Marttaliitossa on mukana tällä hetkellä noin 45 000 suomalaista naista ja noin 2 000 miestä. Kun olen muutamaan kertaan yritänyt rekrytoida uusia jäseniä omaan marttayhdistykseeni, olen usein saanut kuulla nuorilta ihmisiltä, että marttatoiminta ei ole heille ajankohtaista. Mikäli nuoria saataisiin yhä enemmän mukaan, he olisivat kiinnostuneita rahojen riittävyydestä ja ruoanlaitosta sekä syksyisin sienestyksestä ja marjastuksesta. Myös itse tekeminen ja käsityöt ovat nousussa. Näin arvioidaan asiaa Marttaliitosta kirjoitetuissa artikkeleissa. Onko marttatoiminta siis "mummoilua", johon luetaan kuuluvaksi vanhojen asioiden muistelu ja arvostaminen, vintage sekä downshiftaaminen, kohtuullistaminen ja elämisen tahdin hidastaminen, slow life. Muita mummoiluun liitettäviä asioita olisivat myös muun muassa säilöntä ja käsityöt (sukan neulominen). Samalla linjalla on kysymys siitä, ovatko nuo 2000 miesjäsentä esimerkkejä sitten "pappailusta", johon liittyy ruuanlaitosta kiinnostuminen vasta pappana.Omassa perheessäni ruuanlaitto on kiinnostanut myös poikia jo nuoruudesta lähtien. Ihan lähisukulaisissa on ruuanlaiton taitajia ja ravintola-alan työntekijöitä. Olen tähän itse tottunut, vaikka omaa isääni ei varsinaisesti keittiöhommat erityisesti saaneet innostumaan. Olen myös yrittänyt korostaa omassa kasvatustyössäni sitä, että ruuanlaitto, kodinhoito, ympäristöstä huolehtiminen ja lastenhoito kuuluvat molemmille sekä naiselle että miehelle. Tietysti jos on single, niin silloin on oma ruoka laitettava, ellei ole varaa syödä ravintoloissa tai ellei saa kutsuja osallistua ruokapäytään jossain muualla.
Oma isäni on jo kuollut. Usein kuitenkin muistelen häntä paitsi näihin kodin tehtäviin liittyen, myös tietysti isän ominaisuudessa. Isäni arvosti lastensa omaa selviytymistä elämässä ja heidän suorituskykyään. Siitä minulla on muistona urheilullinen lapsuus ja myös koulusuoritusten palkitseminen, itsenäisen työn ja avioliiton merkityksen korostaminen (myös nuorena solmitun). Olen kuullut myös joskus sellaisen kommentin miesten puolelta, että he kieltäytyvät joistakin kodin töistä sillä perusteella, että he ovat naista fyysisesti vahvempia ja heille lankeaa siten muita raskaampia töitä. Voi tietysti olla, että tämä asenne on aiemmin ohjannut monen miehen, myös oman isäni suhtautumista kodin hoitoa koskeviin asioihin.
Omaa isääni ajatellen muistelen häntä kovin kiitollisena sitä, että hän piti lastensa puolta suomalaisessa yhteiskunnassa ja vaikka juuri minä olin isälleni aika kova koettelemus asunto- ja taloushuolineni tietyssä elämänvaiheessa, sain kuitenkin hänen tukensa omassa kriittisessä tilanteessani. Ehkä isäni myös joutui hieman tarkistamaan oman kasvatustyönsä seurauksia tytärtään tukiessaan, sillä en muista kovin paljon saaneeni ohjausta talouskysymyksissä lapsena tai nuorena koululaisena ja siksi monet asiat jouduin kohtaamaan vasta itse omien yritysten myötä. Sain siis elää huolettoman lapsuuden.
Olisi varmaan hyvä jatkossa, jos Marttaliitonkin toiminnassa miehet olisivat enemmän mukana ja tietysti heidän tulisi saada ajanmukainen käsitys siitä, mitä marttatoimintaan liittyy ja mitä se jäseniään hyödyttää ja heitä auttaa. Sillä saralla on naisilla tehtävää, niin kuin on myös nuorten mukaan saamisessa. Suomalaista yhteiskuntaa ajatellen, usein mietityttää myös se, onko se menettänyt liikaa, kun isyyden merkitys on kaventunut. Politiikassa ja talouspolitiikassa sitä ei juuri ole. Uskonnollinen tulkinta isästä ja miehen aseman arvostuksesta on feminismin myötä ohentunut ja kaventunut myös ja saanut jopa negatiivisia merkityksiä. Naiskuvien korostaminen on myös ehkä tuonut omia ongelmia mukaan. Olen miettinyt aihetta eri kulttuurien kannalta ja palaan siihen blogissani mahdollisesti joskus uudemman kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti