
Kirkon keskeisenä tehtävänä pidetään seurakuntatyötä, jossa tärkeää on julistaa raamatullista armon evankeliumia ja huolehtia kaikkein heikoimmassa asemassa olevista seurakunnan jäsenistä ja samalla myös pitää esillä tätä sanomaa yhteiskunnassa myös niiden keskuudessa, jotka eivät kuulu kirkkoon. Kirkolla on perinteisesti ollut myös kasvatuksellinen, opetuksellinen ja sivistyksellinen tehtävä yhdessä ja erikseen sen eri toimintamuodoissa. Kasvatuksellinen tehtävä on liittynyt varhaiskasvatuksen seurakuntatoimintaan ja koulujen uskonnonopetukseen sekä rippikouluopetukseen. Opetuksellinen on liittynyt myös näihin kuten jumalanpalveluksiinkin. Sivistyksellistä tehtävää on mielestäni vaikein arvioida ja siinä kohtaa yhteiskunnallinen kehitys on monella tavoin mennyt kirkon tehtävän edelle ja laajentunut mittasuhteisiin, joissa kirkon on ollut vaikea seurata mukana.
Arvioidaanpa melkein mitä tahansa seuraavista osa-alueista, mitkä voidaan liittää sivistykseen, niin tuntuu siltä, ettei kirkolla ole kovin paljon mitään eritystä tarjottavaa "sivistystä janoavalle". Arkkitehtuuri ja kirkkorakennukset? Niiden suhteen kyllä menneisyyden arviointia ja eri rakennustyylejä kirkkorakennuksia tarkasteltaessa, muttei nykyistä rakennustuotantoa ja asuntotuotantoa arvioitaessa. Kirjallisuus, elokuvat, musiikki? Taide? Toki löytyy uskonnollista kirjallisuutta, elokuvia, musiikkia ja taidetta, mutta myös paljon muuta kuin uskonnollista näiltä aloilta, joita kirkko ei tuo esille. Muoti ja vaatetus? Paljon ei ole tarjottavana kirkon kentässä näihin kysymyksiin paitsi liturgisten vaatteiden ja tekstiilien tai uskonnollisten yhteisöiden pukeutumisen tarkastelu. Mainittakoon myös lasten lelut ja harrastusvälineet? Viihde? Ruoka? Näistä sivistyksen eri osa-alueista suuri osa on liukunut muiden alojen ja asiantuntijoiden käsiin.
Kun miettii kirkon toimintaa,niin aina törmää siihen, millaista yhteisöllisyyttä se edustaa ja mihin kasvattaa. Kirkkohan on luonteeltaan yhteisöllinen eli yhteisö kuten perhekin. Usein kuitenkin ns sivistyksellinen toiminta on alkanut yksilöiden heräämisestä jollekin asialle tai yksilöiden muusta toiminnasta kuten monilla taiteen aloilla. Usein näille yksilöille ei ole ollut sijaa yhteisöissä ainakaan aluksi. Uraauurtava toiminta on ollut yksintekemistä. Yksilöiden on pitänyt voittaa yhteisöllisyyden paine.
Kirkolla on edessään kuroa umpeen näitä sivistyksellisiä aukkoja tai sitten jättää ne kokonaan muiden toimijoiden kentäksi ja keskittyä omaan keskeiseen tehtävään evankeliumin julistajana ja oikeudenmukaisuuden puolustajana ja pysyä siten kenties vain tienraivaajana muulle kehitykselle, jolle sillä ei ole aikaa eikä voimavaroja viedä sinänsä hyviä asioita hyvää alkua pitemmälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti