Lapset asettivat minut tässä eräänä päivänä uskontotestiin seuraavassa tilanteessa: Liisa (7v.) oli saanut koulusta uskonnontehtäväksi värittää Israelin kartan. Istuimme kaikki keittiön pöydän ääressä Liisan tehdessä väritystehtäväänsä. Silloin mummi lausahti: "minä olen käynyt Israelissa" näyttäen Jerusalemin kohtaa kartassa. "Näitkö siellä Jeesuksen", Liisa kysyi, joka väritti juuri Jeesuksen toiminta-aluetta kartassa. "Ei, Jeesusta ei voi enää nähdä, hänhän on kuollut ja taivaassa," mummi vastasi, mutta "näin mä siellä sijaisjeesuksia", hän jatkoi. Tähän keskusteluun liittyi sitten Aamos (8v.) sanoen: "No, näitkö siellä niitä Jeesuksen opetuslapsia?" "En niitä vanhoja, niitäkään ei voi enää nähdä, kun nekin ovat jo kuolleet, mutta näin mä uusia Jeesuksen opetuslapsia", keskustelu jatkui mummin lausumana. "Kuka niitä sitten on opettanut?" kysyi edelleen Aamos fiksusti. Siihen mummi lausahti, että "Raamattu, rukous ja taivas", mielessään ajatus, että tyydyttivätköhän nämä vastaukset nyt kenties lapsia ja voiko niitä perustella lainkaan teologian näkökulmasta. Keskustelu kristinuskon osalta jäi meillä nyt tällä kertaa tähän -lasten kysymyksiä ei tullut enempää, joten ajattelin, että ehkä tämä riitti nyt tästä aiheesta, onhan lapsille luettu Raamatun kertomuksia jo niin moneen kertaan Lasten Raamatusta ja myös Eeliksen (10v.) saamasta ihan virallisestakin Raamatusta, jonka hän sai koulustaan.
Itse jäin miettimään noita omia eli mummin vastauksiani ja perustelin niitä sillä, että Jeesuksen ollessa juutalainen rabbi, Israelissa voi nähdä vielä nykyäänkin juutalaisia rabbeja ja toivon mukaan heistä joku toimii Jeesuksen sijaisena viisaine opetuksineen, joku, joka välittää kristinuskon sanomaa lapsille, vaikka juutalaiset rabbit ovatkin tietysti enemmän juutalaisuuden tulkkeja, eikä Vanhassa Testamentissa ole kenties niin paljon kertomuksia lapsille kuin Uudessa, näin tulee äkkiseltään mieleen. Myöskään kukaan juutalaisista rabbeista ei ollut erikoistunut lasten uskonnollisiin kysymyksiin siinä määrin kuin Jeesus oli omana aikanaan (Mk 10:13-16), joten voisi kuvitella, että nykyään joku on, koska juutalaisetkin voivat lukea Uutta Testamenttia.
Mummin päivään lastenlasten kanssa kuuluvat nämä monenlaiset juttelut, joiden aiheena on milloin mitäkin vaikeaa vastattavaa kuten mikä on maailman vanhin puu ja missä se on, mitä mummi on pelännyt kaikkein eniten elämässä, kuinka iso on avaruus, voiko järvikaloille perustaa kotiakvaariota jne.jne. Joskus mummista tuntuu, että keskustelu lastenlasten kanssa ei olekaan keskustelua lasten kanssa, vaan lapsilla on kysymyksiä, joihin ei mummilla eikä kaikilla aikuisillakaan ole vastausta. Jos toisaalta kaiken tietäisi, ei jäisi enää mitään, ei tutkijallekaan työtä.
