Tämä marraskuinen sää sai minut ajattelemaan uudelleen ympäristönhoitoa ja luonnon käyttöä erilaisiin tarkoituksiin. Erilaiset kiireet estävät nyt kirjoittamasta pitempään, mutta toivottavasti taas uudistunut mieli ja into tuottavat hieman myöhemmin lisää tekstiä, jota muutkin kuin itse jaksaa lukea. Ohessa kuitenkin yksi kirjoittamani ympäristöaiheinen runo, joka jatkaa tätä teemaa blogissani.
Viljellä ja varjella
Viljellä ja varjella
sen tehtävän Luoja antoi,
mutta ihminen Luojan alttarille,
vain itsekkyyden kantoi.
Meren saastutti öljy,
linnut kuolivat pois.
Ja ilman otsonikadon -
saivat tehtaatkin oman sadon.
Suru pohjaton mielemme valtaa:
mikä korjaisi kaiken tään.
Mistä puhtaus ilman ja veden,
mikä uutta vois synnyttää?
Eikö luonnon ihanuutta
kaikille riitäkään,
koska moni tahtoo vain likaa
ja saastetta levittää?
Eikö elämä jaksakaan kantaa,
eikö rukous yllemme antaa
siunausta ja kiitosta tästä
Luojan luomasta elämästä.
