhteisöään, jolla tavallisesti on jokin vaate tunnusmerkkinä. Omia vaatteita ei ole ja joidenkin käsitysten mukaan niiden välttäminen liittyy siihen, että mitään muutakaan omaa persoonallista ei ole, eikä tuoda esille, mikä erottuisi yhteisöllisistä ja yhteisistä päämääristä. Omista vaatteista kieltäytyminen tarkoittaa siis yksilöllisyyden kieltämistä näissä yhteyksissä. Samaa tarkoittavat ilmeisesti ainakin jossain määrin erilaiset virkapuvut, joissa ihminen, joka sellaisen omistaa, edustaa virkaansa ja tehtäväänsä tässä asussa esiintyessään. Marttakin pukeutuu marttapaitaan, kun haluaa tuoda esille vain yhteisöllisen puolen identiteetistään.
Kun tarkastelee nykyistä vaatteiden massatuotantoa ei voi välttyä siltä ajatukselta, että siinä ei yksilöllisyyden korostuksella ole myöskään kovin suurta merkitystä. Vaatteiden väreillä voi myös valita sen, haluaako jättää asian vähälle huomiolle ja pukeutua siten, ettei se kiinnitä mitään erityistä huomiota, mutta onko tämä sittenkään itse asian ydin, jos haluaa pukeutumistaan jollakin tavalla kehittää. Hyvin istuvat so. sopivan kokoiset vaatteet ovat kalliita ja lähes jokainen joutuu vaatteitaan korjaamaan, jos aikoo sellaisia hyvin sopivia itselleen saada, sillä vaatteiden standardikoko on aika harvalle juuri se sopiva. Myös materiaalit ja suunnittelu maksavat, joten vaatteiden hinta on pian "pilvissä", jos niiden laatuun kiinnittää huomiota. Onko tämä sitten kuitenkaan tarpeellista? Eikö ole kutakuinkin sama, mitä päällensä laittaa arkiseen aherrukseen? Onko sillä väliä näyttävätkö vaatteet hyviltä, eikö riitä se, että ne täyttävät perimmäisen tarkoituksensa?
Näihin kysymyksiin voi jokainen vastata mielessään sen juuri oikealta tuntuvan vastauksen. Voi olla myös, että ikä vaikuttaa vastauksen lajiin ja omalla koulutusalalla on siihen myös vaikutuksensa. Se, joka kannattaa hyvien tapojen noudattamista, tuskin enää siihenkään nykyisin liittää kovin paljon pukeutumiseen liittyviä vaatimuksia. Se, mitä kaupasta voi ostaa, noudattaa myös hyvää makua ja hyviä tapoja... Näinkö? Mikä on siis pukeutumisen "viesti" ja onko sitä enää hyvinvointiin pyrkivässä yhteiskunnassa ja sitä edustavissa järjestöissä.

lauantai 4. lokakuuta 2014

Lasten kanssa juttusilla

Lapset asettivat minut tässä eräänä päivänä uskontotestiin seuraavassa tilanteessa: Liisa (7v.) oli saanut koulusta uskonnontehtäväksi värittää Israelin kartan. Istuimme kaikki keittiön pöydän ääressä Liisan tehdessä väritystehtäväänsä. Silloin mummi lausahti: "minä olen käynyt Israelissa" näyttäen Jerusalemin kohtaa kartassa. "Näitkö siellä Jeesuksen", Liisa kysyi, joka väritti juuri Jeesuksen toiminta-aluetta kartassa. "Ei, Jeesusta ei voi enää nähdä, hänhän on kuollut ja taivaassa," mummi vastasi, mutta "näin mä siellä sijaisjeesuksia", hän jatkoi. Tähän keskusteluun liittyi sitten Aamos (8v.) sanoen: "No, näitkö siellä niitä Jeesuksen opetuslapsia?" "En niitä vanhoja, niitäkään ei voi enää nähdä, kun nekin ovat jo kuolleet, mutta näin mä uusia Jeesuksen opetuslapsia", keskustelu jatkui mummin lausumana. "Kuka niitä sitten on opettanut?" kysyi edelleen Aamos fiksusti. Siihen mummi lausahti, että "Raamattu, rukous ja taivas", mielessään ajatus, että tyydyttivätköhän nämä vastaukset nyt kenties lapsia ja voiko niitä perustella lainkaan teologian näkökulmasta. Keskustelu kristinuskon osalta jäi meillä nyt tällä kertaa tähän -lasten kysymyksiä ei tullut enempää, joten ajattelin, että ehkä tämä riitti nyt tästä aiheesta, onhan lapsille luettu Raamatun kertomuksia jo niin moneen kertaan Lasten Raamatusta ja myös Eeliksen (10v.) saamasta ihan virallisestakin Raamatusta, jonka hän sai koulustaan.
Itse jäin miettimään noita omia eli mummin vastauksiani ja perustelin niitä sillä, että Jeesuksen ollessa juutalainen rabbi, Israelissa voi nähdä vielä nykyäänkin juutalaisia rabbeja ja toivon mukaan heistä joku toimii Jeesuksen sijaisena viisaine opetuksineen, joku, joka välittää kristinuskon sanomaa lapsille, vaikka juutalaiset rabbit ovatkin tietysti enemmän juutalaisuuden tulkkeja, eikä Vanhassa Testamentissa ole kenties niin paljon kertomuksia lapsille kuin Uudessa, näin tulee äkkiseltään mieleen. Myöskään kukaan juutalaisista rabbeista ei ollut erikoistunut lasten uskonnollisiin kysymyksiin siinä määrin kuin Jeesus oli omana aikanaan (Mk 10:13-16), joten voisi kuvitella, että nykyään joku on, koska juutalaisetkin voivat lukea Uutta Testamenttia.
Mummin päivään lastenlasten kanssa kuuluvat nämä monenlaiset juttelut, joiden aiheena on milloin mitäkin vaikeaa vastattavaa kuten mikä on maailman vanhin puu ja missä se on, mitä mummi on pelännyt kaikkein eniten elämässä, kuinka iso on avaruus, voiko järvikaloille perustaa kotiakvaariota jne.jne. Joskus mummista tuntuu, että keskustelu lastenlasten kanssa ei olekaan keskustelua lasten kanssa, vaan lapsilla on kysymyksiä, joihin ei mummilla eikä kaikilla aikuisillakaan ole vastausta. Jos toisaalta kaiken tietäisi, ei jäisi enää mitään, ei tutkijallekaan työtä.