KATARIINAN MARTTABLOGI

...oh, beibebeibe...
Pidän tätä blogia sekä omaan kirjalliseen tutkimukseeni että marttaharrastukseen liittyvänä. Kirjoitan siis joskus "mariana", joka on myös yksi kolmesta etunimestäni, että "marttana", jonka nimen saan Marttaliiton jäsenenä. Marttojen ravintoneuvonta, ympäristöasioiden hoidon korostaminen ja käsityö ovat aiheita, joita tahdon erityisesti painottaa. Marttaliiton toiminta perustuu kotitalousneuvonnassa asiantuntemukseen ja vapaaehtoistyöhön sekä keskinäiseen luottamukseen yhdistystoiminnassa.
Blogini aiheet löytyvät oikean sivupalstan lopusta. Painamalla nuolista saat aiheet näkyviin.

tiistai 15. elokuuta 2017

Kesän mietteet

Elokuu oli omassa lapsuudessani vielä lomakuukausi, mutta nykyisin se ei enää sitä ole lapsille. Kuka keksi lyhentää koulujen kesäloman? Ainakin yksi syy siihen ovat olleet laajentuneet opetussuunnitelmat, joita ei muuten saada viedyksi läpi. Ja kyllä tietysti opetussuunnnitelmat ovat laajentuneet omasta lapsuudestani, mutta monien käytännön taitojen oppiminen lapsuudessa on kenties kaventunut sitä myötä, koska käsitykset lapsuudesta ja sen merkityksestä ovat muuttuneet.
Minusta on ollut hauska nauttia viileästä kesästä, koska se on sopinut hyvin omiin olosuhteisiini. Lomaa voi viettää niinkin, ettei koko ajan vaihda paikkaa, näin olen todennut. Kesä on tarjonnut monenlaisia asioita mietittäväksi (ja myös hammaslääkärin 😓) ja olen kesän aikana kuunnellut erityisen paljon Helsingin piispanvaaliehdokkaiden puheenvuoroja ja niihin liittyen joitakin ajatuksia tässä. Siteeraan joitakin kysymyksiä, joita ehdokkaille on esitetty omaan teologiseen koulutukseeni (TT) viitaten. Ensiksi hengellinen ohjaus. Onko sitä ja mistä sitä on voinut saada? Itselleni hengellinen ohjaus tarkoittaa eräänlaista rauhoittumista joko mielessä tai rukouksessa tai hengellisen tekstin äärellä. Se voi olla myös kuuntelua, johon liittyy jonkin uuden asian oivaltaminen. Hengellisestä ohjauksesta saa lohdutusta, siunausta tai muuta sellaista, jonka varassa jaksaa mennä uusiin haasteisiin ja käytännön toimiin.
Kirkon olemus on ollut keskiössä tietysti tässä piispanvaalissa. Mikä on kirkko? Mitä on kirkon virka, kaste, avioliitto jne. Kun piispanvaalissa hakijoina on ollut sekä naisia että miehiä joutuu kysymään, mikä merkitys sukupuolella on virassa, tai avioliitossa. Piispaehdokkaat ovat tuoneet esille sitä, että kirkko, sen virka ja myös muut sen tarjoamat institutionaaliset seikat, joihin sen toimitukset liittyvät, ovat ikään kuin itsessään jotain hieman suurempaa kuin on se, miten ne toteutuvat käytännössä. On niin kuin niihin sisältyisi jokin kuten toivo, unelma, taivas tms. joka ei kokonaan tyhjenny siihen, millaisia toteutumismuotoja ne saavat tai mitä näihin toimituksiin osallistumisesta seuraa. Kirkko, virka, avioliitto, kaste, hautaansiunaaminen kantavat siis sinällään ihmisiä, heidän puutteitaan ja vajavaisuuksiaan, mutta ei kuitenkaan automaattisesti, vaan myös niin, että ihmiset ponnistelevat saadakseen osakseen sen hyvän, mikä niihin sisältyy opetuksellisesti. Tässä on kuitenkin se vaara, että tuonpuoleisen, unelmallisen, taivaallisen varjolla jäävät epäkohdat näkemättä tai että ihmisten omaa osuutta on vaikea tähdentää varsinkin, jos kaikki meneekin pieleen ja kaikesta tulee pelkkää virhettä tai epäonnistumista, murhetta, yksinäisyyttä, tuhoa ja kuolemaa. Silloin on parasta vain ohittaa ihmisen osuus kokonaan. Esim kasteen kohdalla ihminen voi kokea sen merkityksettömäksi myöhemmällä iällä, hänen avioliittonsa voi ajautua eroon huolimatta siitä opetuksesta, mikä siihen liittyy jne. Tasa-arvoinen avioliitto on monen kirkon edustajan mielestä tuomittava juuri sen vuoksi, ettei siinä toteudu jokin avioliiton "ylimaallinen" tai ihanteellinen tulkinta, vaan se ikään kuin alistaa avioliittoinstituution kahden eri osapuolen sopimukseksi olivat he sitten miehiä tai naisia. Hengellisyyden, Jumalan toiminnan ja johdatuksen kannalta katsottuna institutionaalinen asioiden ymmärtäminen on hieman hankalaa siksi, että toisaalta on se opetus, että ne sinällään tukevat ihmistä, hänen heikkouksiaan ja puutteitaan ja toisaalta sitten se, että instituutioita sinällään on vaikea lukea automaattisesti jumalallisiksi kuitenkaan, jos niitä ei Jumala elävöitä, ihmiset niissä epäonnistuvat, eikä Jumalan henki niitä ohjaa kussakin tapauksessa . Opetuksellisesti asia on ristiriitainen ja voi kysyä sitä, ovatko ongelmat sen seurausta, etteivät ihmiset pysty milloinkaan toteuttamaan sitä, mitä heille opetetaan. Myös tietysti kokemuksella on merkitystä ja moni uskookin siihen, että kirkon opetukset ovat myös kokemuksellisesti todistettavissa oikeiksi, mutta sitten jää kuienkin se puoli asioista avoimeksi, mikäli on myös toisenlaista kokemusta liittyen tähän opetukselliseen puoleen. On valitettavaa, jos kirkko opettaa jotain, mikä on liian suuressa ristiriidassa muuttuvissa olosuhteissa tapahtuvan käytännön kokemuksen kanssa, koska silloin siitä tulee helposti melko autoritäärinen ja erilaiset institutionaaliset korostukset saavat yliotteen. Toisiaan vastakkain siis ovat kirkko ja sen monet "institutionaaliset" toimitukset ja niihin sisältyvät opetukset että ihmisen elämä, sen monimuotoisine toteutuksineen ja kokemuksineen.🙄

Ei kommentteja: