Yhteiskuntapolitiikka tänään

Kenellä on nykyisin varaa kukkakimppuun? Itsellä ehkä ei ja kuvassa oleva onkin lahjaksi saatu.
Tämä kirjoitus tulee hieman myöhässä, mutta on kyllä jonkinlaisesta työpanoksesta syntynyt. Kirjoitin sen ennen äänestystä puoluevaalitenttejä kuunnellessani. Usean tunnin puoluevaalitentin kuunteleminen herätti seuraavat kysymykset. Puolueiden vaaliohjelmissa on jokaisella budjetti niiden hallintoa ja yhteiskunnallisia uudistuksia ajatellen. Tärkeintä on se, että hyvinvointivaltion palveluiden kehittämiseen ja uudistamiseen tarvitaan edelleen rahaa, jota valtiolla ei ole. Eikä ole myöskään puolustusvoimien hankintoihin. Ne kustannetaan lainoin. Muut parannukset yritetään tehdä työllisyyttä parantaen tai leikaten erilaisia etuuksia, etsien porsaanreikiä valtion taloudessa tai verotusta muuttamalla. Lähes kaikki puolueet kannattavat työllisyyden parantamista. Se on nyt 72 pros ja tavoite on 75. Muissa pohjoismaissa jopa 80 pros. Vasemmistopuolueet kannattavat hyvätuloisten, pääomien ja yritysten tiukempaa verotusta. Yritysten osuus ja tehtävä yhteiskunnan kehittämisessä on myös liian vähän pohdittu asia.
Maahanmuuttajien kohdalla ongelmia ovat oleskeluluvan ja työluvan saaminen, mikä ei aina johdakaan pitkäaikaisiin työsuhteisiin. Myös muita ongelmia on kuten takaisin palautukset kotimaihin, joissa voi olla vastassa elämän loppuminen eri muodoissa. Kotoutumisen kanssa on myös ongelmia, mutta Suomi tarvitsee työntekijöitä yrityksiin ja vapaita työpaikkoja on maahanmuuttajille. Silti moni maahanmuuttaja joutuu sosiaaliturvan pariin, vaikka ei ole ollut mukana yhteiskunnan toiminnassa aiemmin.
Puolueet laativat puolueohjelmia kukin puolue omansa ajatuksena, että itsellä olisi se paras ja sen pohjalta ongelmia voitaisiin ratkaista. Keinoista voittaa yhteiskunnan ongelmat on tullut tärkeä osa puolueohjelmaa. Niistä ollaan eri mieltä. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus on yhäkin silti paljolti usein jokaisen kansalaisen omalla vastuulla. Puolueet syyttävät toisiaan vastuuttomasta politiikasta ja edustavat itse vastuullista esimerkkinä kansalaisille.
Verotus on eräs keino saada kansalaisia mukaan yhteiskuntatalkoisiin, mutta hehän eivät päätä siitä, mihin verovarat käytetään, vaan juuri eduskunta, joten puolueohjelmia tarvitaan tähän, mutta sekin on epävarmaa, kenen puolueohjelmaa tullaan toteuttamaan eduskuntatyöskentelyssä huolimatta siitä, keiden puolueiden edustajat ovat hallituksessa.
Suomen yhteiskuntaa on kehitetty 102 vuotta itsenäisenä valtiona. Joskus tuntuu oudolta, että siihen on päässyt syntymään niin suuria ongelmia. Onko kysymys tehdyistä virheistä vai ylisuurista tavoitteista? Maailman luonnonvarojen nähdään ehtyvän, monet uskonnolliset liikkeet odottavat maailmanloppua ja muutenkin maapallon ongelmien, nälän, ilmastonmuutoksen ja saasteiden nähdään heikentävän maapallon tulevaisuutta, eikö siis olisi aika miettiä vakavasti sitä, mitä kehitystä tulisi poltiikassa pitää kaikkein keskeisimpänä. Kunka moni osallistuu poliittisten puolueiden toimintaan? Yhteiskunnalliset muutokset ovat hitaita, mutta kehitystä pidetään tärkeänä. Usein kuitenkin pysyvällä kehityksellä on aika pienet mahdollisuudet ja se on riippuvaista yhä useamman tekijän yhteisvaikutuksesta. Politiikkaan tarvitaan siksi paljon kokemusta, mutta onko sitä tai mikä merkitys sillä on, kun historialla on myös niitä negatiivisia piirteitä, joita se kantaa mukanaan. Yhteiskunnalle toivoisi paljon hyvää, mutta sen aikaansaaminen on vaikeaa nykyisin. Moni joutuu luopumaankin paljosta aikaansaadusta hyvästä. Köyhyys on yhteiskunnallinen ominaisuus. Se koskee siis jollain tavalla kaikkia. Rikaskin voi olla köyhä ymmärtämättömällä tavalla niin, ettei tajua sitä kuinka auttaa muita elämässä eteenpäin. Köyhyyttä tulee myös hoitaa, niin kuin ihmisiäkin. Kuinka hyvin se on hoidossa Suomessa, siitä on poliittinen toiminta vastuussa ennen muita.