Kansakouluajoista mieleeni on jäänyt se Vanhan testamentin kertomus, jossa faarao näkee unta lihavista lehmistä ja laihoista lehmistä ja kutsuu sitten Joosefin selittämään unensa, kun kukaan muu Egyptin tietäjistä ei osaa selittää sitä (1 Moos 41:2-32). Meillä oli kansakoulun uskontotunnilla tapana itse kertoa näitä erityisesti Vanhan testamentin kertomuksia ja ennen koulutunnille menoa kerroimme kertomukset usein kotona vanhemmille. Lapsen ymmärryksellä höystettyinä kertomukset muuttivat joskus painopistettä ennalta arvaamattomaan suuntaan. Mainitusta "lihavien ja laihojen lehmien kertomuksesta" muistamme, että "lihavat lehmät" tarkoittivat seitsemän yltäkylläisyyden vuotta ja "laihat lehmät" tarkoittivat seitsemää nälänhädän vuotta Egyptin maassa.
Laihat vuodet voivat tosin merkitä jo lapsuudessa elettyä fyysistä pienuutta, anoreksiaa tai perittyä hoikkuutta, vaikka ei olisi nälänhädästä kysymys. Lihavat vuodet taas päinvastoin voivat merkitä jo lapsuudessa koettua liikalihavuutta, yhtäkkistä lihomista tai muuta fyysistä vahvuutta, johon liittyy runsas paino, mikä ei vastaa ravinnon yltäkylläisyyttä. Luemme jatkuvasti erilaisista ravinto-oppaista, mikä on terveellistä ruokaa ja mistä saisi tarvittavat vitamiinit, etteivät kynnet katkeilisi, ettei tarvitsisi kärsiä luuston haurastumisista tai hiusten huonokuntoisuudesta muista ravintoon liittyvistä puutoksista puhumattakaan. Mustikkaa pitää syödä silmien hyvinvoinnin tähden, pitää käyttää säästeliäästi rasvoja ja sokereita, jotta ei lihoisi ja syödä marjoja, kasviksia ja hedelmiä hyvän ravinnon takaamiseksi. Moni elää "lihavia vuosia" ravinnon yltäkylläisyyden kannalta, mutta lihavuus eli ylipaino vaanii lähes jokaista, joka ei tarkkaile tarpeeksi ravinnon laatua ja määrää.
"Laihat vuodet ja lihavat vuodet" olen elänyt myös läpi itse konkreettisessa merkityksessä. Laihoina vuosina iloitsin kivoista vaatteista ja helposta liikkumisesta ja lihavina vuosina iloitsin ruuasta, paljosta fyysisten voimien koettelemisesta ja työn tekemisen runsaudesta. Molempiin on tietysti liittynyt myös omat surun aiheensa. Nykyisin pyrin kaikkiin iloihin eli saavuttamaan sekä kivan pukeutumisen että liikkumisen ja ruuasta ja työstä iloitsemisen, mikäli se vai on painosta tai omasta itsestä kiinni. Murheista ei sitten tiedä, voiko niihin pyrkiä. Kun lihoo, kadottaa monia sellaisia asioita, joista ennen sitä on ollut itsestään selvästi tietoinen. Nälän tunne ruoka-aikoina häviää ja monet tutkimuksellisestikin merkittävät seikat tulevat tutuiksi kuten ruoka-aikojen häilyvyys, välipalojen liika napostelu ja liika syöminen ylipäätään. Lihomiseen voi tosin liittyä myös fyysisten voimien kasvu, joka aiheuttaa useilla myös kilojen lisääntymisen, mutta ei aina ja missä menee sitten raja? Painotaulukot tarjoavat eräänlaisen mittarin ja myös muut mitat kertovat omaa kieltään, mutta niistä ei ole kaikissa tapauksissa yksin apua.
Painon säilyttäminen kohtuudessa vaatii ainakin minulta aivan erityistä tarkkaavuutta ja myös tiettyjä asioita, joista ei tule tinkiä. Ne tuntuvat joskus aika itsekkäiltä periaatteilta eli omasta itsestä kiinnipitämiseltä, joka ei aina tunnu luonnistuvan. Lihavuuteen voi siten liittyä myös sosiaalinen luopuminen jostain itselle tärkeästä asiasta tai muut erilaiset menetyksen tunteet ja myös huomion kiinnittäminen aivan muihin seikkoihin kuin tietyn painon säilyttämiseen. Jos on hyvin paljon muuta vastuuta ja työtä, ei ehdi tai jaksa kiinnittää tarpeeksi huomiota ravintoon tai syömisensä seurauksiin ajoissa. Lihavuus voi yllättää myös, jos rupeaa esimerkiksi kohtuuttomasti säästämään ruuassa, koska terveellinen ja ravitseva ruokakori on vain entisestäänkin kallistunut. Jos valvoo paljon ja juo kahvia yölliseen työntekoon, niin on lähes varmaa, että siitä kärsii painossa jotain - ainakin heilahteluja. Makean ja herkkujen valtaan joutuminen lisää vuoren varmasti paino-ongelmia ainakin jatkossa ja myös alkoholin ja viinien liika käyttö voi lihottaa aivan liikaa. Pitää myös muistaa se, että iän myötä erilaiset ravintokysymykset ja niiden osuus painossa vain kasvaa, joten nuoruudessa tai varhaisessa aikuisuudessa hankitut ruokatottumukset näkyvät sitten myöhemmin.
Juuri äsken luin uudelleen Vanhan testamentin ajatuksia lihavuuteen liittyen ja hieman ihmettelin, että lihavuuteen liittyy siellä paitsi terveys ja hyvinvointi myös laiskuus, ylpeys, väkivalta, pahuus, valta, mahtavuus ja rikkaus (Ps 72:3-12; Jer 5:27, 28). Näitä tulee tietysti jokaisen välttää ja pyrkiä päin vastoin ahkeruuteen, nöyryyteen, hyvyyteen, palvelualttiuteen ja kohtuullisuuteen kaikessa. Jospa niiden avulla sitten voitaisiin hieman lieventää myöskin paino-ongelmia! Kuitenkin myös Vanhassa testamentissa puhutaan enemmän kaikenlaisesta jumalisuudesta tai jumalattomuudesta kuin sinänsä lihavuudesta ja nykyään tuntuu siltä että toisin kuin siinä faaraon unen selityksessä "laihat vuodet" viittaisivat enemmän hyvinvointiin yksilön kannalta kuin "lihavat vuodet" juuri painokysymyksiä ajateltaessa, mutta "mene ja tiedä"?
