Nyt eletään Facebookin aikaa: siellä saa kavereita kaikista sellaisista tutuista, joita on elämässään tavannut jossain tai jotka ovat vieläpä tuttujen tuttujakin. Kavereita on tarjolla sivustolla ja ne voi kirjata siihen, kun on heidät sellaisiksi hyväksynyt. Henkilöiden, ryhmien ja tuotteiden faniksi voi myös alkaa. Ystävä, kaveri ja tuttava: ne ovat kaikki elämässä plussaa. Tuttavuus voi syntyä pienessä lähikaupassa tai lähikioskissa käydessä, kun tapaa tarpeeksi usein vaikkapa niissä työskentelevän myyjän, jonka sitten tunnistaa myös katukuvassa. Ystävällinen "terve" kaupan kassalla on kuitenkin usein se ainoa kommunikointi tavarakysynnän lisäksi, minkä pohjalle tuttavuus voi muodostua. Joskus kadulla kävellessäni mietin kaikkia ohikulkijoita, joita en tunne: voisko jostain heistä tulla tuttavani. Usein kysynkin juuri sitä itseltäni, että näenkö liian vähän vaivaa tuttavien hankkimiseksi, voisiko elämä olla jotenkin jotain enemmän, jos tuttavia olisi "joka kulmalla"? Siihen ainakin Facebookissa laitetaan toivoa.
Jokainen joutuu itseään tutkimaan ja miettimään, mikä pitää yllä kaveruutta ja tuttavuutta - myös sosiaalisuuteen liittyviä erilaisia tunteita, kilpailua ja kamppailua siinä joutuu kohtaamaan. Facebookia pidetään uudenlaisena sosiaalisuuden muotona juuri siksi, että sen avulla voi palauttaa itselle mieleen ihmisten nimiä ja kasvoja, joita on joskus tavannut ja jotka ovat hankkiutuneet Facebookiin. Sen avulla muokataan identiteettiä ja ollaan yhteydessä näihin vaikkapa vain kerran elämässä tavattuihin, mutta heitä, joita tapaa vain kerran, on joka päivä tarjolla kaduilla, kaupoissa, matkoilla...Suurin osa kuitenkin jää toisilleen tuntemattomiksi. Se on elämässä oikeastaan aika suuri ihmettelyn aihe. Mitäpä jos siis alkaisi kerätä avaamalleen Facebook-sivustolle tuttavia niistä, joita tapaa kadulla kulkiessaan? Tarvittaisiinkohan siihen oma Facebook-lisenssi?
