Nyt on taas jäähyväisten aika, sillä vuosi on vaihtunut ja vanhalle vuodelle sanotaan jäähyväiset eli näkemiit ja "heipat", jota tietysti käytetään myös kohdattaessa. Jäähyväiset-sanasta minulle tulee ensiksi mieleen vaikkapa jokin sävelmä, mutta myös siihen liittyviä monia muita aiheita. "Jäähyväiset aseille", jonka opin 80-luvulla Liisa Tavin esittämänä lauluna, oli alunperin Ernst Hemminwayn kirjoittama romaani II-maailmansodan tapahtumista. Mainitun romaanin kautta monet yhteiskunnalliset teemat nousevat mieleen vuoden vaihtuessa. Niiden tapahtumallisuus jää historiaan. Uudet tapahtumat odottavat tulemistaan tänä vuonna. Marttatoiminnassa ja käsityössä tavoitellaan hyviä tuloksia.
Jos googlettaa sanan jäähyväiset, saa sen käyttöön liittyviä useita merkityksiä. Jäähyväiset liittyvät tuutulauluihin, matkalle lähtöön, kuolemaan, vuodenaikojen vaihteluihin, rakkauteen, ajan kulumiseen, jopa yöhön ja nukkumiseen... ja vielä tietysti moneen moneen muuhun seikkaan. Joskus jäähyväiset ja uuden vastaanottaminen ovat ikään kuin samanaikaisia tai hyvin läheisesti peräkkäisiä tapahtumia. Jäähyväisissä on läsnä vanha ja uusi toisiinsa sekoittuneina.
Vanhan ja uuden kohtaamista voi soveltaa myös blogin pitämiseen. Uudet ajatukset valtaavat mielen siitä, mitä aiheita käsittelisi tänä vuonna blogissa. Kamera on nyt uusi ja sillä kuvien laatu toivottavasti hieman kohentuu, jos aikaa kuvaamiseen ja blogin pitämiseen löytyy. Jotkut aiheet ovat jääneet hautumaan ja odottavat käsittelyä, jos asia siltä tuntuu. Yhteisöllisyyden muotoa blogissa voisi kehittää: joko kavereitten kirjoituksia tai ryhmä, jota kiinnostaisi blogeilu. Ehkä tällä yksin puurtamisella on kuitenkin merkityksensä. Onhan sekin työtä se.
