Olen viime vuosina tutustunut sekä pääkaupunkiseudun kerrostaloalueisiin mutta myös omakotitaloalueisiin. Toimistorakennuksia, erilaisia päivittäis- ja erikoistavarakauppoja, teknisiä tukkukauppoja, hyvinvointi- ja terveyspalveluita, ravintolapalveluita sekä autojen huolto- ja katsastuspalveluita on myös runsaasti bussireiteilläni. Bussissa istuessa ajatukset askaroivat erilaisissa päivän tapahtumissa ja siinä, mikä voisi juuri nyt koota ajatukset, havainnot, mielteet ja tunteet joksikin teemaksi ja vaikkapa blogin aiheeksi. Myös historian muutokset ja ajan kulun voi aistia samaa bussireittiä usein kulkiessa. Asettelin juuri äsken verhoja vanhaan vuosisadan vaihteessa rakennettuun taloon, jossa on aloitettu pojan vanhojen talojen korjausinnon seurauksena talon korjaustoimet nelisen vuotta sitten. Verhoja vanhaan taloon asetellessani ajatukseni siirtyvät toimistorakennusten verhoista tyhjiin ikkunoihin tai muuten tyypilliseen toimistosisustukseen. Missä ovat suomalaiset kangasyritykset (Finlayson, Marimekko tms.) värikkäine kangastuotteineen, joita ei näy suomalaisten yritysten ikkunoissa. Korkeissa toimistorakennuksissa ikkunoista näkyvät vain tietokoneet, lamput ja kaikenlaiset toimistosisustukseen tyypillisesti kuuluvat asiat sekä rappuset eri kerrosten välillä. Usein on aika tummaa väritystä: ruskeaa, harmaata ja mustaa.
Kun astuin ensimmäistä kertaa mainitsemaani vanhaan taloon kiinnitin huomioni siihen, että puulattioiden väritykset ovat yllättävän samankaltaisia vanhoissa puutaloissa eli hieman joko jotain harmaan sävyistä tai sitten vihertävää. Tämä sama väritys oli myös lapsuuden puutalojen lattioissa, joissa itse asuin koko lapsuuteni ja joissa olivat myös puulämmitteiset uunit ja hellat. Porin Matit lämmittävät nyt kyseistä vanhaa taloa niin kuin tuhansia muitakin ja niissä palaa puuta talven pakkasissa paljon, jos aikoo saada lämpöä aikaan. Tuli tietysti lämmittää sekä ruumista että sielua, mutta sen varjopuolena ovat savu, noki ja tuhka, jotka ovat ainaisena riesana tulen lämpöä hehkuvien ja tuottavien uunien hoidossa. Tulen ja tuhkan symbolinen merkitys on vuosisatoja vanhaa. Tulen elävyys ja polttavuus ovat monen meditaation ja laulun aiheena. Uskonnollisessa kielessä tulella on vahvoja symbolisia merkityksiä Raamatussakin. Tuhkasta nousee myös egyptiläisen taruston Feniks-lintu, jolla on symbolinen merkitys jonkin uuden asian luojana.
Puunpolton haittoja on käsitelty nykyisin jopa EU:n energiakeskusteluissa. Sen tuottamia ympäristöhaittoja pidetään sen verran suurina, ettei se sovellu energian tuottajaksi teollisuudelle enää. Kotitalouksien puulämmityksessä tähdennetään sitä, että puut pitää polttaa kuivina (vähemmän nokea ja tervaa) ja tuhkan hävittämisessä on seurattava ympäristökeskuksen ohjeita. Koivun tuhkasta saa lipeää, jota tarvitaan saippuan valmistukseen. Lipeän valmistusta tulee varmaan vielä opeteltuakin. Opin lapsena itse lämmittämään uuneja ja hoitamaan myös puuhellan sytytykset ja tuhkan poiston. Häkä (joka on hengenvaarallista) ja joka aiheutuu siitä, että laittaa uunin pellin liian aikaisin kiinni, kun puut ovat vielä kekäleinä, tuli myös lapsena tutuksi asiaksi ja silloin tuli opeteltua peltien sulkemista, puoleenväliin hiilloksen aikana ja kokonaan vasta sitten, kun hiillos on täysin sammunut. Vanhojen puutalojen lattioissa on myös sitä tuttua puulattian narinaa, joka aiheutuu luulavimmin siitä, että lattialautojen ja tukiosan väliin on jäänyt ”joustotilaa”. Siitä aiheutuu naapureille myös meluhaittoja ja omiinkin korviin asia saattaa olla harmillinen jatkuvasti kuultuna. Tuplaikkunoiden tiivistystä talvella opettelin myös lapsena ja siitä on muistona pumpulin laittaminen ikkunakarmien väliin ja ikkunoiden väliin kosteutta sitomaan pumpulilla päällystettyjä sanomalehtirullia ja tulitilkkurasioita. Huovat olivat käytössä ovien lämmittimenä ja eteisten ovet piti sulkea, koska lämpöä ei riittänyt eteiseen ja siellä sijaitsevaan WC:hen. Puulämmitteinen sauna sijaitsi talon kellarissa tai sitten erillisessä rakennuksessa puutaloalueella. Puuhella ruuanlaitossa on myös vanhaa perua. Siinä on se etu, että kattilatilaa on paljon ja uunissa paistuvat hyvin sekä uuniruuat että leivät. Uunien hiilloksissa paistuvat makkarat. Myös uunipuuron ja monet uunissa haudutettavat ruuat valmistuvat uunin jälkilämmössä vaikkapa yönkin aikana.
Vanhaa vai uutta asumiseen vai vanhaa ja uutta? Tätä joudun mielessäni pohtimaan nyt vanhan talon remonttia seuratessa. Kun viime vuosien aikana on tullut vierailtua myös uudessa marttatalossa uudenaikaiseine keittiöineen ja muine sähköisine laitteineen, niin jää miettimään sitä, onko Marttaliiton yli 100-vuotinen historia liian nopeasti sivuuttanut puulämmitteisten uunien mahdollisuudet joidenkin ruokien tai leipien valmistuksessa. Itse ainakin sain jo hyvää hiivaleipää aikaan mainitussa puuhellassa, vaikka olenkin sitä mieltä, että kokonaan siirtyminen puilla lämmitettävään talouteen on liian työlästä. Tuli menettää myös puhuttelevan ja symbolista merkitystä kantavat aiheensa, kun sen ”jätteitä”, nokea, savua ja tuhkaa joutuu liian paljon käsittelemään ja siivoamaan (ks. myös Marttaliiton siivousohjeet/kodin kemikaalit). Tietysti kysymys on myös kustannuspuolesta: joillekin puulämmitys on halpaa toisille se taas maksaa liikaa kuten sähkökin ainakin vanhoja taloja ja niiden käyttöä tarkasteltaessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti