Kuka riitelee ja mistäkin? Kuka voi riidellä ja näyttää sen julkisesti muille? Mitkä ovat ymmärrettyjä riidanaiheita? Ovatko avioerot riitaisten ihmisten syytä vai mistä johtuu se, että ihmiset eroavat niin paljon? Näin voisi jatkaa loputtomasti pohdintaa siitä, mistä riidat johtuvat ja kuka/ketkä riitelevät? Tuleeko siis onni riitelemällä?
"Osaan käyttäytyä erittäin huonosti" , sanoi eräs nimeltä mainitsematon kuuluisa näyttelijä. "Kadun usein suuttumustani", sanoi toinen. Viha ja suuttumus näyttävät olevan siis osa ihmisten elämää,eikä niiden kohtaamista voi välttää. Netin sanotaan lisänneen vihapuhetta ja erilaista tyytymättömyyden ilmaisua, koska sitä harjoitetaan laajasti sananvapauden merkeissä.
Vihalle ja suuttumukselle on usein vaikea löytää sanoitusta. Jos on vihainen tai suuttunut tekee kenties vihan tekoja ennen kuin on oikeastaan miettinyt sitä, mikä vihan aiheuttaa. Joskus viha ja ehkä useinkin on jokin paha tunne, jota kantaa mukanaan aiheuttaen raskautta omissa askelissa. Aina olisi siis hyvä etsiä keskusteluapua vihan tunteen selvittämiseksi ennen kuin sen purkaa johonkin toiseen ihmiseen. Kun Jeesus sanoi, että "hänen kuormansa on keveä", niin kenties hän juuri tarkoitti sitä, että hän kantaa vain vähän vihaa, jos ollenkaan.
Kun on kysymys vihan tai sen suurimmasta ilmenemisestä sodasta ja sen tuomitsemisesta on vaikea edes puhua asiasta. Vetoaminen sodan osapuoliin sodan lopettamisesta vaatii erityistä asennetta, että voi hillitä vihaa sodan ympärillä. Kun sota on kuitenkin vain hulluutta, kauheutta, hirveyttä ja paljon muuta pahuutta, joka täytyy tuomita elämän puolustamiseksi, vetoomukset rauhasta tehdään valtioiden näkökulmasta katsoen neutraalissa merkityksessä ilman tunteita. Moni sulkee myös korvansa ja tiedotusvälineet niin kauaksi aikaa, että rauhanneuvottelut edistyvät, mutta kamalinta on tietysti joutua sodan keskelle vaarantamaan itsensä ja henkensä.
Pikkupojat leikkivät mielellään sotaa. Leikki on tietysti eri asia , mutta silti kasvatuksen tulisi viedä lapset kauaksi sodan lietsomisesta. Jotain muuta sen tilalle, ettei pääse syntymään riitaa lasten leikkeihin.
Kirkon työntekijöiden kuten uskontojen edustajien käytökseen ei tulisi liittyä riitely ja sen näyttäminen julkisesti. Kuka voi kuitenkaan pysyä tyynenä, kun puhutaan sotatoimista, jotka vaan jatkuvat? Kuka voi säilyttää henkiset voimavaransa, jos ne kuluvat iänikuisissa konfliktien selvittelyissä? Onko mitään mahdollisuutta edes sanoittaa sotatoimia kaikille ymmärrettävästi. Sodan syiden selvitykseen kuluu paljon aikaa myös sodan loppumisen jälkeen, siksi vihaa tulisi voida käsitellä ennen kuin siitä syttyy sota.
Sitten on vielä henkilökohtainen ja yksilöllinen taso. Avioerot ja monet muut riita-asiat käydään tällä tasolla. Kansallisella tasolla etsitään syitä siihen, eroavatko eri kansallisuuksien ihmiset luonteen laadultaan toisistaan. Minkä kansakunnan sisällä siis riidellään eniten? Kenties suomalaiset ovat kaikkein riitaisin vai onko kyse vain väittämästä, mikä perustuu heidän kansallisesti heikkoon asemaansa muiden joukossa ja huonoon itsetuntoon, jonkinlaiseen liialliseen riippuvuuteen muista.
Murhe riitelystä tulee ajan myötä, sillä siihen kuluu todellakin paljon voimavaroja. Siihen liittyen joutuu miettimään, ettei osaa, kykene ja pysty muuhun tapaan hoitaa asioita kuin riidellen, töykeästi, ärsyyntyen ja kärsimättömästi.Vikakin on aina muissa ja olosuhteissa.Tuntematon ihminen erityisesti voi joutua huonosti kohdelluksi varsinkin, jos rahalla on iso merkitys kanssakäymisessä.
Sotaan liittyen rahaa palaa holtittomasti ja mitään säästellen. Onko milloinkaan rakennettu rauhaa niin suurella rahalla kuin mitä kuluu sotaan? Ehkä rauha onkin siis vain köyhien klisee ja jonkinlainen sota vallitsee aina liian rikkaiden välillä. Ihmiselle on vaikeaa löytää tasapainoa kaiken hyvän ja kaiken puutteen välille, sen osoittaa tämä ristiriita ja riita sotaa käyvien ja niiden välillä, jotka pyrkivät sen voittamaan.
