Valokuva-albumistani
Tämä kuva on otettu kansakoulun ekaluokan keväällä, jolloin sain ensimmäisen oman pyörän. Se oli turkoosi Jupiter. Seison kuvassa (pikkuveljeni näkyy taustalla) Ounasjoentiellä Postin omistamien talojen edustalla, jossa asuimme. Pyörä lisäsi vauhdin tunnetta ja ajoin sillä usein n. kilometrin matkan läheisen Lempi-tädin luo. Ajoin myös usein Ounasjoen uimarannalle ja pyykkilaiturille sekä Ounasjoentien päästä päähän.
Jupiterpyörän jälkeen ajoin oppikoulussa ja lukiossa Rovaniemellä koulumatkoja keltaisella Jopolla ja tein pitkiä pyörälenkkejä Vanttauskoskelle, mutta sitten Helsingissä opintojen alettua pyörällä ajaminen väheni. Pyörä on ollut ehdottamasti minulle kaikkein tärkein kulkuneuvo elämässäni. Olen tosin omistanut myöskin lyhyen ajan kuplavolkkarin, mutta koska auto on melko vanha eli 1970-luvun malli enkä ole hyvä autonkorjaaja, en ole sitä pystynyt pitämään ajokunnossa. Vasta opiskelun päätyttyä ostin itselleni uuden vaihepyörän Helkaman, jolla ajoin työmatkoja assistenttina toimiessani. Helkamasta "pääsin eroon", kun joku ehti sen itselleen napata kerran juna-asemalta. Se oli suuri tragedia, koska pyörä on suhteellisen kallis ostaa. Opettajan työssäni olen käyttänyt myöskin paljon pyörää työmatkoihin. Uuden pyörän hankin tätä tarkoitusta varten Lappajärveltä, jossa olin vuoden opettajana. Tällä norjalaisella ja aika pienikokoisella pyörällä ajelen yhä niin, että pyörän keksijälle suuri kiitos tästä kulkuneuvosta. Juuri tänä syksynä menin kursseille, jonne 5 km:n matka on juuri sopiva pyörällä tehtäväksi. Siinä säästyy hyvät bussirahat!
ILOINEN ILME
Tämä kuva on otettu Kaartokadun postin omistamien talojen kodistamme, kun olin 13-vuotias. Olen saanut nauravan ilmeen kuvaan, vaikka usein murkkuikäisen tavoin muistan "murjottaneeni". Minua sanottiin joskus tosikoksi, mutta se piirre on luonteestani vuosien myötä kaikonnut lähes kokonaan. Eihän elämä niin vakavaa ole! Kuva on otettu sunnuntaina ja meillä oli vieraita käymässä. Laitoin vaaleansinisen puseron liivihameen kanssa ylleni. Puseron väristä pidin, mutta kangas siinä oli karhea. Siitä murjotin äidilleni, joka sen oli ommellut.
URHEILULLINEN TYTTÖ
Pelasin pesäpalloa erityisesti ennen lukioa, mutta se ei ollut varsinainen lajini. Koulun urheilutunneilla sain usein pesäpallojoukkueen kapteenin osan ja jaoin joukkueet, mikäli sain pesäpallomailasta viimeisen otteen. Harrastin myöskin yleisurheilua ja talvella pikaluistelua, jonka johdosta sain kuvani Lapin Kansan sanomalehteen. Varsinaisista sisäurheilulajeista muistan, että pelasimme koripalloa ja lentopalloa. Voimistelutunnit menivät usein opettajan tamburiinin tahdissa. Muun musiikin tahdissa me emme voimistelleet.
LUKION EKALLA
Alla olevassa kuvassa olen lukion ekaluokkalainen. Näin jälkeen päin kuvaa katsoessani näen siinä tulevan teologisen alani. Siinä määrin kuva muistuttaa jotakin keskiaikaista kirkollista taidemaalausta. Äidin antama kalevalaristi kaulassa täydentää tätä vaikutelmaa. Se on säilynyt tallessa. Olen antanut kuvalle nimen "katolinen tyttö", vaikka minut on kastettu luterilaisen kirkon jäseneksi, mutta keskiajallahan ei vielä luterilaista kirkkoa ollut. Jos pitäisi antaa jokin toinen nimi, niin ehkä se olisi Maria, joka on kaikkein yleisin ja tunnetuin naisen nimi, sillä minulle on kasteessa annettu kolme etunimeä Briitta, Maria ja Katariina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti