KATARIINAN MARTTABLOGI

...oh, beibebeibe...
Pidän tätä blogia sekä omaan kirjalliseen tutkimukseeni että marttaharrastukseen liittyvänä. Kirjoitan siis joskus "mariana", joka on myös yksi kolmesta etunimestäni, että "marttana", jonka nimen saan Marttaliiton jäsenenä. Marttojen ravintoneuvonta, ympäristöasioiden hoidon korostaminen ja käsityö ovat aiheita, joita tahdon erityisesti painottaa. Marttaliiton toiminta perustuu kotitalousneuvonnassa asiantuntemukseen ja vapaaehtoistyöhön sekä keskinäiseen luottamukseen yhdistystoiminnassa.
Blogini aiheet löytyvät oikean sivupalstan lopusta. Painamalla nuolista saat aiheet näkyviin.

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Toukokuun aiheet

Minulla on toukokuun luontoaiheena vaikkapa koivunlehtien keruu teeksi ja saunaan tuoksupusseihin laitettavaksi. Tietysti on myös "raskaampaa" työtä kuten tutkimustyön jatkuminen pöydällä odottavine kirjapinoineen sekä pienten lasten hoivaaminen ja heidän perässään juokseminen. Olen onnekas tutkimustyön suhteen, sillä väitöskirjani aihe on tuonut mukanaan jatkotutkimusta, vaikka materiaali onkin vaihtunut. Tosin historiallinen ajanjakso on edelleen aika lailla sama kuin väitöskirjassa. Paljon työtä tulee myös rahoituspohjan luomisessa, sillä tutkimustyö on pakostakin luonteeltaan melko itsenäistä ja jos sitä tekee yhdessä vapaaehtoistyön lisäksi ja lastenhoidon ohella saa olla tarkka kaikissa menoissa. Apuraha-anomuksia on lähtenyt kevään aikana monelle taholle. Projektina on myös asunnon uudistaminen ja käsityön alalta oman portfolion laatiminen.

Lasten hoivaamiseen kuuluu monenlaista yhdessä tekemistä: me leivotaan, vaikka siitä tulisikin paljon lisäsiivousta, sillä ihan pienetkin lapset pitävät leipomisesta, vaikka eivät siivoamisesta piittaakkaan. Me myös piirretään ja askarrellaan minkä ehditään. Lapsia viehättää kevät ja kesän odotus, koska kaikki alkaa taas uudelleen: puihin tulee vihreät lehdet ja kukkia pilkistää ruohon seasta. Kadulla kulkiessamme ja pihalla leikkiessamme kyykistymme ja kumarrumme jokaisen heräävän kukkasen puoleen ja seuraamme kärpäsen heräämistä ja keväistä lintujen viserrystä. Siinä se varsinainen matkanteko usein jää vähemmälle huomiolle kuten myös kiire. Makean syömisen kanssa käydään myös kovia taistoja, sillä opetellaan ensin syömään jotain "suolaampaa" (5-vuotiaan sanomana) ja sitten vasta otetaan makeampaa jäkiruokaa. Myös ns. karkkipäivää vietetään silloin tällöin, silloin ei se "suolaampi" ole aina ensimmäisellä sijalla. Juttelu lasten kanssa tuottaa paljon aivan ennakoimatonta iloa. Kun lapsenlapseni vieraili luonani, hän kysyi heti aluksi väitöskirjahankkeeni ollessa vielä menossa, että onko sinulla täällä muuta kuin "raamatuita"? No, eipä juuri muuta ole, vaikka niissä "raamatuissakin" on vielä paljon itselle uutta opittavaa.