Kahvin tuottajista on monia kirjoituksia netissä. Valitellaan sitä, että paljon kahvia kuluttavat maat eivät ajattele kahvivalinnoissaan tuottajamaiden kahvipolitiikkaa, eivätkä ole kiinnostuneita siitä, miten kahvin hinta määräytyy. Itselläni on nykyisin joko jotain luomukahvia tai sitten jotain hyvin tummapaahtoista lajia, koska se on pehmeän makuista. Maksan kahvista hieman enemmän näin, mutta en ole myöskään siinä mielessä ihan suomalaisittain ajatellen kova kahvinkuluttaja, että tarvitsisin sitä juomaa kaikkein halvimpaan hintaan. Maksan ehkä saman kuin muut, muutta ostan hieman kalliimpaa luomua tai muita hyvin tummapaahtoisia lajeja sekä tietysti reilun kaupan kahvia ja juon sitä vähemmän. Muita uusia ruoka-asioita on tofu ja alpro soija tuotteet, joita käytän joskus. Teen omat jougurtit maustamattomasta alpro soya -jougurtista lisäämällä jotain marjaa tai hedelmää siihen. Leivän leipomiseen on tullut lisää puhtia, kun sattumalta huomasin kattilaleivän jostain lehtireseptistä. Myös leipäjuureen on tullut tutustuttua. Teen itse myös kahvileivän eli kaurakakut ja tietysti perusruokaa lähes joka päivä. Kalakeittoa, kaalipaistosta, riisiä, salaatteja ja sen sellaista. Kauppakeskuksessa mainostettiin juuri Omega3 rasvahappoa ja siitä syystä päätin yrittää lisätä kalaa ruokavalioon. Tutustuin äskettäin myös kookosjauhoon, maissijauhoon ja ruokakaapista löytyy hirssiä ja quinoa.
Se jokapäiväinen ruoka - se laittaa usein miettimään ja jos kaapissa ei ole sitä syötävää, mikä juuri maistuisi sillä hetkellä, joutuu tinkimään mauistaan. Tosin nälkä on hyvä mittari, sillä silloin ruoka kuin ruoka on tervetullutta. Muistelen, että maulla on teologian parissa monia ulottuvuuksia: maku ulottuu Jumalan hyvyyteen (se maistuu tai tuntuu hyvältä) Ps 34:8. Myös hengen ravinto saa vertauskuvia ruuasta. Jokapäiväistä leipää pitää syödä samoin kuin harjoittaa joka päivä erilaisia meditaatioita kuten vaikkapa itsensä tuntemista. Myös herkullista ruokaa nauttivan ilo ja tunne on samanlaista kuin hyvää henkistä ravintoa saavan.
