Syksyn sienet ja marjat

Syksyisin käytän usein parisen viikkoa vapaa-ajastani sienten ja marjojen poimimiseen ja pakastamiseen. Aivan viime vuosina sienitietouteni on kasvanut ja sienten tuntemukseeni kuuluu nykyisin noin 50 erilaista sientä. Näiden joukossa ovat useat tatti-, hapero-, vahvero-, valmuska- ja rouskulajikkeet, nuijakuukunen, käsnätuhkelo, jauhosieni, kehnäsieni, peltoherkkusieni, akan tai ukon sieni ja limanuljaska. Kantarelleja, lampaankääpää tai korvasientä en tosin ole lähimetsästä löytänyt. Kärpässienet pitää kiertää kaukaa, vaikka niiden joukossa on parikin syötäväksi kelpaavaa kuten keltakärpässieni ja rusokärpässieni. Myös muut myrkkysienet pitää tuntea hyvin. Seitikit ovat niistä eräs tunnetuin ryhmä. Sienet pitää kerätä aika kaukana teistä, sillä ne keräävät itseensä autojen pakokaasut. Ennen sienten pakastusta keitän yleensä sienet, vaikka nykyisissä sienioppaissa neuvotaan monia sieniä käyttämään ilman esikäsittelyä. Jos pakastaa sienet, niin niitä ei tarvitse välttämättä suolata keittämisen yhteydessä. Minulla on käytössäni hyvä sienikirja, jonka tulevana kesänä pyrin vaihtamaan hieman perusteellisempaan opukseen. Tiedossani on eräs hyvä sellainen, jonka ovat toimittaneet Kosonen, Järvinen ja Joutjärvi. Myös Marttojen sienineuvonta on tässä syytä mainita ja Marttaliitolla on myös hyvä sieniruokakirja nimellä Marttojen sieniherkut.

Marjoista kerään mustikoita usein jo lomalla ollessani heinäkuun lopussa. Ennätykseni mustikan poimimisen suhteen on ämpärillinen tunnissa poimurilla poimittuna, vaikka usein keräänkin marjat käsin. Kuitenkin tuo ”enkka” syntyi sinä kesänä, kun marjoja oli niin runsaasti, että niitä saattoi kerätä jopa myyntiin. Muut Pohjois-Suomen suosikkimarjat kuten hillat ja puolukat kerään, jos siihen tilaisuus tarjoutuu, mutta muussa tapauksessa saan tai ostan näitä marjoja yleensä ahkerilta kerääjiltä. Lapseni on erityisen ahkera marjojen poimija ja hänellä niitä on ollutkin runsaasti, jos vaan marjasatoa on muuten ollut tarjolla. Erityisesti hillojen poimiminen on kovaa kuntoilua, sillä hillat kasvavat soiden mättäillä. Myös hyttyset ja mäkäräiset viihtyvät soilla niin, että "on se tosi hauskaa hommaa se hillojen poimiminen". Kesän marjoista myös mansikat ovat ”must” ja niitä pakastan joko itsepoimintatiloilta ostettuina tai torihinnoin.



Pihlajanmarja kuuluu ehdottomasti myöskin nykyisin suosikkeihini ja vaikka pihlajanmarja onkin kitkerä, niin sitä kannattaa poimia hieman pakasteeseen mahdollisimman myöhään syksyllä, kun marjat ovat juuri ja juuri vielä oksissa kiinni. Pihlajanmarjaa samoin kuin ruusunmarjaakin pitää tosin keittää aika pitkään ennen kuin mehu niistä irtoaa. Pihlajanmarja sopii mausteeksi erinomaisesti vain vähän happamien hedelmien ja marjojen kanssa kuten joidenkin omenalajikkeiden, päärynän, luumun, mansikan, mustikan ja vadelman kanssa. Samoin pihlajanmarjamehu ja ruusunmarjamehu sopivat erinomaisesti vaikkapa yrttiteehen sekoitettuna juotavaksi kylmänä tai kuumana juomana.

Omasta mielestäni syksy on kenties paras vuodenaika. Syksyn kuulaat säät ovat tervetulleita kuumien kesäpäivien jälkeen. Sateella voi keskittyä johonkin hiljaiseen ja keskittymistä vaativaan työhön tai harrastukseen ja kotitöiden ohella pohtia ja mietiskellä asioita sateen ropistessa ikkunan pieleen. Syksyisiin kokemuksiin kuuluvat syksyn väriloiston ihaileminen, sään kylmenemisen seuraaminen ja ensimmäisten pakkasöiden jäljiltä kohmettuneen ruohon ja hiekan päällä asteleminen. Syksyn sateeseen liittyy seuraava runoni, jossa on kyllä hieman melankolinen tunnelma, mutta sehän on se syksyinen tunne, jonka kokee vähintään kerran vuodessa.

Juoksen sateessa – pois eilisestä.
Pisaroita kasvoillani,
tavoittelen niitä janoisena

Niin äkkiä
sade pesee kasvot

Mistä tulin – minne menen?

Se hetki kun jokin muuttuu -
sade, pisara, kyynel.