.bmp)
Omaan tutkimustyöhöni liittyen tutustuin itse juuri martta-aiheiseen tutkimuskirjallisuuteen Martat.fi -sivustolla ja huomasin siellä olevan kirjoja sekä martta-aatteen alullepanijoista että monista muista aiheista koskien marttojen historiaa ja myös marttayhdistysten historiaa Suomessa. Sivustolla kannattaa käydä näitä aiheita selaamassa. Itse en ole ehtinyt näihin teoksiin paneutua, mutta olen lukenut viimeisten vuosien aikana lapsille aika monta kirjaa ja tarinaa. Tarinat iskevät lasten tajuntaan ja niistä jää heille paljon mietittävää. Jos vertaa toisiinsa lukemista ja katselua, niin lukeminen tuntuu tietysti hitaammalta kuin katseleminen. Katselemisessa taas voi meditoida jotain asiaa tai vaan rahoittua kaiken sen edessä, mitä on päivän tai jonkin muun ajanjakson aikana kokenut. Molemmissa on myös se puoli, että informaatiota on yli sen, mitä pystyy arkipäivän elämässä hyödyntämään tai mistä kykenee täysin rinnoin nauttimaan. "Taiteilijan silmin nähtynä" aina tulee karsittua jotain pois ja luetustakin tulee joskus hieman hypittyä yli sellaista, mitä ei mieli jaksa käsitellä ihan perinpohjin. On tietysti paljon eroja ihmisten välillä tässä suhteessa. Kun työhöni periaatteessa kuuluvat kirjat ja niiden pohjalta tehdyt tutkimukset, niin olisin halukas miettimään myös katselukokemusta jatkossa enemmän. Kun edellisessä blogissani toin esille naisen ja netin, niin tästä aiheesta löytyisi varmaan paljon enemmänkin, mutta sitä onko netti hyvä sen esilletuomisessa, mitä aiheesta löytyy en ole ihan varma. Netistä kuitenkin löytyy katselumateriaalia enemmän kuin ennalta arvaisikaan, mutta löytyykö niitä parhaita sivustoja ja kuka opastaa aiheisiin, joista mieli saa uusia oivalluksia ja ideoita. Olisiko kirja sitten kuitenkin nettiä parempi aiheen tutkimuksen ja esittämisen kannalta? Täytyy miettiä asiaa...
Kun on paljon kuvien ja sanojen (puheen ja kirjojen) kanssa tekemisissä joutuu miettimään sitä, kumpi on tärkeämpää kuva vai sana. Onko katselukokemus aina puettava sanoiksi ja milloin se olisi hyvä pukea sanoiksi ja ovatko sanat niitä, joilla saa elämän tuntumaan joltakin? Kuuntelin äskettäin asiasta laaditun esitelmän, jossa oli sellainen ajatus, että nykyisin kuva on mennyt sanan edelle. Kuvat kulkevat omissa ympyröissään ja sanat tulevat jossain vaiheessa mukaan, jos ovat tullakseen. Samassa yhteydessä esitelmöitsijä sanoi, että meillä ei ole olemassa mitään kaikkien hyväksymää mediaa, jossa kaikki ihmiset voisivat olla mukana, mikä on tietysti erityisen valitettavaa.
Valitsin vielä tähän netistä löytämäni kuvan, jossa kirjahylly muistuttaa ihan sattuvasti meidän lasten kirjahyllyä aika vanhassa omakotitalossa. Ehkä kuvan tyttökin voisi heille siitä jotain lukea, jos olisimme tuttavia?
.bmp)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti