Ei joka vuosi mämmiä, lammasta, viiniä, karitsaa tai kananmunia, suklaamunista tai pashasta puhumattakaan, vaikka joistakin niistä olisikin olemassa rasvattomampia tai kevyempiä vaihtoehtoja. Siihen olen ainakin itse päätynyt pääsiäisruokien suhteen. Pääsiäisen viettoon tiivistyvät monet asiat, joista mielessä on vaikkapa paasto ja sen erilaiset merkitykset (viittaan blogikirjoitukseeni laihat vuodet ja lihavat vuodet). Suurin osa nykynaisista laihduttaa lähes aina, joten kirkollinen paastonaika ei sinänsä ole mikään erityinen asia, ellei sitten tahdota painottaa sen henkisiä ulottuvuuksia eli sitä paastoa, jossa pyrkimyksenä on saavuttaa hengellinen ilo ja toisten auttaminen (Jes 58:1-9).
Mitä tulee pääsiäisen muuhun merkitykseen ja erilaisiin pääsiäisen viettoon kuuluviin asioihin, niin vastakkain ovat usein vakavuus, johon oikea paasto eli lähimmäisen rakastaminen ja Kristuksen kärsimys meitä johtaa, tai sitten hilpeys tai keveys, johon viittaavat rairuohot, kukat, tiput, noidat sekä sen sellaiset joidenkin "pakanallisiksi" tai vain taloudellisiin seikkoihin liittämät pääsiäisen merkitykset. Miten yhdistää nämä kaksi asiaa: uskonnollinen vakavuus ja elämän keveys? Ovatko vastakohtia asioiden uskonnollinen tarkasteleminen tai niiden aineellinen merkitys? Onko kaikkea tarkasteltava näistä näkökulmista käsin vai voiko niiden välille löytää jotakin, jossa voi säilyttää molempiin liittyvän ilon aitona ja puhtaana? Joskus pääsiäisen kristillinen sanoma tuntuu ihan yhtä pelottavalta tai synkältä kuin on noitien tuominen mukaan pääsiäisen vieton tunnelmiin. Se, että lapset toimivat palmusunnuntain noitina ehkä lievittää lapsenmielistä hyvän ja pahan välisen taistelun ja sitä kuvaavien hahmojen maailman pelottavuutta ainakin heille, mutta uskonnollisessa merkityksessä ei ole lapsia huomioivaa kärsimyksen ja kuoleman "lieventämistä". Pääsiäiseen voimme liittää rukouksen "päästä meidät pahasta", koska siihen liittyy ylösnousemus eli kuoleman voittaminen. Ehkä se keveämpi pääsiäinen onkin sitten lasten pääsiäistä ja heillä voi olla meille aikuisille tuotavana ilon aspekti toisten auttamiseen tai kuoleman ja pitkänperjantain kohtaamiseen voimia hakiessamme.
