Blogini toimii vapaaehtoistyön pohjalta, joten sen jatkuminen on aina hieman epävarmaa, mutta yritetään vielä tämäkin syksy. Sain mietittäväkseni vanhan klassisen aiheen hengen ja aineen suhteesta, kun kesään mahtui muutama kommellus, joista joudun maksamaan tietyn hinnan. Olisinko voinut säästää rahaa vaikkapa lomaankin, jos olisin välttänyt nämä harmittavat seikat? Tosin rahallisesti asiat eivät ole kovin suuria, vain noin silmälasien ja kenkien verran, mutta se on aina suhteellista, mikä kenestäkin tuntuu suurelta ja mikä ei.
"Henkeä pidätellään", "henki menetetään", "henki on joskus hyvä joskus huono", "hengessä ollaan mukana", "henkeä viljellään" jne. Näitä kuulee viljeltävän kielessä ja koska olen uskonnon alan tutkija, niin minulla on erityisesti mielessä ne henkeen liittyvät aiheet, joista Raamattu puhuu jo ihan alkulehdillä. Luomiskertomuksessa Jumala puhalsi hengen ihmiseen (1 Moos 2:7) ja niin hänestä tuli elävä sielu. Elävää sielua on vuosisatojen aikana tutkittu ja tulkittu siitä sadoin tuhansin sanoin kirjoittaen. Ihminen eli elävä sielu on ollut kohteena, jonka henkisyys on mitattu ja punittu monien tapahtumien kautta. Luonnonkosmetiikan aiheiden yhteydessä olen viitannut siihen, että myös eläimet ovat eläviä olentoja, vaikka heidän sieluisuutensa ei olekaan ihmiseen verrattavissa. Kuitenkin luonnossa tuntuu olevan henkeä enemmän kuin aavistaisimmekaan. Palaan aiheeseen vielä erityisesti omassa tulevassa tutkimuksessani, jossa eräänä aiheena on juuri luonnon tarkasteleminen hengen tai henkisyyden avulla.
Mikä on sitten sitä henkeä? Ehkä uutena aiheena voisivat olla tunteet, sillä niissähän on mukana paljon "henkeä". Ovat rakkauden tunteet, jotka tuskin elävät ilman rakkauden henkeä, ovat erilaiset vihan ja pettymyksen tunteet, joissa on oma "henkensä" tai aiheensa. Tunteet ovat ikään kuin aineen ja hengen välimaastossa, sillä niihin vaikuttavat niin monet aineelliset seikat.
Usein kohtelemme ympärillä olevaa maailmaa ikään kuin se olisi hengetön. Toinen ihminen on meille väline saavuttaa jotain itsellemme tai käytämme luonnon resursseja niin kuin se kaikki olisi jotain tyhjää materiaa varsinkin kaikki se, jolla ei ole omassa elämässämme merkitystä tai hyötyä. Moitimme materialismia, joka valtaa sielumme. Lyömme toisiamme, lapset tönivät ja kiusaavat toisiaan ikään kuin ympärillä oleva elämä olisi jotain, mikä ei mene rikki kovastakaan käsittelystä. Ihmiset valittavat köyhyyttä, vaikka he joka päivä säälimöttömästi heittävät pois elämää, ruokaa, tavaroita, joissa on vielä mukana henkeä tai edes pirahdus siitä. Kun menettää jotain itselle tärkeää (kodin, isänmaan, veljen, vanhemmat, paljon rahaa maksaneet tavarat), niin usein silloin vasta huomaa, että aineessakin on henkeä. Suomalaiset muistavat vieläkin Karjalaa, joka menetettiin talvisodassa. Itselläni on elävässä muistissa kaikki omat menetykset, jopa itsetehdyt käsityöt, joiden kohtaloon en ole voinut itse vaikuttaa. Aineeseen tuntuu sitoutuvan osa itseä sekä asian negatiivisessa että positiivisessa merkityksessä.
Kun puhutaan uskonnosta ja uskonnollisesta vakaumuksesta, niin siinä henki aina nousee aineen yläpuolelle. Jeesuskin sanoi, että eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kun vaatteet (Matt 6:25). Joskus on vaikea erottaa uskonnollisessa puheessa sitä, mihin hengellä viitataan. Sitä tutkin itsekin, vaikka en tässä blogissa tilan ja ajan puutteen vuoksi voi asioiden kaikkia ongelmakohtia tuoda esille. Voitaisiin kysyä, ovatko kaikki hyvät asiat "täynnä henkeä" vai ovatko ne täynnä tunnetta tai järkeä? Klassisessa sielunäkemyksessä aine ja henki on liitetty yhteen niin, että henkeen liittyvät ihmisen henkiset kyvyt ja ominaisuudet. Ilman henkeä ihminen ei siis olisi ihminen. Kuitenkin joskus tuntuu siltä, että meillä on liian kapea näkemys hengestä koko luontoon liitettynä. Toisinaan taas uskonnollinen "hengen tarjoilu" tuntuu siltä, että siinä ei riittävästi arvosteta luontoa tai elämän materiaalisia ehtoja.
Kun menettää jonkin itselle tärkeän asian - olkoon se sitten aineellinen, niin silloin usein huomaa, että osa itseä katosi saman tien. Ihminen varmaankin tarvitsee tällaista omastaan karsimista monella tavalla, mutta on monia esimerkkejä, kuten vaikkapa silmälasit tai kengät, joita ilman ei kaikissa olosuhteissa pärjää. Ja kuinka moni meistä kestäisi elämää ollenkaan, jos se olisi aivan riisuttua. Aineella ja tavaroilla me rakennamme henkisyyttä ja tietysti myös sitä aina parjattua, itsekkyyteen taipuvaista ja hoitoa kaipaavaa omaa itseämme. En ehkä pystynyt kovin tyhjentävästi purkamaan tulevaa tutkimusaihettani tähän blogiini vielä, mutta ehkä taitoni karttuvat, kun ehdin paneutua kansainväliseen monisatavuotiseen tutkimukseen tulevasta aiheestani, jossa eräänä teemana on miettiä henkeä sen eri yhteyksissä. Pidän aihetta mielenkiintoisena ja sitä "henkeä" aineeseen liittyen toivoisin eri tavoin enemmän tuotavan esille jokaisen asian kohdalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti