Jumalakuvat ja naiseus

Kun Mooses kysyi palavalta pensaalta, mikä on Jumalan nimi, hän sai vastaukseksi, minä olen se, joka minä olen. (2Moos.3:14) Tähän ei liity Jumalan sukupuolta eikä myöskään mitään sen tarkempaa selitystä, johin voisi käsityksensä nojata. 

Jumalaan liittyy Raamatussa ominaisuuksia kuten oikeudenmukaisuus, viisaus, tieto, anteeksiantamus, armo ja rakkaus, mutta Raamatussa tunnetaan myös Jumalan viha, hänen rankaisunsa ja hänen lakinsa. Se, milloin ja missä tilanteissa Jumala on käyttänyt aiemmin näitä ominaisuuksiaan, on kerrottu Raamatussa, mutta aina ei voi tietää sitä, vastaako tilanne juuri nyt samaa, kuin mikä se oli Raamatun kirjoituksen aikoina. 

Raamatun Jumala on myös niin kuin isä, myös niin kuin äiti eli vanhemmat, jotka täyttävät tehtävänsä lastensa suhteen eli kasvattavat ja rakastavat heitä. Hän on tällaisine ominaisuuksineen läheinen, jonka puoleen tulee kääntyä hänen apuaan rukoillen kaikessa ja hänen olemustaan meditoiden. 

Eri uskontojen jumalakuvilla on yhteisiä ja toisistaan eroavia piirteitä. Mainittakoon tässä yhteydessä, että islamin jumalakuvaan kuuluu 99 erilaista Jumalan, Allahin, ominaisuutta. Näihin sisältyy myös mainitut kristinuskon Jumalan ominaisuudet ja lisäksi monia muita. Huomioni niitä lukiessani kiinnittyi ominaisuuteen "kyky häpäistä". Se tuntui pelottavalta ominaisuudelta niin kuin on Jumalan vihakin. 

Mikäli ajatellaan jumalakuvaa, jonka haastavat ihmistieteet, niin silloin jumalakuvassa korostuvat tieto, kaikkivaltius ja koko universumin hallitseminen. Jumala Luojana on Raamatussa ymmärretty näiden suuruuksien ja voiman lähteeksi. Sellaisena hän on myös tutkimaton ja mysteeri niin kuin ovat avaruus ja universumi, vaikka niistä on myös ihmisen tieto lisääntynyt aikojen kuluessa. 

Raamatullinen jumalakuva ikään kuin todentuu siinä toiminnassa, jota kirkossa on ja myös niissä ajatuksissa ja kannanotoissa, joita se tuo esille. Eri uskontojen jumalakuvat samoin niissä ympäristöissä, joissa uskontoja harjoitetaan. Tietysti jumalakuvat voidaan irrottaa niiden instituutioista ja tutkia niitä vain uskonnollisten tekstien valossa.

Entäpä sitten se jokaisen oma jumalakuva? Uskontojen vaikutuksesta ihminen etsii totuutta itsessään ja ympäröivästä todellisuudesta. Niin kuin vanhoissa teksteissä Jumalan kerrotaan puhuneen ihmisille, Jumala voi puhua myös nyt ihmisille. Se, joka tarkastelee kriittisesti uskonnon tarjoamaa jumalakuvaa, kenties etsii omaa jumalakuvaansa useasta eri lähteestä tai huomaa, että jonkin instituution tai tahon jumalakuva on vääristynyt, kapeutunut ja tarvitsee muutosta.

Ihminen, joka etsii Jumalaa, etsii totuutta yhdessä kaikkien kykyjensä avulla sekä henkisten, että fyysisten. Ihmisyys sisältää mysteerin niin kuin Jumalakin, ei ehkä verrattavan, mutta siitä osittaisen. Jo pienestä lapsesta sen huomaa, kun miettii lapsen kielellistä kehitystä ja kekseliäisyyttä tai ihmismielen ulottuvuuksia. Uskontojen parissa harjoitettava toiminta edustaa monelle ihmiselle sääntökokoelmaa tai taakkaa, josta pitää vapautua juuri vanhojen koodausten vuoksi. Se on luonteeltaan kuin jokin vanha kulttuuri eli valmiiksi mietitty tapojen kokoelma. 

Nainen luo uutta kehollisesti synnyttämällä uusia ihmisyksilöitä. Tulee uutta energiaa maailmaan. Uudet ihmiset voivat perustaa elämänsä edellisten sukupolvien aikaansaannoksille. Nainen luo muutosvoimaa, ellei sitä tietoisesti tuhota kuten tehdään juuri naisia ja lapsia tuhoavissa konflikteissa. Uusien yksilöiden myötä myös hengellisissä asioissa karsiutuu pois paljon sellaista, mikä kuuluu menneeseen aikaan. Tämä koskee myös uskontojen tekstejä.