Ensimmäiset muistot musiikkiin liittyen menevät kauas lapsuuteen, kun isoäitini lauloi ja opetti minulle joululauluja. Näistä yksi mieleenpainuvin oli "Kello löi jo viisi, lapset herätkää, Juhani ja Liisi muuten matka jää..." Lauloiko äitini kehtolauluja? Kyllä hän lauloi meille lapsille ainakin kehtolaulua "Joutuin vain nyt nukkumatin luo, höyhensaarehen..." Omat kehtolauluni olen opetellut vasta oman lapseni syntymän jälkeen. Kehtolauluista mieleen on painunut tämä "Nuku pieni poika, nuku kehtohon. Äiti sua hoitaa, tuutii lepohon. Nuku nurmennukka, nuku kehtohon, oot kuin lumpeenkukka, puhdas viaton." Pyhäkouluajoista mieleen tulee se "Mä olen niin pienoinen, pienoinen aivan, sä suuri ja voimakas, Isäni taivaan, Isäni taivaan". Kansakouluaikojen musiikkikirja on jäänyt myös elävästi mieleen ja siinä erityisesti vaikkapa maakuntalaulut, Siniristilippulaulu, Oi maamme Suomi synnyinmaa, Ilon ääni ihanainen ja muita sellaisia vastaavia. Nämä laulut vahvistivat meidän pienten koululaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta ja Suomen maantieteen tuntemusta. Kansakoulun laulukirjan lisäksi tutustuin nuorena muun muassa pietistishenkiseen Siniseen laulukirjaan ja sitten yhteiskunnallis-kristillisvaikutteisen Setlementtiliiton laulukirjaan. Lukioaikoina osallistuin sekä seurakunnan että koulun kuoroihin. Olen soittanut myös paria instrumenttia, joiden harrastus kuitenkin on hiipunut vuosien myötä luultavimmin siksi, että en ole niitä kovin paljon työssäni tarvinnut, enkä kuitenkaan musiikkialalle lähtenyt, vaikka musiikki onkin tosi rakas aihe ja alue monessa merkityksessä.
Musiikkiin liittyen olen elänyt monia erilaisia vaiheita. Kun menin 14-vuotiaana koululaisena mukaan seurakuntanuoriin, niin joidenkin muiden nuorten kanssa pohdimme sitä, voiko seurakuntanuori kuunnella enää kaleidoskooppia. Joka tapauksessa kaikenlainen diskotansseissa käynti jäi minulta seurakuntanuoriin liittymisen jälkeen jo ajan puutteen vuoksi, mutta huolimatta tästä menin myöhemmin opiskellessani modernin tanssin kurssille. Oppikoulusta ja lukiosta muistan monet musikaalit ja usein istuin kirjastossa levyjä kuuntelemassa, koska kodissani ei ollut magnetofoninauhojen lisäksi levysoitinta. Musikaaleista Sound of Music:n elokuvaversio tuli tutuksi kouluaikana. Sen kävin katsomassa oppikoulun viimeiseen luokan loppuun mennessä jo kolmeen kertaan ja musikaalin levyn kuuntelu jatkui senkin jälkeen. Myös My Fair Lady tuli jo kouluaikana tutuksi musikaalielokuvana. Perheessäni radio oli 50-ja 60-luvuilla auki Lauantain toivottujen levyjen soidessa. Myöskin klassisen musiikin eri lajeihin olen tutustunut runsaasti sekä opiskeluajan kuluessa että myöhemmin. Bach on soinut levyllä tiuhaan ja myös hänen musiikkinsa modernit sovellutukset. Monet oopperat on tullut niin ikään seurattua paitsi musiikkiesityksinä myös joko TV:stä, videoilta tai livenä. Verdin Aidan olen päässyt katsomaan Inter rail -matkalla Italiassa matkustaessani yhdessä parin muun nuoren kanssa. Olen tutustunut myös aivan mihin tahansa musiikkiin: eri maiden kansallismusiikkiin, rockiin, souliin, jazziin, poppiin, countryyn, rappiin, hevyyn, flamencoon ja muihin tanssimusiikkilajeihin … Instrumentaalimusiikkia ja soolomusiikkia olen kuunnellut myös kaikista musiikkilajeista, joten pidän itseäni aika kokeneena musiikin kuuntelijana. Oman lapseni musiikkiharrastuksen myötä olen istunut konserteissa ja seurannut hänen laulunharrastustaan ja musiikkitaipumuksiaan.
Virsimusiikista sen verran, että ne tutuimmat lapsuuden virret ovat Suvivirsi, Ystävä sä lapsien ja Mä elän laupeudesta, mutta myös monet eli useimmat virsikirjan virret ovat tulleet tutuiksi elämän varrella. Opettajana toimiessani laadimme oppilaiden kanssa esitelmiä muun muassa virsimusiikista ja virsien teologisesta sanottavasta. Uudempaan hengelliseen musiikkiin minulla on myös ollut läheinen kontakti. Uudemman hengellisen musiikin erottaa muusta iskelmä- ja kansanmusiikista niin, että sanat ovat erilaisia, mutta muu sävellys on aika verrannollista toisiinsa. Sen sijaan virsissä on jo musiikin suhteen niin suuri ero, että sen ymmärtää toisenlaiseksi tai ”vakavaksi” musiikiksi jo sävelmän puolesta. Usein joko klassista tai virsimusiikkia kuunnellessani, minulle tulee mieleen elämän katoavuus ja siihen liittyvä murhe, oman itsen liittyminen virren, siihen liittyvän sanoituksen ja sanoman virtaan, lohdutus ja myös mahti tai voima, koska tällainen musiikki on itsessään usein niin valtavaa, kokonaisuutta luovaa ja ikään kuin suurta liikettä. Sen sijaan hengelliset laulut ja uusi hengellinen musiikki tai iskelmä voivat olla pientä liikettä ja sisältää kerrallaan vain yhden tunteen tai jonkun rytmisen elementin.
"Musiikin tunnen täyttävän pään, vain tähän hetkeen silloin mä jään. Äänet ja soinnut uudet kuulen, poissa on huolet, niin usein luulen." Oma musiikkikokemukseni on itselleni hyvin merkittävä ja lähes jokaisen kuunnellun kappaleen äärellä voi pohtia asioita, mieleen tulevia yhtymäkohtia ja musiikin herättämiä tunteita niin, että olen alkanut kyllä viime aikoina rajoittaa tuota kokemisen määrää. Aika ei tunnu riittävän "kaiken kokemiseen". Monet kappaleet sisältävät ”sisään kirjoitetun” tunne-elämyksen, jonka voi musiikkia kuunnellessaan tavoittaa yhä uudelleen. Usein olen monet levyt kuunnellut ”puhki” eli kerrasta toiseen vahvistaakseni kokemustani siitä hyvästä, mitä musiikki voi parhaimmillaan tarjota. Voisiko hiljaisuus olla "musiikkia"? Ainakin sen jälkeen, kun on paljon musiikkia kuunnellut, on suuri kaipaus hiljaisuuteen ja rauhaan. Siinä voi vielä ammentaa jotain, jonka juuri kuuli ja johon voi joskus toistekin vielä palata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti