Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Rakkaus on elämän perusvoima. Ilman sitä ei ole juuri voimaa elää. Kun saa rakkautta osakseen, pystyy sitä myös antamaan muille. Lapsille tuntuu olevan velvollisuus osoittaa rakkautta ja myötätuntoa enemmän kuin aikuisille, koska he eivät useinkaan pysty auttamaan itse itseään eivätkä aina ymmärrä, mitä itsen rakastaminen on. Itsensä rakastamisen perustana ja itsensä hyväksyminen ja itsereflektio,itsensä tunteminen myös. Näin psykologisesti.

 Joskus kuulostaa siltä, että itsensä rakastaminen saa egoistisen kaiun, kun on niin paljon kiinnostunut itsestä ja kiinnittää siihen huomiota. Vaatimaton ihminen voi jäädä vain siihen, että odottaa muiden rakastavan itseään. Se on eräs altruismin muoto. Kuitenkin ihan Raamatussa on kehotus rakastaa itseä (niin kuin lähimmäistäkin). 

 Tekoäly ja Internet ovat lisänneet mahdollisuuksia rakastaa itseä, tuoda esiin oman elämän tapahtumia ja muita itselle tärkeitä asioita. Tämä voi tuntua itsekkyydeltä ja narsistiselta suhtautumiselta itseen. Se on syytä pitää mielessä. Jos ajattelee kuitenkin sitä, kuinka harvat ihmiset ovat menneinä aikoina päässeet lehtiin kertomaan itsestään tai julkaisseet omaelämäkertoja, niin on kohtuullista, että kaikki pääsevät johonkin valokeilaan sitä halutessaan. 

Selfiet ovat lisääntyneet ja yleistyneet. Varsinkin nuoret ihmiset kääntävät kasvonsa kännykän kameraan ja kuvaavat kaunista nuoruuskuvaansa. Tunnettuja ovat myös nuorten only fans-sivustot, joissa alastomuus on myynnissä seksuaalisessa tarkoituksessa. Ja sillä ansaitsee, niin näyttäisi olevan. Hinta voi kuten olla liian kova koko ihmisen elämää ajatellen. Juuri nyt olisi nuoria ohjattava muunlaiseen itsensä rakastamiseen kuin on tämä. Yhteiskunta menettää paljon, jos nuorille muodostuu ymmärrys, että itsensä myyminen on itsensä rakastamista, eikö enemmän itsensä tuhoamista? Itsensä rakastaminen on laajemmassa yhteydessä itsensä suojelemiseen ja varjelemiseen. Se perustuu itsetuntemukseen. Ei pidä hankkia itselle kokemuksia, joiden pohjalta tulee vaikkapa mielenterveysongelmia. Aina ei tosin tiedä sitä, mitä oma kantti kestää ja siksi yltiöpäinen rohkeus tai muu silmitön vauhti (vauhtisokeus) esimerkiksi ansaitsemisen merkityksessä voi muodostua vahingolliseksi. Rakasta itseäsi,mutta älä tuhoa itseäsi,voisi olla aiheellinen toteamus netin tuomia mahdollisuuksia ajatellen. Ikärajat ovat vähintäänkin niitä, joita tarvitaan tällaista only fans-taloudellista toimintaa ajateltaessa. Silti itsemääräämisoikeuttakin olisi syytä miettiä, onko se vapaus, joka vie liian monia tuhoon.

 Rakasta itseäsi eli sieluasi. Tämä voisi olla hieman vanhahtava tapa ymmärtää itsensä rakastamista. Sana sielu viittaa ihmisen henkisiin puoliin kuten tahtoon, ymmärrykseen eli järkeen ja tunteeseen. Rakasta näitä. Ne olet saanut lahjaksi Jumalalta ja kaikestä siitä hyvästä, joka on tullut osaksesi. Niiden vaaliminen merkitsee niitä erilaisia mahdollisuuksia,joita liittyy tahtoelämään, tunne-elämään ja järkielämään. Kun Jumala loi ihmisen, hän ei luonut vain ruumista,vaan antoi ihmiselle myös sielun, jota rakastaa. Sielun kuntoon saaminen, sen rakastaminen, voi merkitä työtä, jota ei ole tottunut tekemään. Siihen viittaa hyvän omantunnon saaminen ja hankkiminen keskusteluin ja itsetutkisteluin. Vaikeuksia tuottaa usein se, että on kenties käännytty pois sielun rakastamisesta vain ruumiin rakastamiseen. 

 Ruumiinsa rakastamiseen liittyy paljon asioita, joissa kehityskulku on ollut mitä melkoinen. Moni kipuilee kehonsa kanssa eri tavoin, on sitä ja tätä mitä haluaisi muuttaa tai korjata. On sairautta ja ruumiin heikkouden kohtaamista aina kuolemaan asti. Rakkaus jotakin sellaista kohtaan, joka on vajavaista ja epätäydellista on rakkauden eräs suurin koetinkivi. Rakkaus, joka itsessään on jotain täydellistä, sulkee ruumista rakastettaessa huomaansa asioita, jotka ovat luonteeltaan muuta kuin tämä rakkauden täydellisyys. Siihen sisältyy oikea asenne suhteessa kohteeseensa. Aina voi lohduttautua myös sillä, että on Jumalan rakkauden kohteena, vaikka sitä ei kovin usein kokisikaan.  

 Ruumiin nautinnot rakkauden kohteena ovat usein kyllä kaikkein eniten kiusauksia ja myös kärsimystä tuottavaa. Oman kehon rakastaminen ja seksuaalisen nautinnon saaminen on johtanut monia askeettisen elämänasenteeseen taistelemaan liian suuriksi kasvaneita nautinnonhaluja kohtaan. Niin kuin ruuankin nauttimisen tai vaatetuksen merkityksessä. Puhutaanko seksuaalisessa halusta vai himosta, ruokahalusta vai mässäilystä, muotivaatteista vai kirpputoripukeutumisesta kertovat suhtautumisesta nautintoihin. Itse itsensä voi myös asettaa ikään kuin koekaniiniksi, kun arvioi tätä nautintojen viidakkoa. Jos rakastaa sieluaan niin kuin ruumistaan,ei lähde vain nautintojen rakastamisen tielle. Rakkauden varjon alla voi tapahtua monenlaista järkeen, tahtoon ja tunteeseen vedoten elämää elettäessä. Rakkaus kaikkinensa voi yllättää. 

 Joskus tuntuu, että yksilöllistä ruumiillisuutta ajateltaessa Jumala on jotenkin epäonnistunut Luoja, kun vertaa sitä, miten erilaisia ihmiset ovat ja miten erilaisia lahjakkuuksia kullakin on kehollisessa merkityksessä. Rakkaus itseä kohtaan on siksi koetuksella, ettei joillekin tule siitä ylpeyttä, itsensä korottamista ja muuta, jossa ihminen ei näe lahjojensa antajaa ja paistattele vain omaa erinomaisuuttaan ja luotuisuuttaan esille tuoden. Myös käpertyminen omiin puutteisiin ja vajavuuksiin, kateuteen muita kohtaan, estää näkemästä omia mahdollisuuksia elämän edessä. Rakastaa itseänsä on opetella rakastamaan ja käyttämään energiaansa ja voimaansa oikein myös lähimmäistä ajatellen.

Kauneus, hyvyys, ruumuus, pahuus

>

  Kesä on vaihtunut syksyksi ja kauneus ja vihreys vähenevät luonnossa. Jokainen vuodenaika on tietysti omalla tavalla kaunis, mutta kesä on niistä ylivoimainen. Kesä tulee aina ajallaan ja silloin on tosiaankin paljon kauneutta luonnossa ja maisemassa. Kaipuu nähdä ja kokea, haistella, tuoksutella sekä liikkua ulkona on kesällä erityisen suuri. 

Kesä on Suomessa vain n 3-4 kk vuodesta ja sinä aikana pitäisi tankata varasto täyteen siitä, mitä luonto tarjoaa,uida ja soudella luonnon vesissä, iloita kasveista ja kukista, samoilla metsässä, leikkiä lasten kanssa hiekkalaatikoilla, seurata heidän kesäisiä harrastuksiaan kuten ratsastusta ja parkcouraamista tai mitä ikinä. 

 Meille on opetettu omassa uskonnossa, että Jumala on luonut maailman. Sitä opetetaan myös muissa uskonnoissa. Aika taitava on ollut. Myös kehityskulku luonnossa on mitä ihmeellisin,mikäli haluaa kehitysuskoon vedota. Rakkaus luonnon kauneuteen ilmenee usein sen ihailuna, jopa hullaantumisena kaikkeen ympärillä olevaan. Luontoon voi mennä myös rauhoittumaan ja meditoimaan, kun mitään ei tarvitse tehdä muuta kuin avata silmänsä ja muut aistinsa sille, mikä ympäröi luonnossa kulkijaa. 

 Luonnonkauneus inspiroi myös taiteilijoita. Löytyy sen imitoijia ja uutta luovaa mielikuvitusta. Eläimet luetaan myös luontoon kuuluviksi ja kuten myös ihmiset eli koko maailma. Onko siis ihme, että ihminen kenties tämän kauneusarvon parhaana tuntijana etsii kauneutta paitsi luonnosta myös kaikesta muustakin ympärillä olevasta ja ihmisen itsensä aikaansaamasta. Rakastumisen ja ihailemisen kokemuksessa, oli se mihin asiaan hyvänsä, on kauneudella oma paikkansa ja jokaisella on myös omia kauneusarvoja, joihin ei tule millään vallankäytöllä tai arvostelulla puuttua.

 Kauneuden ja hyvyyden yhteen liittäminen on vanhaa perua. Hyvyys voisi kompata esim oikean,aidon ja kunnollisen kanssa. Tosin synonyymejä sanalle hyvä ja hyvyys löytyy useita kymmeniä eli se on jonkinlainen kattosana, jonka alla on lukuisia muita sanoja ja niiden merkitysten vivahteita. Rumuus on kauneuden vastakohta ja pahuus hyvyyden. Marraskuiseen luontoon voisi liittää sanan rumuus, mikäli katsoo luonnon värejä ja kasvien lakastumista. Ojien pientareet ovat täynnä ruskean mustaa kasvillisuutta, niittyjen vihreys vaihtuu eri sävyiseksi keltaisuudeksi ja kun puut pudottavat lopulta kaikki lehtensä jäljellä on luurankomaisia oksistoja metsäisillä teillä.

 Eläinten ja ihmisten maailmassa ikääntyminen, jonka luonto käy nopeasti läpi vuosittain, näkyy myös rumuuden lisääntymisenä. On kova työ pitää yllä kauneutta vanhuudessa. Se ei ole enää itsestään selvää. Jokainen tietää, mistä puhun, vaikka vanhenevaa ihmistä ei tule pitää rumana. Ikä voi sitä paitsi lisätä hyvyyttä, jota jokainen kaipaa kauneuden rinnalle. Ei tule myöskään verrata toisiinsa nuorta ja vanhaa ihmistä kauneuden ja rumuuden akselilla. Nuoren ihmisen hyvyys on erilaista kuin vanhuuttaan elävän. 

 Rumuus seuraa usein pahuudesta, ja myös ilkeydestä ja pahansuopaisuudesta. Rumalla ei ole hyvän aseita, vaan pahan aseet. Tosin ironisesti kyllä nämä asiat voivat usein sekoittua keskenään ja joskus on vaikea erottaa kauneutta rumasta ja hyvää pahasta. Se on niin kuin hymy huulilla, josta ei aina tiedä, mitä sillä tahtoo kukin ilmaista. 

 Kesä on taas jo loppunut. Sehän tuli jo todettua. Kuinka elää seuraava kesä, jotta siitä jäisi jotain kaunista ja hyvää varastoon. Minulta meni tänä kesänä puolet kesästä käden

murtuman hoitoon, joka kyllä paranee sitten ensi kesään mennessä. Jee.