Viihtyisä ympäristö

Asun itse kerrostaloalueella ja alueeni viihtyisyydestä on tehty vuosittain taloyhtiön puolesta kyselyjä sen suhteen, mitä mieltä siitä asukkaat ovat. Vaikuttavatko siihen istutukset, talojen värit, parvekeistutukset, autoliikenne, ulkoilu- ja kävelyreitit, puistot, puut tms. Kyselyistä on sitten julkaistu taloyhtiön lehdessä tulokset. Tällaista tutkimusta on yhteiskunnassa paljon. Meillä oli jokin aikaa sitten marttaillan aiheena puutarhan ja pihojen hoito ja istutukset omakotitaloissa ja rivitaloissa. Kerrostaloalueella ei juurikaan voi pitää kasvimaata, mutta alalla tapahtuu koko ajan aika paljon ja taloyhtiöissä toivon mukaan varmaan myös seurataan alan uusimpia trendejä. Voisiko sanoa, että elämme nykyisin autokulttuurissa, joka vaikuttaa ympäristöön todella paljon? Autot vievät tilaa, ehkä myös asuintilaa, mutta niillä, joilla auto on, se on tietysti myös mahdollisuus erilaisen asioiden toteuttamiseen, niin etteivät auto ja asuintila ole vaihtoehtoja. Omassa ympäristössäni on kuntoiluhalli ja urheiluhalli ja niiden läheisyydessä on suuren suuret parkkitilat. Kukaan ei varmaankaan myöskään mieti sitä, voitaisiinko nämä alueet muuttaa puistoiksi tai ruohikoiksi, koska se nyt vaan on niin, että ihmiset haluavat autoilla kuntoilemaan. Kukaan ei juurikaan vaihda automatkaa pyöräilyyn tai kävelyyn ja tahdo sillä korvata osaa kuntoilusta.
Ympäristön viihtyvyyteen vaikuttavat myös kodin viihtyvyys ja monet muut seikat kuten se, missä määrin voi itse siihen vaikuttaa. Kodin sisustukseen nähden on olemassa isopino aiheeseen liittyviä julkaisuja. Vuosittain pidettävät asuntomessut eri puolilla, joissa itse en ole milloinkaan käynyt, kertovat omaa kieltään asumiseen liittyen.Kotia pidetään yksityisalueena, jossa jokainen itse määrittelee viihtyvyyden määrän ja laadun. Kun nykyisin tuntuu siltä, että aika harvoin saa vierailukutsun jonkun kotiin, niin mistä se kertoo? Ovatko julkisten tilojen rakentaminen ja kodin sisutuslehdet aiheuttaneet sen, että ihmiset tahtovat lisätä omaa päätösvaltaansa sen suhteen, mikä on viihtyisää asumista ja viihtyisä koti. Viihtyvyyttä voi tietysti tarkastella myös lähes kaikkeen elämiseen liittyvänä: onko viihtyisyyttä luovia tavaroita, astioita, huonekaluja, vaatteita jopa lähimmäisiä ja kotieläimiä... Teemoja on runsaasti, mutta tietysti ympäristön viihtyvyys viittaa erityisesti juuri miljööseen ja asumiseen.
Ympäristön viihtyvyyteen liittyy varmaan myös erilaisiin ympäristöihin tutustuminen ja mahdollisuus vaihtaa ympäristöä aina silloin tällöin. Luonnossa retkeily, marjastaminen ja sienestys ovat asioita, joihin voi liittää myös ympäristön viihtyvyyden tarkastelua. Metsän ihanuuteen voi tutustua sitä kuvaten ja värejä aistien. Viimeksi kun itse kävin metsäisellä suolla, niin tutkin alueen kasveja ja juuri suon kasvithan ovat usein pieniä ja hentoja - tuotapa en taas pitkään aikaan ollut huomannut. Itse teen myös parhaillaankin vapaaehtoistyötä ympäristöasiassa. Etsin niitä tahoja, joiden kanssa voisi pohtia ympäristökysymyksiä, jäteongelmia ja parantaa ympäristöolosuhteita omassa asuinympäristössäni. Eivät työ ja vapaaehtoinen työ lopu tässä merkityksessä ikinä.
Laitan vielä pari aiheesta löytämääni kuvaa, joita meditoimalla ympäristöä voi tarkastella todellakin hyvin eri näkökulmista käsin. Toinen niistä on metropoli ja toinen lato maaseudulla. Kumpi on sinun ympäristösi ja kumpaan mielesi halajaa?

Terveyden edistäminen

Olen "maistellut" näitä nykyisessä hyvinvointikeskustelussa käytettäviä sanoja, joista edellisessä kirjoituksessa on esillä tuo syrjäytyminen tai osattomuus. Virallisen hyvinvoinnin edistämisen "kieli" voi osaltaan johtaa ihmistä sellaisten ongelmien tarkasteluun, joihin hänellä ei ole riittävää koulutusta ja osaamista, siksi sanoudunkin irti liiasta asiantuntijuudesta tämän aiheen yhteydessä, mutta haluan silti osallistua keskusteluun omia näkökohtia esiintuoden. Olisi parasta, jos voisi itse suunnistaa tässä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen maastossa sen mukaan, että oma tilanne tosiaankin paranee eikä huononnu, niin kuin voi käydä yhteiskunnan palveluihin ja keskusteluun tutustuessa. Terveyden edistäminen on monen maailmanlaajuisen ja kansainvälisen järjestön tavoitteena. Mainittakoon näistä tässä yhteydessä vaikkapa Yhdistyneitten Kansakuntien WHO (World`s Health Organization) tai Suomessa sosiaali- ja terveysministeriö, Mannerheimin lastensuojeluliitto ja Marttaliitto. Terveyden edistämisessä on useita eri osa-alueita, joista Marttaliiton osalle tulee erityisesti ravintoneuvonta. Olen tutustunut tähän ravintoneuvontaan käymällä muutamia ruokakursseja, lukemalla joitakin Marttaliiton parissa julkaistuja ruokakirjoja, Martat-lehdessä olevia ruokaohjeita ja seuraamalla Marttaliiton sivustoa. Mitään kovin kokoavaa terveyden edistämisen ohjelmaa en ole kuitenkaan näiden perusteella havainnut, mutta tietysti esillä on paljon terveelliseen ruokaan liittyvää kuten vihannesten ja marjojen runsas käyttö sekä ruokalautasen terveellinen koostumus. Ruuan hankkimiseen, ruuan hintaan ja valmistamiseen nähden olisi kuitenkin ainakin omasta mielestäni vielä paljon aiheita pohdittavaksi. Juuri nyt on esillä paikallisruuan ostaminen ja suosiminen. Myös rasvojen ja jauhojen käyttöön liittyvistä tutkimuksista voisi olla enemmän puhetta ja kirjoituksia. Ravinnon alalla pohditaan nykyisin karppauksen hyödyllisyyttä (hiilihydraatiton ravinto), rasvojen käyttöä ja sen sellaista. Itselläni on valkoinen sokeri ollut jo useita vuosia lähes kokonaan ”pannassa” samoin valkoiset jauhot. Rasvojen suhteen kannatan niiden monipuolista käyttöä kuitenkin suosien kasvisöljyjen käyttöä. Myös hieman margariinia kuuluu ravintooni, sillä eläinrasvoista aiheutuva kolesteroli on sen verran yleinen vaiva, että sitä pitää varoa. Valitsemillani linjauksilla on ollut itselleni hyviä terveysvaikutuksia, vaikka kilot ovatkin sitten kenties eri asia. Lasten ravintoa ajatellen olisi varmaan vielä tärkeämpää se, että se olisi monipuolista ja siinä toteutuisivat erityisesti terveyttä edistävät valinnat.

Ylipainosta on sanottu, että se on "globaali epidemia". Jotkut tutkijat ovat tosin sitä mieltä, että lievästi ylipainoiset voivat olla fyysisesti yhtä terveitä ja hyvässä kunnossa kuin normaalipainoisetkin. Vuosi tai pari sitten oli Martat-lehdessä artikkeleita painonhallinnasta, mutta siihen liittyen Marttaliitolla ei ole mitään erityistä ohjelmaa. Jokainen marttajäsen toimii asiassa vapaaehtoisuuden pohjalta ja varmaan moni, joka on erilaisia dieettejä kokeillut ja ruoka-aineiden kanssa painiskellut toteaa yleisessä keskustelussa vallitsevan heiluriliikkeen tai korostusten vaihtelun aina sen mukaan, mihin asioiden paino asettuu tai mikä tuottaa tulosta tai muutosta painon suhteen. Painonhallinnassa voi eteen tulla juuri se ongelma, että se ei olekaan "hallintaa", vaan heilahtelua. Oikeastaan on aika mielenkiintoista pohtia sitä, tuoko edelleen ravitsemustieteen alalla tapahtuva tutkimus ja kehitys jotain uutta tähän ruuasta käytävään terveyskeskusteluun. Marttaliiton sivustolla oli juuri äskettäin pohdintaa yliopistollisesta ruokaprofessuurista ja koulujen ruokailusta sekä kotitalouden muuttamisesta taideaineeksi. Uskontojen osalta ruokaan liittyy paljon erilaisia tunne-elämyksiä ja käsityksiä. Niistä on julkaistu kirjojakin. Martat-lehdessä voisi varmaan tätäkin puolta tuoda enemmän esille ja ehkä korostaa niitä erilaisia merkityksiä, joita aterioihin, juhlapöytiin ja muihin ruokailutapoihin liittyy. Ruuan kattaukseen Marttaliitto on myös panostanut erilaisissa tempauksissa ja kirjoituksissa, mutta kaiken kaikkiaan olisiko aika tehdä jotain kokoavaa näistä ruoka-aiheista perinnettä ja nykyaikaa silmälläpitäen. Hyvinvoinnin myötä runsas ruoka irottautuu helposti yhteisyyden tunteen synnyttämisestä ja luo terveyteen liittyviä ongelmia, kun ruuan tehtävänä olisi kuitenkin edistää terveyttä ja luoda ihmisten välille yhteyttä ja yhteenkuuluvuutta. Olisko myös koko maassa toimivien marttayhdistysten parissa kiinnitettävä enemmän huomiota marttailtojen tarjoilujen laadun parantamiseen, jotta voitaisiin saavuttaa Marttaliitossa tehtyjä ravintosuosituksia? Pienenä lisäyksenä tähän vielä, että kirjoitin aiheesta omakohtaisesti myös aiemmin tässä blogissa (elokuu/2008).

Historian lehtien havinaa...