Oheinen kirjankansi pienine kirjaimineen ja omine kansisuunnitteluineen on kuva tekemästäni väitöskirjasta, jonka otsikkona on "Pyhä Teresa ja keskiajan mystiikan teoriat". Se on laadittu 1500-luvulla eläneen espanjalaisen nunnan mystiikan teologiasta sisältäen myös hänen elämäkertansa. Tein väitöskirjaa pitkään ja useaan kertaan mietin muun muassa sitä, pidänkö otsikossa kiinni tuosta katolisen kirkon parissa tunnetusta nimestä "pyhä Teresa", joka viittaa tiettyyn elämäkertatraditioon.
Jos kysyy ihmisiltä, mikä heille on "pyhää", saa usein vastauksia kuten "henkilökohtaiset asiat", "pyhäpäivä ja sen suoma hengähdystauko ja lepo", "jonkin merkittävän ja satuttavan kohtaaminen ja kokeminen". Pyhä Teresa sanoi "pyhästä" itse, että yksin Jumala on pyhä (Jes 6:3). Mitään "pyhyyden" oppituntia en kuitenkaan ryhdy nyt tähän blogiin kirjoittamaan, vaikka uskon, että aika monella on jokin sisäinen tunne tai kokemus ja myös raamatullinen tieto siitä, mitä pyhällä tarkoitetaan ja mitä sana pyhä itselle tuo mieleen. Sana "pyhä" tunnetaan kaikista uskonnoista.
Kun tein väitöskirjaani, niin usein minulle tuli se tunne, että Teresan voimia, älyä, tunnetta ja toimintaa koeteltiin ihan äärirajoille asti ja siitä osaksi myös on hänelle tullut kirkon historiassa nimi "pyhä". Aihe liittyy lähestyvään pääsiäiseen: kärsimyksessä ihminen ei pääse helpolla, mutta kärsimys voi liittyä myös oikeudenmukaisuuteen, jos sillä saavutetaan oikeita asioita. Jeesus arvioi maan päällä vaeltaessaan, että hänen ikeensä on sopiva ja kutsui siksi luokseen työtätekevät ja raskautetut (Matt 11:30), joilla ehkä oli liikaa kärsimystä ja vaivaa. Kuitenkin Jeesus koki ristillä itsensä Jumalan hylkäämäksi (Matt 27:46). Siinä hänen kärsimyksellään ei ollut enää mitään rajaa.
Onko sitten kärsimys "pyhää" tai rangaistusta jostain? Sellaisena sitä on kieltämättä usein pidetty. Kun nyt eletään luonnonkatastrofien murheellisia aikoja, niin ei voi välttyä aiheilta: kärsimys ja pyhyys. Toisaalta kauhean kärsimyksen kohtaaminen ohjaa ihmistä ajattelemaan, että se ei kannusta ketään elämään, se raaistaa ihmistä ja tekee hänestä "villin". Oma kokemukseni pyhän Teresan tekstien äärellä koskien kärsimystä sai minut joskus siirtämään tekstin lukemista myöhemmäksi. Jouduin miettimään: kuinka paljon ihminen kestää katsella, lukea tai miettiä elämän kärsimystä. Eikö elämänuskoon kuitenkin liity se, ettei joudu kärsimään sellaista, mitä ei kestä ja että kärsimyksen ies olisi sopiva kuten Jeesuksella oli ennen hänen kuolemaansa? Eikö tähän perustu myös lasten suojeleminen sellaisilta asioilta, jotka vievät heiltä tasapainon ja onnellisuuden tunteen?
Ehkä jatkan joskus toisen kerran väitöskirjassani olevista aiheista jostain muusta näkökulmasta. Jätän kuitenkin blogiani seuraaville pohdittavaksi kysymyksen pyhyydestä ja kärsimyksestä. Ja jos väitöskirjan aihe mystiikan teologioineen ja elämäkerrallisine aiheineen kiinnostaa, niin sitä voi itseltäni tilata rahalla vaikkapa sähköpostia minulle lähettämällä osoitteeseen rkatariina@hotmail.com.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti